Laboratoriokäsikirja

Hae tutkimusryhmittäin

Liitteet

Takaisin hakutuloksiin

Cushingin tauti eli hyperadrenokortisolismi ja hoidon seuranta, koira (HAC)

Hyperadrenokortisolismi johtuu aivolisäke–lisämunuais–akselin toimintaongelmien seurauksena epänormalisoituneista kortikosteroidihormonien pitoisuuksista, sekä niiden epänormaaleista fysiologisista vasteista. Vaiva on yleinen ikääntyvillä koirilla. Suurin osa tapauksista, noin 80–85 %, aiheutuu aivolisäkkeen toiminnan häiriöistä (PDH eli pituitary–dependent hyperadrenocortisism; aivolisäkkeestä aiheutuva hyperadrenokortisolismi). Loput 15–20 % ovat lisämunuaisen (kuorikerroksen) toimintahäiriöistä aiheutuvia (ADH eli adrenal–dependent hyperadrenocorticism). 

Ulkoisina oireina havaitaan esimerkiksi runsasta juomista, virtsaamista sekä syömistä. Rasituksen sieto heikkenee, jolloin lihasatrofian seurauksena ilmenee väsymystä ja läähätystä. Eläin lihoo (etenkin vatsan alueelta), iho ohenee ja kiimakierrossa voi ilmetä häiriöitä tai kivekset voivat surkastua. 

Laboratoriolöydöksiä voivat olla esimerkiksi suurentuneet kokonaiskolesteroli-, glukoosi-, AFOS-, ALAT-, ASAT- ja CK -arvot, virtsan ominaispainon pieneneminen (<1,020) ja mahdollisesti matala/matalahko kokonais-T4. Myös normaalista poikkeava verenkuva on mahdollinen, esim. punasolujen, monosyyttien ja neutrofiilien määrä lisääntyy, sekä lymfosyyttien ja eosinofiilien määrä vähenee. 

Vaikkakin yksittäinen epänormaali seerumin/plasman kortisoli- tai virtsan kortisoli/kreatiinisuhteen tulos voi viitata hyperadrenokortisolismiin, ei niiden käyttämistä lopullisen diagnoosin tekoon voida suositella. Näin siksi, että kortisolin eritys, ja siten veri- ja virtsapitoisuudet vaihtelevat vuorokauden ja fysiologisen tilan mukaan. Kortisolin tuotannon vuorokausivaihtelu on koirilla kuitenkin huomattavasti pienempää kuin esimerkiksi ihmisillä. Myös erilaiset stressitilanteet, kuten esimerkiksi eläinlääkärikäynti tai näytteenoton pelkääminen, lisäävät kortisolin tuotantoa huomattavasti. Toisin sanoen yhtä yksittäistä laboratoriotestiä ei voida käyttää diagnoosin tekemiseen. 

 Sen sijaan epäspesifisten laboratoriolöydösten ja kliinisten oireiden (kts. yllä) perusteella voidaan lähteä tekemään erilaisia stimulaatio– ja suppressiotestejä diagnoosin varmistamiseksi. 

Mikäli virtsan kortisoli/kreatiniini-suhteen mittaamisella (3 erillistä näytettä, joille erilliset lähetteet) ei voida sulkea pois cushingin tautia, tehdään ensimmäisenä yleensä kortisonisuppressio (LDDS), jonka tuloksen perusteella voidaan hyperadrenokortisolismi parhaassa tapauksessa sulkea pois. Jos tulos ei ole normaali, tarvitaan lisätutkimuksia. Mikäli cushing on tulosten perusteella todennäköinen, tarvitaan usein lisätutkimuksia hyperadrenokortisolismin syyn selvittämiseksi (ADH/PDH-erottelu), ja siten oikean hoitotavan valitsemiseksi. 

Hoitotasapainon seuraamiseksi tehdään säännöllisesti ACTH-stimulaatikokeita tai mitataan veren pre-pill kortisoli-pitoisuutta. Lisäksi mahdollisten sivuvaikutusten välttämiseksi seurataan säännöllisillä laboratoriokokeilla maksan ja munuaisten toimintaa, sekä mahdollista diabeteksen puhkeamista. 

Tarkemmat ohjeet diagnosointiin ja hoidon seurantaan löydät täältä: Diagnosing and Monitoring Suspected Cases of Canine Hypercortisolism and Hypoadrenocorticism. 

Cushingin taudin hoidon seuranta, koira 

Sekä aivolisäke—(PDH) että lisämunuaisperäistä (ADH) Cushingin tautia hoidetaan lisämunuaiskuoren toimintaa hillitsevillä lääkkeillä, kuten trilostaanilla. Lääkkeen vaikutusmekanismina on lisämunuaisen kuorikerroksessa kortikostreroidihormonien valmistuksen hillitseminen. Tarkoituksena on saada lisämunuaisen vaste ACTH-stimulaatioon hieman normaalia heikommaksi. 

Annostusta ja hoitoa voidaan seurata joko ACTH-stimulaatiokokeilla tai ottamalla pre-pill (ja post-pill) näytteet kortisolimääritykseen ennen lääkkeen antamista, sekä kolme tuntia sen jälkeen. Oikean annostuksen löytämiseksi on syytä ottaa kontrollinäytteet (Pre-trilostaani ja post-trilostaani kortisoli) tai tehdä ACTH-stimulaatiokoe 10 vrk, 4 viikkoa ja 12 viikkoa hoidon aloittamisen jälkeen. Tämän jälkeen hoitoa seurataan 3–4 kk välein. 

Tarkemmat ohjeet hoidon seurantaan löydät täältä: Diagnosing and Monitoring Suspected Cases of Canine Hypercortisolism and Hypoadrenocorticism. 

Dechran Vetoryl-hoidon seurantakaaviot suomeksi>> ja ruotsiksi>> 

Lähteet: 

Macfarlane L, Parkin T, Ramsey I. Pre-trilostane and three-hour post-trilostane cortisol to monitor trilostane therapy in dogs. Vet Rec. 2016 Dec 10;179(23):597. doi: 10.1136/vr.103744. Epub 2016 Nov 1. PubMed PMID: 27803375; PubMed Central PMCID: PMC5256409.
Dechra, 2019. Hyperadrenocorticism. Esite. Saatavilla: https://www.dechra.pt/Files/Images/dechra-website/Superpages/Vetoryl/UK/Product-support-piece.pdf. Viitattu 7.9.2021.
Ian Ramsey, Nationwide Specialist Laboratories. Interpretation Of Cortisol Measured Before And After Trilostane. Saatavilla: https://thehormonelab.com/handbook/adrenocortical-function/interpretation-of-cortisol-measured-before-and-after-trilostane. Viitattu: 7.9.2021
Dechra, 2018. Pre-Vetoryl Cortisol: an improved monitoring protocol. Esite. Saatavilla: https://www.animalhospitalofwarwick.com/sites/site-4183/images/Vetoryl%20Monitoring%20Protocol.pdf. Viitattu: 7.9.2021 

Lue lisää liitteistä: 

Päivitetty: 4.2.2026