Kortisonisuppressio: 2 tai 3 x Kortisoli (pieni annos, LDDS)

Laboratoriokäsikirja

Hae tutkimusryhmittäin

Takaisin hakutuloksiin

Kortisonisuppressio: 2 tai 3 x Kortisoli (pieni annos, LDDS)

Testin suoritus

otetaan 0-näyte (seerumi tai Lihepariiniplasma)
- näytteenotto aamulla
- mikäli 0-näytteestä on tarkoitus tehdä myös muita tutkimuksia, tulee näytteen olla paastonäyte
- merkitään näyte 0-näytteeksi
annetaan deksametasoni–injektio suonensisäisesti (iv)
- annostus n. 0,01 mg/kg
  - esim. laimenna Dexa-kel 2mg/ml 1 + 9 steriiliin fysiologiseen suolaliuokseen (0,9 % NaCl)
  - laimennosta injektoidaan 0,5–0,6 ml/10 kg
otetaan 1-näyte 8 tunnin kuluttua
- merkitään näyte 1-näytteeksi
tarvittaessa voidaan ottaa PDH/ADH -erottelua varten myös välinäyte 3–4 tuntia injektiosta
- merkitään näyte 1-näytteeksi, jolloin 8 tunnin jälkeen otettu näyte merkitään 2-näytteeksi
- tällöin tehdään lähete: tutkimuspaketit tutkimusryhmästä: Kortisonisuppressio: 3 x Kortisoli (pieni annos, LDDS)
valitaan lähetteelle tutkimuspaketti Kortisonisuppressio: 2 x Kortisoli (pieni annos, LDDS)

Viitearvot (koira):

Viitearvot:
0-näyte: 24.8–124.2 nmol/l
1-näyte: < 20 nmol/l – Cushing epätodennäköinen

Tulosten tulkinta

Mahdollinen hyperadrenokortisismi (aivolisäkkeen yliaktiivisuus) nähdään 8 tuntia deksametasoni–injektiosta otetusta näytteestä. Normaalisti toimiva aivolisäke antaa tässä ajassa hyvän vasteen, ja tulos on yleensä alle 10–20 nmol/l. Mikäli tulos on yli 40 nmol/l, voidaan tulosta pitää merkkinä hyperadrenokortisismista.

Hyperadrenokortisismin syyn selvittämiseen pitää tulkita sekä 3–4 tunnin että 8 tunnin näytteitä. Mikäli pitoisuus on jommassa kummassa aikapisteessä laskenut alle puoleen perustasosta (0-näytteestä), on kyseessä melko todennäköisesti PDH, eli aivolisäkkeen yliaktiivisuudesta aiheutuva kortisolin ylituotanto.

Mikäli kortisolipitoisuus ei laske ollenkaan tai laskee vain hieman, kyseessä on joko ADH (lisämunuaiskasvain tai lisämunuaisen liikakasvu) tai harvinainen PDH–tapaus, joka ei anna vastetta pieneen määrään deksametasonia. Näiden tautityyppien erotteluun ja varmistamiseen voidaan käyttää esimerkiksi suuren annoksen deksametasonitestiä, suoraa ACTH-määritystä ja/tai lisämunuaisen ultaäänitutkimusta.

Mahdollinen fenobarbitaalilääkitys hankaloittaa tulosten tulkintaa, joten suositellaan lääkityksen vaihtamista tai mahdollisuuksien mukaan muiden testien (ACTH stimulaatio) käyttämistä.

Lähteet:

Tilamaa A, Kuusela E. Addisonin tauti koiralla -kirjallisuus-katsaus. Suomen Eläinlääkärilehti. 2016, 122, 2: 59–65.
Behrend EN, Kooistra HS, Nelson R, Reusch CE & Scott-Moncrieff JC (2013), Diagnosis of Spontaneous Canine Hyperadrenocorticism: 2012 ACVIM Consensus Statement (Small Animal). JVIM, 27: 1292–1304.
Lathan P, Moore GE, Zambon S & Scott-Moncrieff JC (2008), Use of a Low-Dose ACTH Stimulation Test for Diagnosis of Hypoadrenocorticism in Dogs. JVIM, 22: 1070–1073.

Lue lisää liitteistä:

Päivitetty: 13.2.2023

Movet

Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä