Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Babesiat

Babesiat ovat verikontaktin, pääasiassa punkkien välityksellä tarttuvia punasoluissa eläviä yksisoluisia parasiitteja. Osan lajeista, kuten Babesia gibsonin, on todettu tarttuvan myös puremahaavojen sekä emolta pennuille istukan kautta. Loisen aiheuttamasta sairaudesta käytetään nimiä babesioosi, piroplasmoosi ja punatauti. Eri eläimiä infektoivia lajeja on tunnistettu yli sata. Lajit ovat yleensä jonkin verran spesifisiä sekä isäntälajilleen että väli-isäntänä toimivalle punkkilajille. Koska lajeja tunnistetaan jatkuvasti lisää, on mahdollista että vasta-aine ja PCR-menetelmissä tapahtuu ristireaktioita, tai että jokin laji jää tunnistamatta. Seuraavassa on lueteltu isäntäeläimiä ja niitä yleisimmin infektoivia babesia-lajeja sekä loisen levinneisyyttä:

  • Koira: B. canis (Eurooppa), B. gibsoni (Afrikka, Aasia, USA, Etelä- ja Keski-Eurooppa, Lähi-Itä, Australia), B. vogeli (Etelä-Eurooppa, tropiikki), B. rossi (Etelä-Afrikka), B. microti-like sp. (Etelä-Eurooppa)
  • Kissa: B. felis (Afrikka)
  • Nauta: B. divergens (Suomi), B. bovis, B. bigemina, B. major
  • Hevonen: Theileria equi, B. caballi
  • Lammas, vuohi: B. ovis, B. motaasi
  • Sika: B. trautmanni

Ilmastonmuutos ja eläinten liikkuminen kasvattaa loisten ja sitä levittävien punkkien levinneisyysaluetta niin, että tautitapausten odotetaan yleistyvän myös Pohjois-Euroopassa. Infektio voi olla oireeton, mutta yleensä se aiheuttaa voimakkaan yleistulehdusreaktion sekä hemolyyttisen anemian oireita punasolujen tuhoutumisen seurauksena. Hemolyysin vuoksi myös virtsa värjäytyy tummaksi. Akuutteina oireina havaitaan kaikilla eläinlajeilla korkeaa kuumetta, väsymystä ja ripulia. Lisäksi voidaan havaita ikterusta, imusolmukkeiden ja pernan laajentumista, neurologisia oireita sekä keuhkovaurioita. Tyypillisimmät oireet ovat riippuvaisia infektoivasta babesia-lajista. Koirilla infektio johtaa herkästi IMHAn (Immune Mediated Anemia) kehittymiseen.

Infektio voidaan todeta mittaamalla verestä vasta-aineita tai osoittamalla näytteestä itse loinen joko PCR-menetelmällä tai verisivelystä mikroskopoimalla. Loisen osoittamiseen suositellaan näytettä kapillaarisuonista, joissa loista esiintyy eniten. Hyviä näytteenottopaikkoja ovat esimerkiksi korvanlehdet ja hännänpää. PCR on huomattavasti verisivelyä herkempi menetelmä tuoreen infektion toteamiseen. Loinen voidaan osoittaa verenkierrosta viimeistään kolmen viikon kuluttua mahdollisesta tartunnasta ja onnistuu parhaiten infektion akuutissa vaiheessa (kuume). Vasta-ainetasojen nouseminen vie vähintään 3–4 viikkoa, joten se on parempi tutkimus mahdollisen piilevän infektion seulontaan.

Ilmoitettavista eläintaudeista on ilmoitusvelvollisuus laboratoriolla, eläinlääkärillä ja omistajalla. Lisätietoja Ruokaviraston sivuilta.

Tutkimusvaihtoehdot:

  • Babesia gibsoni AB IFA (koira)
    • Vastausaika: 2–3 vk (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
    • Näytetyyppi: Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma min. 1 ml. Eroteltu näyte säilyy jääkaapissa 4 vrk ja pakastettuna vähintään 3 kk.
    • Menetelmä: IFA
    • Tulkinta: Vasta-ainepitoisuus ilmoitetaan titterinä, joka on laimein laimennos, jolla näytteelle on saatu positiivinen reaktio.
  • Babesia canis AB ELISA (koira)
    • Vastausaika: 3–5 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
    • Näytetyyppi: Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma 1 ml. Eroteltu näyte säilyy jääkaapissa 4 vrk ja pakastettuna vähintään 3 kk.
    • Tulkinta:
      • Alle 14.0 tulkitaan negatiiviseksi
      • 14.0–19.0 tulkitaan raja-arvoiseksi
      • Yli 19.0 tulkitaan positiiviseksi
  • Babesia spp PCR (kissa, koira, hevonen)
    • Vastausaika: 3–7 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
    • Näytetyyppi: EDTA kokoverta vähintään 1 ml. Näyte suositellaan ottamaan kapillaarisuonesta esimerkiksi korvanlehdestä tai hännänpäästä. Näyte säilyy jääkaapissa 10 vrk.
    • Tulkinta: pos/neg
  • Veriparasiitit (Babesia, Anaplasma) (mikroskopointi)
    • Vastausaika: 4–6 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
    • Näytetyyppi: EDTA-kokoveri (kapillaarisuonesta) sekä siitä tehty sivelyvalmiste. Mainitse lähetteellä että kyseessä on babesia-epäily.
    • Menetelmä: MGG-värjäys ja mikroskopointi. Tunnistetut veriparasiitit ilmoitetaan. Ei patologin lausuntoa.

Lähteet:

MSD Veterinary Manual, PD Carter, P Rolls. Babesiosis. https://www.msdvetmanual.com/circulatory-system/blood-parasites/babesiosis. Viitattu: 8.8.2018
Elintarviketurvallisuusvirasto, Punatauti. https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/naudat-ja-biisonit/punatauti/. Viitattu: 8.8.2018
Veterinary Partner, Wendy Brooks, 2014. Babesia Infecion in Dogs. Päivitetty: 30.9.2016. Saatavilla: https://www.vin.com/veterinarypartner/default.aspx?pid=19239&catId=102899&id=4952053. Viitattu: 8.8.2018
MSPCA ANGELL, Shawn Kearns. Babesia gibsoni. Saatavilla: https://www.mspca.org/angell_services/babesia-gibsoni/. Viitattu 8.8.2018
Companoin Vector-Borne Diseases, Babesiosis. Saatavilla: http://www.cvbd.org/en/tick-borne-diseases/babesiosis/distribution/. Viitattu 8.8.2018
Böhm M, Leisewitz AL, Thompson PN, Schoeman JP. Capillary and venous Babesia canis rossi parasitaemias and their association with outcome of infection and circulatory compromise. Vet Parasitol. 2006; 141:18-29.
L Solano-Gallego, Á Sainz, X Roura, A Estrada-Peña & G Miró 2016. A review of canine babesiosis: the European perspective. Parasit Vectors. 2016; 9: 336.

Päivitetty: 11.12.2023