Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

PKD (Polykystinen munuaissairaus, kissa)

Käy roduille:

  • Brittiläinen
  • Exotic
  • Persialainen
  • Tutkitaan myös: Pyhä Birma, Burmilla, Cornish Rex, Devon Rex, Ragdoll, Scottish Fold, Selkirk Rex, Siperian kissa

PKD on erityisesti persialaisilla kissoilla hyvin yleinen munuaissairaus. Se aiheuttaa nestetäytteisten kystien muodostumista munuaisiin. Kystien koon ajan myötä kasvaessa ne estävät munuaiskudoksen normaalia toimintaa. Sairaus periytyy autosomaalisena dominanttina ominaisuutena. Molemmilta vanhemmiltaan virheellisen geenin perineet pennut (homotsygootti) kuolevat jo ennen syntymäänsä. Heterotsygooteille sairaus kehittyy yleensä hitaasti ja munuaissairauden oireet ilmenevät vasta seitsemän tai kahdeksan vuoden iässä.

Vastausaika:

1–2 viikkoa

Näytetyyppi:

EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte.

Menetelmä:

DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qPCR) (yhteistyölaboratorio)

Tulkinta:

  • Tulos: genotyyppi n/n (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli)
    • Kissa ei kanna virheellistä alleelia. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen PKD:lle altistavan geenin suhteen.
  • Tulos: genotyyppi n/PKD (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli)
    • Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä polykystiseen munuaissairauteen ja siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

Lähteet:

Lyons LA, Biller DS, Erdman CA, Lipinski MJ, Young AE, Roe BA, Qin BF, Grahn RA. Feline polycystic kidney disease mutation identified in PKD1. Journal of the American Society of Nephrology. 2004;15:2548–2555.