Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Leishmania infantum AB (ELISA) (S/HP/EP/NaSitr)

Leishmaniaa esiintyy yleisesti maailman trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Yleensä Suomessa tavattavat tapaukset ovat Espanjasta tuotuja löytökoiria. On arvioitu että esim. Malagan alueen katukoirista, joka kolmannella on tartunta.

Leishmania tarttuu koiraan hietasääsken välityksellä. Tartunnan saaminen Suomessa ei ole mahdollista, koska se ei kuulu hietasääsken levinneisyysalueeseen. Loista kantava hietasääski toimii tartunnan väli-isäntänä koiralta toiselle tartunnan levittämisessä. Tauti ei tartu suoraan koirasta toiseen eikä koirasta ihmiseen. Sääski voi harvoissa tapauksissa tartuttaa loisen ihmiseen.

Loinen hakeutuu eläimen makrofaageihin, joissa se lisääntyy ja infektoi lisää soluja heikentäen immuunipuolustusta. Taudin itämisaika voi vaihdella muutamasta viikosta useampaan vuoteen. Kaikki infektoituneet koirat eivät sairastu. Viskeraalimuodossa loiset hakeutuvat sisäelimiin ja kutaanisessa muodossa loiset voidaan todeta ihosta.

Leishmania oireilee karvoituksen ohenemisena tai kaljuuntumisena silmien ja huulien ympärillä. (näyttää kuin koiralla olisi silmälasit). Iho alkaa hilseillä ja se paksuuntuu etenkin polkuanturoista. Ihoon ja suuhun voi tulla myös haavautumia. Koiralla voi olla nenäverenvuotoa, jatkuvia silmätulehduksia sekä kuumeilua ja ripulia. Ultraamalla voidaan havaita pernan laajentuma. Koira laihtuu ja se voi saada niveltulehduksia (ontuminen). Kynsien kasvu nopeutuu. Loistartunta on elinikäinen eli sitä ei voida hoitaa pois, mutta koiran yleiskunnosta huolehtimisella ja immuniteetin vahvistamisella hidastetaan taudin etenemistä. Yleisin kuoleman syy on munuaisten vajaatoiminta. Hoitamattomana tartunta aiheuttaa kroonisen yleisinfektion ja koiran kuoleman sitä kautta.

Yli 50 % infektoituneista koirista on oireettomia. Oireet muistuttavat monia muita sairauksia, minkä vuoksi diagnoosin teko voi olla haastavaa. Verinäytteestä voidaan todeta kohonnut proteiini- ja globuliiniarvo, albumiini voi olla alentunut. Munuaisarvot voivat olla koholla ja myös maksa-arvoissa voi olla lievää nousua. Hematologian arvoissa todetaan anemiaa sekä trombosytopeniaa. Myös virtsan proteiinitasot ovat koholla.

Diagnoosi voidaan tehdä myös ohutneula- tai kudosnäytteestä, joka on otettu esim. luuytimestä, pernasta, imusolmukkeesta (viskeraali) tai ihosta (kutaaninen). Näytteestä pyritään osoittamaan parasiitit esim. värjäämällä histologisesti tai PCR-tutkimuksella.

Verestä tehtävä negatiivinen vasta-ainetesti ei sulje pois mahdollista tartuntaa. Mikäli koiralla kuitenkin on kliinisiä oireita, ovat myös vasta-ainetasot yleensä koholla. Diagnoosia tehtäessä on tärkeää tietää eläimen matkustushistoria sekä mahdollinen ulkomailta tuonti.

Vastausaika:

1–5 arkipäivää Analysoidaan kerran viikossa.

Näytetyyppi:

Seerumi, Li-hepariiniplasma,EDTA-plasma tai Sitraattiplasma 0,5 ml.  Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan.

Menetelmä:

ELISA omassa laboratoriossa. Leishmania on ilmoitettava eläintauti ja Movet on sairauden osalta Ruokaviraston hyväksymä laboratorio. Spesifisyys 97.4 % ja herkkyys 95.0 %.

Tulkinta:

Leishmania vasta-aineet:

  • < 7 % negatiivinen
  • 7–12 % raja-arvoinen, tulosta tulee tulkita oireiden ja muiden tutkimustulosten valossa (anemia).
  • > 12 % Positiivinen

Testillä on havaittu heikkoa ristireagointia mm. Trypanosoman kanssa, joten raja-arvoisen tuloksen saaneet potilaat tulisi tutkia uudelleen aikaisintaan 3–4 viikkoa ensimmäisestä testauksesta.

Lähteet:

Sundar, Shyam, and M. Rai. “Laboratory Diagnosis of Visceral Leishmaniasis.” Clinical and Diagnostic Laboratory Immunology 9.5 (2002): 951–958. PMC. Web. 8 Dec. 2015.
http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/57400.htm
http://www.vetarena.com/dogs–health–care–articles/259/canine–leishmaniasis–overview–diagnosis–treatment–control–prevention.html