Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Ehrlichia canis PCR (B/luuydin)

Ehrlichioosia aiheuttava Ehrlichia canis on punkkien levittämä riketsiabakteeri. Sen pääasiallisena levittäjänä pidetään ruskeaa koirapunkkia (Rhipicephalus sanguineus), joka on levinnyt jo Suomessakin ympäri maata. Punkki menestyy oloissamme vain sisätiloissa, joissa se pystyy lisääntymään normaalisti. Punkin ei kuitenkaan ole todettu tartuttaneen ehrlichioosia Suomessa, vaan todetut tapaukset ovat olleet ulkomailla hankittuja tartuntoja. Kyseisen punkin ei myöskään ole todettu levittävän meillä esiintyviä muita vektorivälitteisiä sairauksia, kuten borrelioosia. Ehrlichioosi onkin Suomea huomattavasti yleisempi Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kaakkois-Euroopassa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa puolet aikuisista punkeista ja 20 % nymfeistä kantaa riketsiabakteereita, ja voivat siten tartuttaa infektion niin koiraan kuin ihmiseenkin.

Taudilla tunnetaan kolme vaihetta, akuutti; subkliininen ja krooninen vaihe. Siirryttyään punkista koiraan, bakteerit infektoivat mononukleaarisia valkosoluja. Taudinkuva vaihtelee, sillä koira voi kantaa sairautta täysin oireettomasti pitkiäkin aikoja. Kun oireita ilmenee, kuuluu niihin kuumetta, väsymystä, syömättömyyttä ja alipainoisuutta. Lisäksi tavataan trombosytopenian eli verihiutaleiden vähyyden seurauksena verenvuototaipumusta, joka ilmenee etenkin iholla ja nenäverenvuotoina. Myös neurologiset oireet, oksentaminen, ripulointi sekä silmien leesiot ja tulehdukset on yhdistetty sairauteen. Hoitamattomana infektio kestää pitkään. E. canis infektioiden onkin todettu kestävän jopa yli 10 vuotta. Infektiota voidaan hoitaa pitkällä antibioottikuurilla. Yleensä hoito on tehokas, mutta on myös tapauksia, joissa infektiosta ei ole päästy eroon.

Australiaa pidetään vapaana kyseistä patogeenistä, ja siksi maahan vietävät koirat on tutkittava ennen maahantuontiluvan saamista. Koirat tulee tutkia IFAT -menetelmällä (vasta-ainetutkimus) lähtömaan viranomaisen hyväksymässä laboratoriossa. Movet yhteistyötahoineen täyttää nämä vaatimukset.

PCR-tekniikalla on mahdollista havaita Erlichis canis -spesifinen DNA suoraan potilaan kokoverestä tai luuydinnäytteestä ja menetelmää suositellaan sairauden akuutin vaiheen diagnosointiin. Menetelmän herkkyys on parhaimmillaan ensimmäisen sairastumisviikon aikana ja laskee nopeasti antibioottihoidon aikana. Negatiivinen tulos ei täysin poissulje patogeenin olemassaoloa.

Vastausaika:

1–2 viikkoa

Näytetyyppi:

1 ml EDTA-kokoveri tai luuydinnäyte

Menetelmä:

PCR yhteistyölaboratoriossa

Tulkinta:

Pos./neg.

Lähteet:

Canine Ehrlichiosis – from Acute Infection to Chronic Disease. CVBD® Bayer HealtCare. Number 7. December 2010
Canine ehrlichiosis. Ann Agric Environ Med. 2003;10(2):137-41. Skotarczak B.