Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Borrelia AB: C6 ym. (LIA)

Borrelia burgdorferi sensu lato (B. burgdorferii, B. afzelii, B. garinii)

  • Kliinistä borrelioosia ei ole voitu tieteellisesti osoittaa kissoilla kohonneista vasta-ainetasoista huolimatta

Borrelioosi on Borrelia-suvun bakteerien, kuten B. burgdorferi, B. afzelii tai B. garinii aiheuttama infektio, joka tunnetaan myös nimellä Lymen tauti (Lyme disease tai Lymen borrelioosi). Infektio välittyy punkkien eli puutiaisten välityksellä. Borrelian esiintyminen punkeissa vaihtelee huomattavasti alueittain ja vuodenaikojen mukaan. Suomessa 15 – 20 % tutkituista puutiaisista on ollut infektoituneita ja taigapunkeilla esiintyvyys on ollut suurempaa. Bakteerien siirtyminen punkista isäntäeläimeen tapahtuu suhteellisen hitaasti. Tutkimusten mukaan infektoitumisen todennäköisyys kasvaa huomattavasti, mikäli punkki on saanut olla iholle kiinnittyneenä yli vuorokauden. Eläimillä puremakohtaan ei (yleensä) kehity rengasihottumaa, vaan lyhytaikainen, joitakin päiviä kestävä punoitus.

Bakteerit leviävät infektoituneen eläimen elimistössä hitaasti. Ensimmäiset oireet alkavat yleensä joidenkin viikkojen kuluttua tartunnasta. Oireet voivat kuitenkin ilmetä vasta kuukausien kuluttua puremasta.

Tavallisimmin oireet ovat suhteellisen lieviä, esimerkiksi väsymystä, heikkoutta, lievää kuumeilua ja ruokahaluttomuutta. Oireet voivat olla myös ajoittaisia. Vakavampia, joskin suhteellisen yleisiä oireita, ovat niveltulehdukset, -turvotukset ja kävelemisen vaikeutuminen. Niveltulehdus siirtyy usein raajasta toiseen ja useampi nivel voi tulehtua samanaikaisesti.

Munuais- ja sydänoireet ovat harvinaisia, mutta erittäin vakavia, jopa henkeä uhkaavia. Munuaisvaurioiden seurauksena muodostuu ns. protein-losing-nephropathy. Tällöin laboratoriolöydöksinä ovat esimerkiksi kohonneet fosfaatti-, kreatiniini- ja ureapitoisuudet, sekä mahdollisesti pienentyneet albumiini- ja kokonaisproteiini-arvot. Vastaavasti albumiinin ja proteiinin määrät lisääntyvät virtsassa. Munuaisoireisessa borrelioosissa on kliinisenä löydöksenä usein ödeema.

Vasta-ainetasojen nousu voidaan havaita noin 30 vrk kuluttua patogeenikontaktista ja taso on korkeimmillaan 3 kk jälkeen. Kohonneita vasta-ainetasoja todetaan usein myös kliinisesti terveillä eläimillä, minkä vuoksi hoitoa suositellaan vain seropositiivisille koirille, joilla on oireita tai kohonnut proteiinipitoisuus virtsassa (virtsan proteiini/kreatiniinisuhde tai virtsan albumiini). Osa IgG-vasta-aineista säilyy verenkierrossa kauan, eivätkä siksi ole välttämättä merkki akuutista infektiosta. Hoitovasteen varmistamiseksi suositellaan vasta-aineiden mittaamista 3 – 6 kk mahdollisen hoidon jälkeen. Borrelia-rokotekin nostaa vasta-ainetasoja, joten infektion ja rokotuksen aiheuttaman vasta-ainetason nousun erottaminen ei onnistu ELISA- ja IFAT-menetelmillä. Rokotetun koiran diagnosoimiseksi suositellaan LIA-vasta-ainetestiä tai PCR-menetelmää.

PCR-menetelmällä voidaan todeta Borrelia-bakteerit infektoituneesta kudoksesta. Oireiden vakavuuden ja kudoksen bakteerimäärän on todettu korreloivan keskenään, joten näyte kannattaa ottaa oireilevalta alueelta (iho, nivel jne). Verenkierrosta bakteeria löytyy harvoin.

Menetelmä:

LIA (Line Immuno Assay) omassa laboratoriossa: koira, hevonen

Testin herkkyys 85,2 % (koira) ja 100 % (hevonen) sekä spesifisyys 90,4 % (koira) ja 87,0 (hevonen).

Vastausaika:

1 – 5 arkipäivää

Näytetyyppi:

0,5 ml seerumia. Lähetetään kylmälähetyksenä. Näyte säilyy huoneenlämmössä 4 tuntia, jääkaapissa 2 vrk ja pakastimessa huomattavasti pidempään.

Tulkinta:

Kvantitatiivinen tulos (suhteutettuna cut-off kontrolliin) jokaiselle antigeenille erikseen sekä tulkinta onko kyseessä rokotteen vai oikean patogeenikontaktin aiheuttama vaste.

  • p 100: Erittäin spesifinen borreliakontaktille.
  • VlsE: Erittäin spesifinen borreliakontaktille. Ei rokotteissa.
  • C6: Erittäin spesifinen borreliakontaktille. Ei rokotteissa. Nousee jopa 3 vk patogeenikontaktin jälkeen. Laskee 3 – 6 kk onnistuneen hoidon jälkeen. Ei ristireagoi muiden spirokeettojen (esim. leptospira) kanssa.
  • p58: Spesifinen borreliakontaktille.
  • p1 (flagellin): Epäspesifinen borreliakontaktille.
  • p 39 (BmpA): Erittäin spesifinen borreliakontaktille.
  • P31 (Osp A): Erittäin spesifinen borreliakontaktille. On rokotteissa.
  • p23 (Osp C): Erittäin spesifinen borreliakontaktille. Nousee 2 – 3 viikossa, laskee ilman uutta kontaktia tai infektion aktivoitumista 3 – 5 kuukaudessa.
  • p 18 (DbpA): Erittäin spesifinen borreliakontaktille.

 

IgG- ja IgM-AB ELISA omassa laboratoriossa: koira

Vastausaika:

1–7 vrk analysoidaan kerran viikossa

Näytetyyppi:

Seerumi, EDTA- tai natriumsitraattiplasma 0,2 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja vähintään 1 kk pakastettuna (–20 °C).Viitearvot:

Tulkinta:

Tiiteri yli 1,15 tulkitaan positiiviseksi arvoksi ja merkiksi infektiosta. Tiiterit 0,85–1,15 tulkitaan raja-arvoisiksi.

 

Punkkivälitteiset pikatesti koira omassa laboratoriossa

Kts. tutkimuksen tiedot tästä>>

 

qPCR omassa laboratoriossa: kaikki lajit

Vastausaika:

1–3 arkipäivää. Analysoidaan kahdesti viikossa.

Näytetyyppi:

Nivelneste, likvori, kudos- tai ihobiopsia. Voidaan tehdä myös EDTA-kokoverestä, mutta silloin diagnostinen luotettavuus on heikko.

Tulkinta:

pos./neg.

 

Borrelia burgdorferi & Anaplasma phagocytophilum AB pikatestit omassa laboratoriossa: hevonen

Menetelmän herkkyys on 95 % ja spesifisyys 100 % verrattuna Western blot -menetelmään.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Seerumi, hepariiniplasma tai EDTA-kokoveri 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa.

Tulkinta:

Pos./neg.

Lähteet:

Straubinger RK. PCR-Based Quantification of Borrelia burgdorferi Organisms in Canine Tissues over a 500-Day Postinfection Period. Journal of Clinical Microbiology. 2000;38(6):2191-2199.

MSD Veterinary Manual, RK Straubinger. Overview of Lyme Borreliosis. Saatavilla: https://www.msdvetmanual.com/generalized-conditions/lyme-borreliosis/overview-of-lyme-borreliosis. Viitattu: 27.8.2018.

Turun Yliopisto, Hanna Oksanen. Kansalaisten kerryttämä punkkipankki paljastanut puutiaisten kantamia taudinaiheuttajia. Saatavilla: http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/kansalaisten-kerryttama-punkkipankki-paljastanut-puutiaisten-kantamia-taudinaiheuttajia.aspx. Viitattu: 6.9.2018.

Littman MP, Gerber B, Goldstein RE, Labato MA, Lappin MR, Moore GE. ACVIM consensus update on Lyme borreliosis in dogs and cats. J Vet Intern Med. 2018 May;32(3):887-903.

R Chandrashekar, D Daniluk, S Moffitt, L Lorentzen, J Williams. Serologic Diagnosis of Equine Borreliosis: Evaluation of an In-Clinic Enzyme-Linked Immunosorbent Assay. Intern J Appl Res Vet Med Vol. 6, No. 3, 2008.

 

  • Helppoutta elämääsi

    Rekisteröitymällä asiakkaaksemme pääset käyttämään palveluitamme helposti ja nopeasti sähköisesti, mikä säästää aikaa ja vaivaa.
    Rekisteröityminen on täysin ilmaista.

    Rekisteröidy palveluumme

  • Elintärkeitä vastauksia

  • Vieraile T-paitakaupassa

    Sieltä löydät huippusuositut eläinpaitamme.

    Siirry kauppaan