Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Borrelia burgdorferi sensu lato (B. burgdorferii, B. afzelii, B. garinii)

Borrelioosi on Borrelia-suvun bakteerien, kuten B. burgdorferi, B. afzelii tai B. garinii aiheuttama infektio, joka tunnetaan myös nimellä Lymen tauti (Lyme disease tai Lymen borrelioosi). Infektio välittyy punkkien eli puutiaisten välityksellä. Borrelian esiintyminen punkeissa vaihtelee huomattavasti alueittain ja vuodenaikojen mukaan. Suomessa 15 – 20 % tutkituista puutiaisista on ollut infektoituneita ja taigapunkeilla esiintyvyys on ollut suurempaa. Bakteerien siirtyminen punkista isäntäeläimeen tapahtuu suhteellisen hitaasti. Tutkimusten mukaan infektoitumisen todennäköisyys kasvaa huomattavasti, mikäli punkki on saanut olla iholle kiinnittyneenä yli vuorokauden. Eläimillä puremakohtaan ei (yleensä) kehity rengasihottumaa, vaan lyhytaikainen, joitakin päiviä kestävä punoitus.

Bakteerit leviävät infektoituneen eläimen elimistössä hitaasti. Ensimmäiset oireet alkavat yleensä joidenkin viikkojen kuluttua tartunnasta. Oireet voivat kuitenkin ilmetä vasta kuukausien kuluttua puremasta.

Tavallisimmin oireet ovat suhteellisen lieviä, esimerkiksi väsymystä, heikkoutta, lievää kuumeilua ja ruokahaluttomuutta. Oireet voivat olla myös ajoittaisia. Vakavampia, joskin suhteellisen yleisiä oireita, ovat niveltulehdukset, -turvotukset ja kävelemisen vaikeutuminen. Niveltulehdus siirtyy usein raajasta toiseen ja useampi nivel voi tulehtua samanaikaisesti.

Munuais- ja sydänoireet ovat harvinaisia, mutta erittäin vakavia, jopa henkeä uhkaavia. Munuaisvaurioiden seurauksena muodostuu ns. protein-losing-nephropathy. Tällöin laboratoriolöydöksinä ovat esimerkiksi kohonneet fosfaatti-, kreatiniini- ja ureapitoisuudet, sekä mahdollisesti pienentyneet albumiini- ja kokonaisproteiini-arvot. Vastaavasti albumiinin ja proteiinin määrät lisääntyvät virtsassa. Munuaisoireisessa borrelioosissa on kliinisenä löydöksenä usein ödeema.

Vasta-ainetasojen nousu voidaan havaita noin 30 vrk kuluttua patogeenikontaktista, ja taso on korkeimmillaan 3 kk jälkeen. Kohonneita vasta-ainetasoja todetaan usein myös kliinisesti terveillä eläimillä, minkä vuoksi hoitoa suositellaan vain seropositiivisille koirille, joilla on oireita tai kohonnut proteiinipitoisuus virtsassa (virtsan proteiini/kreatiniinisuhde tai virtsan albumiini). Kissoilla kliinistä, oireita aiheuttavaa borrelioosia ei ole voitu tieteellisesti osoittaa. Osa IgG-vasta-aineista säilyy verenkierrossa kauan, eivätkä siksi ole välttämättä merkki akuutista infektiosta. Hoitovasteen varmistamiseksi suositellaan vasta-aineiden mittaamista 3–6 kk mahdollisen hoidon jälkeen. Borrelia-rokotekin nostaa vasta-ainetasoja, joten infektion ja rokotuksen aiheuttaman vasta-ainetason nousun erottaminen ei onnistu kaikilla ELISA- ja IFAT-menetelmillä. Rokotetun koiran diagnosoimiseksi suositellaan C6-vasta-ainetestiä tai PCR-menetelmää.

PCR-menetelmällä voidaan todeta Borrelia-bakteerit infektoituneesta kudoksesta. Oireiden vakavuuden ja kudoksen bakteerimäärän on todettu korreloivan keskenään, joten näyte kannattaa ottaa oireilevalta alueelta (iho, nivel jne). Verenkierrosta bakteeria löytyy harvoin.

Tutkimusvaihtoehdot:

  • Punkkivälitteiset pikatesti
    • Koira
  • Borrelia AB/Anaplasma AB (pikatesti)
    • Hevonen
  • Borrelia C6 AB (ELISA, kvantitatiivinen)
    • Koira
    • Vastausaika: 4–6 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
    • Näytetyyppi: 0,5 ml seerumia
    • Tulkinta: Kvantitatiivinen tulos
  • Borrelia IgG AB (ELISA) (S/HP/EP)
    • Hevonen
    • Vastausaika: 4–8 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
    • Näytetyyppi: 0,5 ml seerumia, LiHepariini- tai EDTA-plasma
  • Borrelia burgdorferi, B. afzelii, B. garinii (PCR)
    • Vastausaika: 4–6 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
    • Näytetyyppi: Nivelneste, likvori, kudos- tai ihobiopsia.
    • Tulkinta: pos/neg

Lähteet:

Straubinger RK. PCR-Based Quantification of Borrelia burgdorferi Organisms in Canine Tissues over a 500-Day Postinfection Period. Journal of Clinical Microbiology. 2000;38(6):2191-2199.
MSD Veterinary Manual, RK Straubinger. Overview of Lyme Borreliosis. Saatavilla: https://www.msdvetmanual.com/generalized-conditions/lyme-borreliosis/overview-of-lyme-borreliosis. Viitattu: 27.8.2018.
Turun Yliopisto, Hanna Oksanen. Kansalaisten kerryttämä punkkipankki paljastanut puutiaisten kantamia taudinaiheuttajia. Saatavilla: http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/kansalaisten-kerryttama-punkkipankki-paljastanut-puutiaisten-kantamia-taudinaiheuttajia.aspx. Viitattu: 6.9.2018.
Littman MP, Gerber B, Goldstein RE, Labato MA, Lappin MR, Moore GE. ACVIM consensus update on Lyme borreliosis in dogs and cats. J Vet Intern Med. 2018 May;32(3):887-903.
R Chandrashekar, D Daniluk, S Moffitt, L Lorentzen, J Williams. Serologic Diagnosis of Equine Borreliosis: Evaluation of an In-Clinic Enzyme-Linked Immunosorbent Assay. Intern J Appl Res Vet Med Vol. 6, No. 3, 2008.

Päivitetty: 11.12.2023

  • Palveleva laboratorio

  • Sieltä saat tuoreinta tietoa ja uusimmat kuulumisemme.

    Liity joukkoomme

  • Asiakkaamme kertovat:

    "Erinomaisesti hoidettu kokonaisuudessaan, arvosana 10+. Hyvää ja ajantasaista yhteydenpitoa. Ystävällistä ja ammattitaitoista neuvontaa puhelimitse koskien näytteenottoa. Kiitokset :)"