Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Glukoosi (HP!/FP!)
Glukoosi on solujen tärkein energiaa tuottava yhdiste. Elimistö säätelee veren glukoosipitoisuutta hyvin tarkasti mm. insuliinin ja glukagonin avulla. Glukoosi jakautuu tasaisesti veren eri vesitiloihin. Koska verisoluissa (punasoluissa) veden osuus on pienempi kuin seerumissa/plasmassa, on seerumin/plasman glukoosipitoisuus hieman suurempi kuin kokoverestä mitattu (ero < 1 mmol/l).
Yleisin glukoosiaineenvaihdunnan häiriö on diabetes, jossa tavataan suurentuneita pitoisuuksia. Hypoglykemia voi esiintyä esimerkiksi lisämunuaisen kuorikerroksen toiminnan häiriöissä tai insulinoomassa.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Natriumfluoridiplasmaa 0,3 ml (harmaa korkki) suositellaan ensisijaisesti näytetyypiksi sen välittömän glykolyysi-inhibition vuoksi. Erottele plasma mahdollisimman pian hemolyysin välttämiseksi. Muita näyteputkia (HP/S) voi myös käyttää, mutta silloin suositellaan nopeaa erottelua, jotta pitoisuus ei laske näytteenoton jälkeen. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä 2 vrk ja jääkaapissa 7 vrk.
Menetelmä:
Fotometrinen määritys (IFCC-standardin mukainen, heksokinaasi)
Viitearvot:
- koira: 3.2 – 7.0 mmol/l
- kissa: 3.5 – 7.8 mmol/l
- hevonen: 3.5 – 5.6 mmol/l
- nauta: 2.6 – 4.2 mmol/l
- kani: 4.2 – 8.6 mmol/l
- marsu: 6.4 – 13.6 mmol/l
- lammas: 1.9 – 3.3 mmol/l
Tulkinta:
Suurentuneet pitoisuudet
- diabetes mellitus
- sekundäärisiä hyperglykemioita aiheuttavat
- ruokailu
- stressi
- lisämunuaisen liikatoiminta
- kilpirauhassairaudet (hypertyreodismi)
- kouristukset
- keskushermostosairaudet
- jotkut sisäelintulehdukset (mm. pankreatiitti)
- lääkeaineet (etenkin hormonijohdannaiset) saattavat aiheuttaa hyperglykemiaa
- glukoosi-infuusio
- glukokortikoidit
- tyroksiini
- ACTH
- adrenaliini
- ketamiini
- morfiini
Lue lisää liitteistä:
Päivitetty: 4.1.2023
