Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Virtsan sedimentti ((US)/UC/U)

Virtsan sedimentin mikroskopointi tukee monien sairauksien, kuten diabeteksen, munuaissairauksien ja virtsatieinfektioiden diagnosointia ja hoidon seurantaa.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näyte:

5 ml mahdollisimman tuoretta virtsaa lisäaineettomassa virtsaputkessa tai CCM-putkessa. Lisäaineeton näyte säilyy 1 vrk jääkaapissa. Näytteeksi käy myös virtsa Urine Stabilur –putkessa, jossa säilyvyys on 3 vrk jääkaappilämpötilassa. Huomioithan näytetyypin soveltuvuuden myös muihin tutkimuksiin.

HUOM! Ilmoita lähetteellä tai näyteputkessa näytteenottotapa (kystosenteesi/katetrointi/vapaasti laskettu).

Menetelmä:

Virtsan sedimentin mikroskopointi

Tulkinta:

Jos löydöksenä on normaalia enemmän puna- ja valkosoluja, tubulusepiteelin soluja ja/tai erilaisia lieriöitä, puhutaan aktiivisesta sedimentistä.

Väri ja sameus

Normaali virtsa on kirkasta tai hieman sameaa ja väriltään jossakin värittömän ja kirkkaan keltaisen väliltä.

Valkosolut

Normaali virtsa sisältää yleensä alle 5 valkosolua (WBC) näkökenttää kohti (40x). Solut voivat olla peräisin mistä tahansa munuaisjärjestelmän osasta. Lisääntyneitä valkosoluja (pyuria) voi esiintyä tulehduksen, infektion, trauman tai kasvaimen yhteydessä. Näytteenottotapa voi vaikuttaa valkosolujen määrään. Katetroidussa tai vapaasti lasketussa virtsassa on useammin valkosoluja kuin punktiolla otetuissa näytteissä.

Punasolut

Normaali virtsa sisältää yleensä alle 5 punasolua (RBC) näkökenttää kohti (40x). Solut voivat olla peräisin mistä tahansa munuaisjärjestelmän osasta. Lisääntyneet punasolut (hematuria) viittaavat verenvuotoon jossakin urogenitaalijärjestelmän osassa. Mahdollisia syitä ovat infektio, kasvaimet ja virtsakivet. Näytteenotto kystosenteesin tai katetroinnin avulla voi aiheuttaa verenvuotoa.

Epiteelisolut

Sedimentissä voidaan tavallisesti havaita muutamia välimuotoisia epiteelisoluja, jotka ovat peräisin munuaisaltaasta, virtsaputkesta ja virtsarakosta.

Levyepiteelisolut ovat yleensä peräisin genitaaleilta tai virtsaputken alaosista. Mikäli punktoidusta näytteestä löytyy levyepiteelisoluja, se yleensä johtuu kiveksissä olevasta sertosolukasvaimesta tai voimakkaasta kroonisesta prostatiitista.

Pienet tubulusepiteelisolut ovat peräisin munuaisista. Suuri tubulusepiteelisolumäärä viittaa yleensä patologisiin muutoksiin.

Jos sedimentin rutiinianalyysissä havaitaan suuri määrä epiteelisoluja, joilla on epänormaali morfologia, on suositeltavaa tehdä tuoreesta näytteestä levitteet ja toimittaa ne sytologiseen tutkimukseen.

Lieriöt

Lieriöt ovat munuaistubuluksissa tai kokoojaputkissa mukoproteiineista syntyneitä saostumia, joiden pinnalle on voinut tarttua soluja tai solujen hajoamistuotteita. Lieriöiden lisääntyminen virtsassa viittaa virtsan korkeaan proteiinipitoisuuteen, tulehduksiin tai virtsan virtauksen hidastumiseen munuaistubuluksissa. Normaalissa virtsassa voi esiintyä muutamia hyaliini- tai granulaarilieriöitä. Lieriöiden kohonnut määrä viittaa munuaisvaurioon, etenkin jos kyse on vaha- tai solulieriöistä.

Kiteet

Kiteet ovat yleisiä kissojen ja koirien virtsassa. Niiden tyyppi riippuu virtsan pH:sta, kiteytyneiden aineiden pitoisuudesta virtsassa, virtsan lämpötilasta sekä näytteensäilytysajasta. Siksi sedimentin kiteet eivät välttämättä kuvaa tilannetta virtsateissä. Kiteitä voi esiintyä ilman virtsakiven muodostusta, ja virtsakiviä voi muodostua, vaikka sedimentissä ei olisi havaittavissa lainkaan kiteitä.

Amorfinen sakka muodostuu useimmiten pienikokoisista struviitti-, ammoniumuraatti- tai ksantiumkiteistä.

Struviitti- eli ammonium-magnesiumfosfaattikiteet ja kalsiumoksalaattikiteet ovat yleisimpiä. Kissojen ja koirien virtsan kiteiden muodostumiseen vaikuttaa ensisijaisesti ruokinta, eläinlaji ja eläimen rotu. Kiteitä voi myös muodostua tai liueta säilytyksen aikana.

Struviittikiteitä esiintyy yleisesti koirien ja kissojen virtsassa. Koirien struviittikiteet eivät ole ongelma, ellei samanaikaisesti esiinny bakteeri-infektiota. Ilman infektiota koirien struviittikiteisiin ei liity virtsakivien muodostusta. Muilla eläinlajeilla esiintyy struviittiuroliittia ilman bakteeri-infektiota virtsateissä.

Kalsiumfosfaattia voi esiintyä koirien normaalissa virtsassa ja se voi johtaa virtsakiven muodostumiseen.

Kalsiumoksalaattikristalluriaa esiintyy harvemmin koirilla ja kissoilla. Jos se on jatkuvaa, se voi johtaa virtsakivien muodostumiseen. Kalsiumoksalaatti- ja kalsiumkarbonaattikiteitä esiintyy kuitenkin yleisesti terveillä hevosilla ja muilla kasvinsyöjillä. Kalsiumoksalaattidihydraatti on yleisin kissoilla ja koirilla havaittu muoto, ja kalsiumoksalaattimonohydraatti liittyy suurina määrinä etyleeniglykolimyrkytykseen (pakkasneste).

Ammoniumuraatti ja virtsahappokiteet viittaavat maksasairauteen. Tietyillä lajeilla, kuten linnuilla ja matelijoilla, voi normaalisti esiintyä virtsahappokiteitä. Tietyillä koiraroduilla, erityisesti dalmatialaisilla, ammoniumuraattikiteet ovat normaali löydös.

Kystiinikiteet viittaavat munuaissairauteen. Mäyräkoirilla ja englanninbulldoggeilla esiintyy kystiinikiteitä muita rotuja useammin.

Bilirubiinikiteitä esiintyy bilirubinurian yhteydessä. Pieniä määriä bilirubiinikiteitä esiintyy kuitenkin koirilla väkevässä virtsassa.

Ksantiinikiteet liittyvät yleensä leishmanian tai virtsakivitaudin hoitoon käytettävään allopurinoliin (ksantiinioksidaasin estäjä). Tiedossa on myös tapauksia, joissa koiran ja kissan pennuilla on todettu ksantiinikiteitä ksantiinioksidaasin puutoksen seurauksena. Ksantiinioksidaasi on maksan entsyymi, joka muuttaa hypoksantiinin ksantiiniksi ja ksantiinin virtsahapoksi. Sen puuttuessa ksantiinia kertyy, ja sitä erittyy virtsaan enemmän.

Amoksisilliinikristalluria on harvinaista ja se voi vaihdella ohimenevästä ja oireettomasta vakavaan hematuriaan tai akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan. Amoksisilliinikristalluriaa esiintyy yleensä suuriannoksisen amoksisilliinihoidon yhteydessä virtsassa, jonka pH on matala ja jonka tiheys on suuri (pääasiassa riittämättömän nesteen saannin vuoksi).

Bakteerit ja sisäloiset

Mikroskopoinnissa voidaan todeta bakteereita sekä virtsateissä esiintyvien loisten munia. Nämä raportoidaan, mikäli löydös on selkeä. Infektiota epäiltäessä suositellaan aina toimittamaan näyte myös bakteeriviljelyyn.

Virhelähteet:

  • Vanha näyte tai virheellisesti säilytetty näyte.

Päivitetty: 17.6.2024

  • Palveleva laboratorio

  • Sieltä saat tuoreinta tietoa ja uusimmat kuulumisemme.

    Liity joukkoomme

  • Asiakkaamme kertovat:

    "Hienoa, paketti postitettiin eilen, tulokset tänään!!"