Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Virtsan sedimentti (US/U)

Virtsan sedimenttiä tutkimalla voidaan saada selville erilaisia munuaisten/virtsateiden toimintaan liittyviä sairauksia.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä.

Näyte:

Mahdollisimman tuore virtsa, suositus 10 ml. Tutkimus voidaan tehdä myös pienemmästä näytemäärästä, mutta silloin osa oleellisista löydöksistä voi jäädä huomaamatta näytteen vähäisiyyden vuoksi. Suosittelemme näytteen ottamista sedimentin tutkimiseen tarkoitettuun putkeen (urine stabilur), jossa näytteen säilyvyys jopa 3 vrk (ei mikrobiologisiin tutkimuksiin).

Menetelmä:

Sentrifugoidun virtsan mikroskopointi. Tehdään omassa laboratoriossa.

Tulkinta:

Erytrosyytit

Normaalissa virtsassa ei yhtään tai jokunen punasolu.

  • hematuria voi johtua munuaisperäisestä sairaudesta tai toimenpiteestä.

Leukosyytit

Normaalissa virtsassa ei yhtään tai jokunen valkosolu.

  • pyuria viittaa virtsateiden tai munuaisten tulehdukseen. Valkosoluja voi löytyä myös ei-tulehduksellisissa munuaisperäisissä sairauksissa.

Kiteet

Yleisiä kissojen ja koirien virtsassa. Kalsiumoksalaatti- ja struviitti- eli ammonium-magnesiumfosfaattikiteet ovat yleisimpiä. Kissojen ja koirien virtsan kiteiden muodostumiseen vaikuttaa ensisijaisesti ruokinta, eläinlaji ja eläimen rotu. Virtsan säilytys voi myös lisätä tai hävittää virtsan kiteitä.

Lieriöt

Lieriöt ovat munuaistubuluksissa tai kokoojaputkissa proteiineista syntyneitä saostumia, joiden pinnalle on voinut tarttua soluja tai solujen hajoamistuotteita. Lieriöiden lisääntyminen virtsassa viittaa virtsan korkeaan proteiinipitoisuuteen, tulehduksiin tai virtsan virtauksen hidastumiseen munuaistubuluksissa. Yksittäisiä hyaliinilieriöitä voi esiintyä terveilläkin eläimillä. Vaha- ja solulieriöiden ilmaantuminen virtsaan viittaa patogeenisiin muutoksiin tubuluksissa. Myös granulaarilieriöiden, jotka ovat mahdollisesti muodostuneet solujen hajoamisen seurauksena, on huomioitava diagnoosia tehdessä. Tosin yksittäisiä granulaarilieriöitä voi myös olla terveillä eläimillä.

Bakteerit

Mikroskopoinnissa voidaan todeta sauvoja ja kokkeja.

Epiteelisolut

Levyepiteelisolut ovat yleensä peräisin genitaaleista tai virtsaputken alaosista. Mikäli punktoidusta näytteestä löytyy levyepiteelisoluja, se yleensä johtuu kiveksissä olevasta sertosolukasvaimesta tai voimakkaasta kroonisesta prostatiitista.

Välimuotoiset epiteelisolut voivat olla peräisin virtsaputkista, virtsarakosta tai munuaisaltaista.

Pienet epiteelisolut-tubulusepiteelisolut ovat peräisin munuaisista. Suuri tubulusepiteeli-solumäärä viittaa yleensä patologisiin muutoksiin.

Virhelähteet:

  • Vanha näyte tai virheellisesti säilytetty näyte.