Laboratoriokäsikirja
Virtsa-analyysit
Virtsakivianalyysi (eng raportti)
Virtsakiviä tavataan kaikilla eläimillä lemmikkieläimistä tuotantoeläimiin. Yleisimpiä virtsakiviongelmat ovat kuitenkin koirilla ja kissoilla. Kiteitä voi muodostua virtsateissä minne tahansa: munuaisiin, virtsatiehyeisiin, rakkoon tai virtsanjohtimiin. Muodostuvien kiteiden koostumus riippuu virtsan pH-arvosta (happamuudesta) sekä virtsan sisältämistä kivennäisistä. Kiteiden ja kivien muodostumiseen voidaan vaikuttaa ruokinnalla, mutta taustalla voi olla myös perinnöllinen taipumus.
Oireiden vakavuudesta riippuen tilaa voidaan hoitaa esimerkiksi poistamalla muodostuneet kivet kirurgisesti tai liuottamalla. Uusien kivien muodostumista pyritään estämään muun muassa ruokintamuutoksilla. Jotta ruokavaliota pystytään muuttamaan oikeaan suuntaan, tulee muodostuneiden kivien koostumuksen olla tiedossa.
Vastausaika:
2–3 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
Näytetyyppi:
Virtsakivi tai niiden murusia erotteluputkessa tai muovipussissa. Kivien tulee olla riittävän suuria, jotta ne voidaan havaita paljaalla silmällä.
Virtsakivianalyysi voidaan tapauskohtaisesti tehdä myös virtsan sedimentistä. Virtsan sedimentti suositellaan eroteltavaksi virtsasta mahdollisimman pian kiteiden liukenemisen estämiseksi. Eroteltu sedimentti tulee toimittaa laboratorioon näyteputkessa. Jos näytteessä on liian vähän kiinteää materiaalia eikä sedimenttiä voida erottaa virtsasta, virtsakivianalyysin sijaan on mahdollista tehdä Virtsan sedimentti (SEDI) -tutkimus.
Huom. Samassa näyteputkessa toimitetuista kivistä tehdään yksi analyysi. Laboratorio valitsee näytteestä tutkimukseen parhaiten soveltuvan materiaalin.
Menetelmä:
Infrapunaspektroskopia
Tulkinta:
Tulokset toimitetaan IDEXX:n englanninkielisenä tulosraporttina.
Päivitetty: 11.8.2026
