Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Trikiini

Sika, hevonen, riistaeläimet

Trichinellat eli trikiiniloiset on yleisiä loisia riistaeläimissä kuten villisiassa, karhussa, ketussa ja supikoirassa. Loisia voi esiintyä myös siassa, hevosessa sekä kaikissa raatoja tai eläinjätteitä syövissä eläimissä. Siat voivat saada tartunnan esimerkiksi syömästään rotasta. Koska trikiini aiheuttaa ihmisessä trikinelloosiksi kutsutun lihassairauden, on kaikki ihmisravinnoksi tarkoitettu riista kuten karhu, villisika, majava sekä sian- ja hevosenliha tarkistettava trikiinien varalta (myytävä liha lakisääteisesti). Tartunta saadaan tyypillisesti raa’asta tai huonosti kypsennetystä trikiinin toukkia sisältävästä sianlihasta, villisianlihasta, karhunlihasta tai niistä tehdyistä lihavalmisteista tai verestä. Keski- ja Etelä-Euroopassa on ollut useita laajoja hevosenlihasta lähtöisin olevia trikiiniepidemioita ruokakulttuurista ja puutteellisesta elintarvikevalvonnasta johtuen. Pakastaminen ei tuhoa kaikkia trikiinilajeja.

Suomessa ja Euroopassa tunnetaan 4 lajia:

  • T. spiralis (“kulttuuritrikinella”, siat ja etenkin rotat)
  • T. nativa (arktinen, kestää pakkasta, valtalaji Suomessa, ei yleensä infektoi sikoja)
  • T. britovi (nk. eurooppalainen metsätrikinella, infektoi huonosti sikoja, esiintyy myös linnuissa)
  • T. pseudospiralis (liikkuva, ei kapseloidu)

Trikiinilöydökset kuuluvat eläintautilainsäädännön (590/2014) mukaisesti ilmoitettaviin eläintauteihin. Laboratorion tulee ilmoittaa löydöksistä välittömästi tarkastuseläinlääkärille ja toimeksiantajalle (esim. metsästäjä). Lähetteelle on kirjattava lihan alkuperän varmistava tiedot: näytteenottaja, näyteenottoaika, eläinlaji, näytteenottokohta.

Vastausaika:

Viimeistään näytteen saapumisesta seuraavana arkipäivänä

Näytetyyppi:

Mahdollisimman tuore, jäähdytetty lihasnäyte. Säilytys ennen lähetystä jääkaappilämpötilassa. Pakastamista ei suositella. 

Näytteenotto-ohjeet:

Ohjeistus perustuu asetuksen (EU) 2015/1375 vaatimuksiin.

  • Sika: Vähintään 50 g lihasnäyte palleapilarin lihas- ja jänneosan yhtymäkohdasta. Jos palleapilareita ei ole saatavilla, on otettava näyte kyljen tai rintalastan puoleisesta pallean osasta taikka kieli-, purema- tai vatsalihaksista. Näyte vähärasvaisesta poikkijuovaisesta lihaksesta tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan läheltä luita tai jänteitä.
  • Villisika: Vähintään 50 g lihasnäyte etujalasta, kielestä tai palleasta
  • Hevonen: Vähintään 50 g näyte kieli- tai puremalihaksesta. Jos näitä näytetyyppejä ei ole saatavilla, otetaan kooltaan suurempi lihasnäyte palleapilarin lihas- ja jänneosan yhtymäkohdasta. Lihaksen on oltava puhdas sidekudoksesta ja rasvasta.
  • Luonnonvaraisen riistan liha (karhu, majava, mäyrä jne.) ja muu liha: Vähintään 50 g lihasnäyte
  • Karhu: näytteenä ensisijaisesti pallea, puremalihakset ja kieli (muut lihakset)
  • Majava, mäyrä, nutria, ilves: näytteenä ensisijaisesti poskilihakset ja palleapikari (muut pallean osat tai kieli-, poski- tai vatsalihakset)
  • Hylje: pallea, kieli, takajalka

Menetelmä:

MMMa 590/2014, EY 1375/2015

Tulkinta:

todettu / ei todettu. Positiiviseksi todetut näytteet lähetetään lakisääteisesti Ruokavirastoon varmistukseen ja lajitunnistukseen

Lähteet:

www.ruokavirasto.fi hakusana trikinella. Luettu 24.1.2019
Maa- ja metsätalousministeriön  asetus lihantarkastuksesta MMMa 590/2014
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/1375, virallisia lihan trikiinitarkastuksia koskevista erityissäännöistä

 

  • Suomalaista palvelua

  • Sieltä saat tuoreinta tietoa ja uusimmat kuulumisemme.

    Liity joukkoomme

  • Asiakkaamme kertovat:

    "Asiantunteva ja aina ystävällinen ja hyväntuulinen palvelu. Vahvaa osaamista yhdistettynä positiiviseen asenteeseen."