Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Toxoplasma vasta-aineet IgG ja IgM, IFAT (S)

Toxoplasma gondii (T.gondii) on kissan suolistossa lisääntyvä alkueläinparasiitti, joka voi aiheuttaa toksoplasmoosi nimisen sairauden melkein kaikille tasalämpöisille eläimille (mukaan lukien ihminen). Kissa on parasiitin pääisäntä, joten se ei voi lisääntyä muiden eläinten suolistossa. Infektio on yleensä vähäoireinen.

Kissan suoliston epiteelisoluissa infektiivinen T. gondii ookysta kehittyy lisääntymiskykyiseksi ja alkaa erittää ookystia 3–10 vrk sisällä. Kissa voi saada infektion esimerkiksi syötyään infektoituneen hiiren. Tämän jälkeen ookystia erittyy ulosteeseen 10–14 vrk:n ajan, jonka jälkeen niitä ei enää voida ulosteesta todeta. Ookystat säilyvät hyvin ympäristössä ja ne kehittyvät infektiivisiksi (sporulaatio) 1–5 vrk aikana ympäristöolosuhteista riippuen. Kissan elimistö muodostaa vasta-aineita Toksoplasmaa vastaan. Vasta-aineita voidaan todeta 3–4 viikkoa mahdollisen infektoitumisen jälkeen.

Todennäköisimmin sairastuvat kissat, jotka ovat valmiiksi immuunipuolustukseltaan heikompia (esim. pennut tai jonkin muun infektion seurauksena). Yleensä infektio on kissoilla oireeton. Mikäli kissa on saanut ruuakseen vain teollisesti valmistettua ruokaa, eikä se ole saalistanut/syönyt raakaa lihaa, on sillä hyvin pieni infektionmahdollisuus.

Muiden eläinten suolistossa alkueläimet tunkeutuvat suoliston seinämään aiheuttaen tulehduksen, johon elimistön puolustusmekanismit reagoivat rajoittaen parasiitin leviämistä. Tällöin parasiitti yleensä pyrkii ns. ”nukkuvaan muotoon” muodostaen kystia lihaksiin ja aivoihin. Kystat voidaan todeta vain ruumiinavauksessa. Akuutin vaiheen toksoplasmoosin oireita ovat mm. ruokahalun menettäminen, väsymys, kuume. Taudin kroonistuessa oireet ilmenevät infektoituneessa eläimessä esimerkiksi keuhkokuumeena, silmätulehduksena, sokeutumisena ja jopa keskushermosto-oireina, kuten tasapainon heikkenemisenä, kosketusherkkyytenä, pupillien epänormaalina reagoimisena, persoonallisuusmuutoksina, nielemisvaikeuksina, epileptistyyppisinä kohtauksina tai alle virtsaamisena tai ulostamisena.

Vastausaika:

N. 1 viikko

Näytetyyppi:

Seerumi 0.5 ml.

Menetelmä:

IFAT yhteistyölaboratoriossa.

Tulkinta:

  • IgG: viitearvo < 1:32
  • IgM: viitearvo < 1:16

Kissoilla IgG vasta-ainetasot voivat pysyä korkeina useita vuosia. Kohonneet arvot viittaavat joskus sairastettuun infektioon. IgM vasta-ainetason nousu viittaa lähiaikoina sairastettuun infektioon.

Lähteet:

http://www.merckmanuals.com/vet/generalized_conditions/toxoplasmosis/overview_of_toxoplasmosis.html
http://actualidadveterinaria.files.wordpress.com/2011/08/update-on-the-diagnosis-and-management-of-toxoplasma-gondii-infection-in-cats.pdf