Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Prot (kokonaisproteiini) (S/HP)
Proteiinit toimivat elimistössä kudosten rakennusaineina sekä useiden aineiden varastoinnissa ja kuljetuksessa verenkierrossa sekä intrasellulaarinesteessä. Seerumin määrällisesti tärkeimmät proteiinit ovat albumiini, antitrypsiini, haptoglobiini, makroglobuliini, transferriini ja immunoglobuliinit.
Proteiineja saadaan ravinnosta ja syntetisoidaan elimistössä. Normaalista poikkeavaan seerumin/plasman proteiinipitoisuuteen voi siis olla syynä vähäinen proteiinien saanti ravinnosta tai imeytymishäiröt, sekä erilaiset tautitilat joissa proteiineja joko tuotetaan ylenmäärin tai synteesi pienenee.
On huomattavaa, että plasman pitoisuudet ovat muutamia g/l suurempia kuin seerumista mitatut koska fibrinogeeni on näytteessä mukana.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä 7 vrk, jääkaapissa 30 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk. Hemolyysi ja lipemia sekä voimakas ikteria häiritsevät määritystä.
Menetelmä:
Kolorimetrinen määritys (biuret).
Viitearvot:
- Koira: 54 – 76 g/l
- Kissa: 59 – 87 g/l
- Hevonen: 55 – 75 g/l
- Nauta: 60 – 85 g/l
- Alpakka 50 – 75 g/l
- Linnut: 25 – 50 g/l
- Fretti: 51 – 74 g/l
- Vuohi: 64 – 70 g/l
- Marsu: 54 – 67 g/l
- Sika: 70 – 90 g/l
- Kani: 54 – 75 g/l
- Rotta: 56 – 76 g/l
- Lammas: 63 – 91 g/l
Tulkinta:
Suurentuneet pitoisuudet
- kuivumisen yhteydessä (hemokonsentraatio)
- lisääntynyt proteiinisynteesi
- infektiot
- nekroosit
- kasvaimet
- immuunireaktiot
- myelooma
- plasmasytooma
- lymfooma
- lymfaattinen leukemia
Lue lisää liitteistä:
Päivitetty: 3.7.2024
