Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Fosfaatti (Pi) (S/HP!)

Fosforia esiintyy laajasti lähes koko elimistössä ja useissa eri muodoissa, mutta valtaosa fosfaatista on sitoutuneena luustoon. Epäorgaaninen fosfaatti on luuston tärkeimpiä rakennusaineita. Verenkierrossa suurin osa on vapaana ionina (> 50 %), sitoutuneena proteiineihin tai epäorgaanisissa komplekseissa.

Muuttuneita pitoisuuksia tavataan useissa eri tautitiloissa, mm. endokriiniset muutokset ja luustoaineenvaihdunnan häiriöt. Useimmiten lisääntyneet pitoisuudet aiheutuvat munuaisten toimintahäiriöistä.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Suositellaan paastonäytettä ja aamunäytteenottoa. Erottele näyte, jotta soluista ei vapaudu fosfaattia näytteeseen. Eroteltu näyte säilyy 7 vrk jääkaapissa ja 12 kk pakastettuna vähintään –20 °C. Hemolyysi nostaa pitoisuuksia. Lievä ikteria tai lipemia eivät häiritse määritystä.

Näyte säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaapissa ja 12 kk pakastettuna (–20 °C).

Menetelmä:

Fotometrinen määritys (molybdaatti) (NIST).

Viitearvot:

  • koira     0,85–2,0 mmol/l
  • kissa     1,0–2,1 mmol/l
  • hevonen     0,6–1,6 mmol/l
  • kani     1,3–2,2 mmol/l
  • nauta     1.4–2.5 mmol/l

Tulkinta:

Suurentuneet pitoisuudet

  • fosfaatin saanti suolistosta lisääntynyt
    • D-vitamiinipitoisuus elimistössä lisääntynyt
    • suolistovaurio
    • ravinnon laatu esim runsaasti kalsiumia
  • fosfaatin siirtyminen soluista solunulkoiseen tilaan lisääntynyt
    • voimakas rasitus ja sen aikaansaama lihasvaurio
    • voimakas lämmönnousu
  • luuvaurioissa ja luuaineenvaihdunnan häiriöissä
  • endokriinisissa taudeissa ja häiriötiloissa
    • hypertyreodismi
    • hypoparatyreodismi
  • eritys virtsaan pienenee
    • glomerulusfiltraation häiriöt
    • hypoparatyreodismi
    • virtsarakon repeämä
    • akromegali

Alentuneet pitoisuudet:

  • heikentynyt imeytyminen (malabsorptio, D-vitamiinin puutos, aliravitsemus, oksentelu, ripuli)
  • siirtyminen soluihin (insuliiniinjektiot, glukoosiinjektio/-infuusio, respiratorinen alkaloosi (syy esim hyperventilaatio, sepsis, lämpöhalvaus), hypotermia)
  • lisääntynyt munuaispoistuma (lisäkilpirauhasen yliaktiivisuus, munuaisvauriot, diabetes, Cushingin tauti, erilaiset lääkkeet kuten diureetit, kortikosteroidit jne, metabolinen asidoosi)

Lue lisää liitteistä:

Päivitetty: 19.7.2021