Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Fosfaatti (Pi) (S/HP!)

Fosforia esiintyy laajasti lähes koko elimistössä ja useissa eri muodoissa, mutta valtaosa fosfaatista on sitoutuneena luustoon. Epäorgaaninen fosfaatti on luuston tärkeimpiä rakennusaineita. Verenkierrossa suurin osa on vapaana ionina (> 50 %), sitoutuneena proteiineihin tai epäorgaanisissa komplekseissa.

Muuttuneita pitoisuuksia tavataan useissa eri tautitiloissa, mm. endokriiniset muutokset ja luustoaineenvaihdunnan häiriöt. Useimmiten lisääntyneet pitoisuudet aiheutuvat munuaisten toimintahäiriöistä.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:

Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Li-hepariiniplasma antaa noin 7 % pienempiä tuloksia kuin seerumi. Näyte pitää erottaa soluista mahdollisimman pian, koska punasolut sisältävät fosforia eri muodoissa. Hemolyysi vaikuttaa tuloksiin, mutta fosfori voi vuotaa punasoluista ilman näkyvää hemolyysiäkin. Myös ikteria häiritsee määritystä. Syöminen saattaa aiheuttaa muutoksia pitoisuuksissa, joten paastoa suositellaan ennen näytteenottoa. Vuorokausivaihtelun vuoksi suositellaan aamunäytteenottoa. Voidaan mitata myös virtsasta.

Näyte säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaapissa ja 12 kk pakastettuna (–20 °C). Virtsanäyte säilyy 2 päivää, mikäli pH < 5. Neutraalin tai emäksisen virtsanäytteen pH on laskettava pienellä määrällä väkevää suolahappoa.

Menetelmä:

Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, molybdaatti) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:

  • koira     0,85–2,0 mmol/l
  • kissa     1,3–2,2 mmol/l
  • hevonen     0,7–1,6 mmol/l
  • kani     1,3–2,2 mmol/l
  • nauta     1.4–2.5 mmol/l

Tulkinta:

Suurentuneet pitoisuudet

  • fosfaatin saanti suolistosta lisääntynyt
    • D-vitamiinipitoisuus elimistössä lisääntynyt
    • suolistovaurio
    • ravinnon laatu esim runsaasti kalsiumia
  • fosfaatin siirtyminen soluista solunulkoiseen tilaan lisääntynyt
    • voimakas rasitus ja sen aikaansaama lihasvaurio
    • voimakas lämmönnousu
  • luuvaurioissa ja luuaineenvaihdunnan häiriöissä
  • endokriinisissa taudeissa ja häiriötiloissa
    • hypertyreodismi
    • hypoparatyreodismi
  • eritys virtsaan pienenee
    • glomerulusfiltraation häiriöt
    • hypoparatyreodismi
    • virtsarakon repeämä
    • akromegali

Alentuneet pitoisuudet:

  • heikentynyt imeytyminen (malabsorptio, D-vitamiinin puutos, aliravitsemus, oksentelu, ripuli)
  • siirtyminen soluihin (insuliiniinjektiot, glukoosiinjektio/-infuusio, respiratorinen alkaloosi (syy esim hyperventilaatio, sepsis, lämpöhalvaus), hypotermia)
  • lisääntynyt munuaispoistuma (lisäkilpirauhasen yliaktiivisuus, munuaisvauriot, diabetes, Cushingin tauti, erilaiset lääkkeet kuten diureetit, kortikosteroidit jne, metabolinen asidoosi)

Lue lisää liitteistä:

  • Suomalaista palvelua

  • Sieltä saat tuoreinta tietoa ja uusimmat kuulumisemme.

    Liity joukkoomme

  • Asiakkaamme kertovat:

    "Ihanaa on se, että teidät saa lähes aina puhelimella kiinni ja palvelu on aina erittäin ystävällistä tyhmistäkin kysymyksistä huolimatta!"