Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Fosfaatti (Pi) (S!/HP!)
Fosforia esiintyy laajasti lähes koko elimistössä ja useissa eri muodoissa, mutta valtaosa fosfaatista on sitoutuneena luustoon. Epäorgaaninen fosfaatti on luuston tärkeimpiä rakennusaineita. Verenkierrossa suurin osa on vapaana ionina (> 50 %), sitoutuneena proteiineihin tai epäorgaanisissa komplekseissa.
Muuttuneita pitoisuuksia tavataan useissa eri tautitiloissa, mm. endokriiniset muutokset ja luustoaineenvaihdunnan häiriöt. Useimmiten lisääntyneet pitoisuudet aiheutuvat munuaisten toimintahäiriöistä.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Suositellaan paastonäytettä ja aamunäytteenottoa. Erottele näyte, jotta soluista ei vapaudu fosfaattia näytteeseen. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä 3 vrk, jääkaapissa 7 vrk ja pakastettuna -20 °C 3 kk. Hemolyysi nostaa pitoisuuksia. Lievä ikteria tai lipemia eivät häiritse määritystä.
Näyte säilyy huoneenlämmössä 1 vrk, jääkaapissa 4 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk.
Menetelmä:
Fotometrinen määritys (molybdaatti).
Viitearvot:
- Koira: 0.9 – 1.7 mmol/l
- Kissa: 0.8 – 2.2 mmol/l
- Hevonen: 0.4 – 1.7 mmol/l
- Nauta: 1.8 – 2.4 mmol/l
- Alpakka: 1.3 – 2.5 mmol/l
- Linnut: 0.7 – 1.6 mmol/l
- Fretti: 1.3 – 2.9 mmol/l
- Vuohi: 1.4 – 2.9 mmol/l
- Marsu: 0.8 – 1.7 mmol/l
- Sika: 2 – 2.8 mmol/l
- Kani: 1.2 – 2 mmol/l
- Lammas: 1.5 – 2.4 mmol/l
Tulkinta:
Suurentuneet pitoisuudet
- fosfaatin saanti suolistosta lisääntynyt
- D-vitamiinipitoisuus elimistössä lisääntynyt
- suolistovaurio
- ravinnon laatu esim runsaasti kalsiumia
- fosfaatin siirtyminen soluista solunulkoiseen tilaan lisääntynyt
- voimakas rasitus ja sen aikaansaama lihasvaurio
- voimakas lämmönnousu
- luuvaurioissa ja luuaineenvaihdunnan häiriöissä
- endokriinisissa taudeissa ja häiriötiloissa
- hypertyreodismi
- hypoparatyreodismi
- eritys virtsaan pienenee
- glomerulusfiltraation häiriöt
- hypoparatyreodismi
- virtsarakon repeämä
- akromegali
Alentuneet pitoisuudet:
- heikentynyt imeytyminen (malabsorptio, D-vitamiinin puutos, aliravitsemus, oksentelu, ripuli)
- siirtyminen soluihin (insuliiniinjektiot, glukoosiinjektio/-infuusio, respiratorinen alkaloosi (syy esim hyperventilaatio, sepsis, lämpöhalvaus), hypotermia)
- lisääntynyt munuaispoistuma (lisäkilpirauhasen yliaktiivisuus, munuaisvauriot, diabetes, Cushingin tauti, erilaiset lääkkeet kuten diureetit, kortikosteroidit jne, metabolinen asidoosi)
Lue lisää liitteistä:
Päivitetty: 1.7.2024