Movet

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

• KAIKKI
• 2
• A

Takaisin hakutuloksiin

Fosfaatti (Pi) (S!/HP!)

Fosforia esiintyy laajasti lähes koko elimistössä ja useissa eri muodoissa, mutta valtaosa fosfaatista on sitoutuneena luustoon. Epäorgaaninen fosfaatti on luuston tärkeimpiä rakennusaineita. Verenkierrossa suurin osa on vapaana ionina (> 50 %), sitoutuneena proteiineihin tai epäorgaanisissa komplekseissa.

Muuttuneita pitoisuuksia tavataan useissa eri tautitiloissa, mm. endokriiniset muutokset ja luustoaineenvaihdunnan häiriöt. Useimmiten lisääntyneet pitoisuudet aiheutuvat munuaisten toimintahäiriöistä.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Suositellaan paastonäytettä ja aamunäytteenottoa. Erottele näyte, jotta soluista ei vapaudu fosfaattia näytteeseen. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä 3 vrk, jääkaapissa 7 vrk ja pakastettuna -20 °C 3 kk. Hemolyysi nostaa pitoisuuksia. Lievä ikteria tai lipemia eivät häiritse määritystä.

Näyte säilyy huoneenlämmössä 1 vrk, jääkaapissa 4 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk.

Menetelmä:

Fotometrinen määritys (molybdaatti).

Viitearvot:

• Koira: 0.9 – 1.7 mmol/l
• Kissa: 0.8 – 2.2 mmol/l
• Hevonen: 0.4 – 1.7 mmol/l
• Nauta: 1.8 – 2.4 mmol/l
• Alpakka: 1.3 – 2.5 mmol/l
• Linnut: 0.7 – 1.6 mmol/l
• Fretti: 1.3 – 2.9 mmol/l
• Vuohi: 1.4 – 2.9 mmol/l
• Marsu: 0.8 – 1.7 mmol/l
• Sika: 2 – 2.8 mmol/l
• Kani: 1.2 – 2 mmol/l
• Lammas: 1.5 – 2.4 mmol/l

Tulkinta:

Suurentuneet pitoisuudet

• fosfaatin saanti suolistosta lisääntynyt
  • D-vitamiinipitoisuus elimistössä lisääntynyt
  • suolistovaurio
  • ravinnon laatu esim runsaasti kalsiumia
• fosfaatin siirtyminen soluista solunulkoiseen tilaan lisääntynyt
  • voimakas rasitus ja sen aikaansaama lihasvaurio
  • voimakas lämmönnousu
• luuvaurioissa ja luuaineenvaihdunnan häiriöissä
• endokriinisissa taudeissa ja häiriötiloissa
  • hypertyreodismi
  • hypoparatyreodismi
• eritys virtsaan pienenee
  • glomerulusfiltraation häiriöt
  • hypoparatyreodismi
  • virtsarakon repeämä
  • akromegali

Alentuneet pitoisuudet:

• heikentynyt imeytyminen (malabsorptio, D-vitamiinin puutos, aliravitsemus, oksentelu, ripuli)
• siirtyminen soluihin (insuliiniinjektiot, glukoosiinjektio/-infuusio, respiratorinen alkaloosi (syy esim hyperventilaatio, sepsis, lämpöhalvaus), hypotermia)
• lisääntynyt munuaispoistuma (lisäkilpirauhasen yliaktiivisuus, munuaisvauriot, diabetes, Cushingin tauti, erilaiset lääkkeet kuten diureetit, kortikosteroidit jne, metabolinen asidoosi)

Lue lisää liitteistä:

• Viitearvoja nuorille eläimille

Päivitetty: 1.7.2024