Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Fosfaatti (Pi) (S/HP!)

Fosforia esiintyy laajasti lähes koko elimistössä ja useissa eri muodoissa, mutta valtaosa fosfaatista on sitoutuneena luustoon. Epäorgaaninen fosfaatti on luuston tärkeimpiä rakennusaineita. Verenkierrossa suurin osa on vapaana ionina (> 50 %), sitoutuneena proteiineihin tai epäorgaanisissa komplekseissa.

Muuttuneita pitoisuuksia tavataan useissa eri tautitiloissa, mm. endokriiniset muutokset ja luustoaineenvaihdunnan häiriöt. Useimmiten lisääntyneet pitoisuudet aiheutuvat munuaisten toimintahäiriöistä.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Li-hepariiniplasma antaa noin 7 % pienempiä tuloksia kuin seerumi. Näyte pitää erottaa soluista mahdollisimman pian, koska punasolut sisältävät fosforia eri muodoissa. Hemolyysi vaikuttaa tuloksiin, mutta fosfori voi vuotaa punasoluista ilman näkyvää hemolyysiäkin. Myös ikteria häiritsee määritystä. Syöminen saattaa aiheuttaa muutoksia pitoisuuksissa, joten paastoa suositellaan ennen näytteenottoa. Vuorokausivaihtelun vuoksi suositellaan aamunäytteenottoa. Voidaan mitata myös virtsasta.

Näyte säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaapissa ja 12 kk pakastettuna (–20 °C). Virtsanäyte säilyy 2 päivää, mikäli pH < 5. Neutraalin tai emäksisen virtsanäytteen pH on laskettava pienellä määrällä väkevää suolahappoa.

Menetelmä:

Fotometrinen määritys (IFCC-standardin mukainen, molybdaatti)

Viitearvot (verinäyte):

  • koira     0,85–2,0 mmol/l
  • kissa     1,0–2,1 mmol/l
  • hevonen     0,6–1,6 mmol/l
  • kani     1,3–2,2 mmol/l
  • nauta     1.4–2.5 mmol/l

Tulkinta:

Suurentuneet pitoisuudet

  • fosfaatin saanti suolistosta lisääntynyt
    • D-vitamiinipitoisuus elimistössä lisääntynyt
    • suolistovaurio
    • ravinnon laatu esim runsaasti kalsiumia
  • fosfaatin siirtyminen soluista solunulkoiseen tilaan lisääntynyt
    • voimakas rasitus ja sen aikaansaama lihasvaurio
    • voimakas lämmönnousu
  • luuvaurioissa ja luuaineenvaihdunnan häiriöissä
  • endokriinisissa taudeissa ja häiriötiloissa
    • hypertyreodismi
    • hypoparatyreodismi
  • eritys virtsaan pienenee
    • glomerulusfiltraation häiriöt
    • hypoparatyreodismi
    • virtsarakon repeämä
    • akromegali

Alentuneet pitoisuudet:

  • heikentynyt imeytyminen (malabsorptio, D-vitamiinin puutos, aliravitsemus, oksentelu, ripuli)
  • siirtyminen soluihin (insuliiniinjektiot, glukoosiinjektio/-infuusio, respiratorinen alkaloosi (syy esim hyperventilaatio, sepsis, lämpöhalvaus), hypotermia)
  • lisääntynyt munuaispoistuma (lisäkilpirauhasen yliaktiivisuus, munuaisvauriot, diabetes, Cushingin tauti, erilaiset lääkkeet kuten diureetit, kortikosteroidit jne, metabolinen asidoosi)

Lue lisää liitteistä: