Laboratoriokäsikirja

PetMETA aineenvaihdunta

Takaisin hakutuloksiin

PetMETA aineenvaihdunta (koira) (HP! kylmälähetys)

PetMETA on uudenlainen aineenvaihduntatesti, joka mittaa tiettyjen tunnettujen kliinisen kemian markkereiden lisäksi laajan määrän elimistön aineenvaihduntatuotteita. Muutokset aineenvaihdunnassa ja aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksissa ovat yleisiä useissa sisäelinsairauksissa. PetMETA-testin avulla nämä sairauden aiheuttamat aineenvaihdunnalliset muutokset voidaan havaita, niihin voidaan puuttua, ja muutosten kehittymistä voidaan seurata koiran hoidon aikana. Tämä luo mahdollisuuden ennakoida kehittymisen seurannan aiempaa tarkemmin. 

PetMETA-testi soveltuu täydentämään kliinisen kemian testejä etenkin pitkäaikaissairauksien diagnostiikassa ja seurannassa. PetMETA-testin tulokset toimitetaan markkereiden vaikutuksista ja sairausyhteyksistä kertovan kuvauksen kanssa. Testin kohdalla on huomioitava, että eri sairaustilojen aiheuttamia muutoksia joidenkin testin sisältämien markkereiden konsentraatioon ei vielä tunneta. Näiden markkereiden kuvauksen yhteyteen on kirjoitettu maininta olemassa olevan tutkimustiedon tasosta. 

Testin sisältö

  • Kreatiniini
  • Albumiini
  • Sokeriaineenvaihdunta
    • Glukoosi
    • Laktaatti
    • Sitraatti
  • Tulehdus
    • Glykoproteiiniasetyylit
  • Kolesteroli
    • Kokonaiskolesteroli
    • HDL-kolesteroli
    • LDL-kolesteroli
    • VLDL-kolesteroli
    • Esteröitynyt kolesteroli
    • Vapaa kolesteroli
  • Triglyseridit
    • Triglyseridit
    • HDL-triglyseridit
    • LDL-triglyseridit
    • VLDL-triglyseridit
  • Lipoproteiinit
    • HDL-partikkelikonsentraatio
    • HDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärä
    • HDL-partikkeleiden halkaisija
    • LDL-partikkelikonsentraatio
    • LDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärä
    • LDL-partikkeleiden halkaisija
    • VLDL-partikkelikonsentraatio
    • VLDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärä
    • VLDL-partikkeleiden halkaisija
  • Aminohapot
    • Alaniini
    • Glutamiini
    • Glysiini
    • Leusiini
    • Isoleusiini
    • Valiini
    • Haaraketjuiset aminohapot
    • Fenyylialaniini
    • Fenyylialaniini/Tyrosiini-suhde
    • Tyrosiini
  • Rasvahapot
    • Rasvahappojen kokonaismäärä
    • Monityydyttymättömät rasvahapot (PUFA)
    • Tyydyttyneet rasvahapot (SFA)
    • Omega-3 rasvahapot (Omega-3)
    • Omega-6 rasvahapot (Omega-6)
    • Omega-6/Omega-3
    • Arakidonihappo (AA)
    • Linolihappo (LA)
    • Dokosaheksaeenihappo (DHA)

Vastausaika

2–3 viikkoa

Näytetyyppi

300 µl eroteltua litiumhepariiniplasmaa erotteluputkessa. Ennen näytteenottoa suositellaan 8–12 h paastoa. Näyte tulee erotella välittömästi näytteenoton jälkeen. Eroteltu näyte jäähdytetään mahdollisimman nopeasti ja säilytetään jääkaapissa lähettämiseen saakka. 

Näyte tulee lähettää analysoitavaksi pikalähetyksenä kylmävaraajan kanss mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Jos näytettä ei voida lähettää välittömästä, se säilytetään jääkaapissa ja lähetetään seuraavana arkipäivänä. Herkkiä muutoksille ovat: trigyseridit (kokonais, HDL, LDL, VLDL), glutamiini, fenyylialaniini ja tyrosiini.

Voimakas lipemia, hemolyysi tai ikterus voivat häiritä määrityksiä. Tutkimuksen viitearvoina käytetään litiumhepariiniplasmalle määritettyjä viitearvoja, joten seeruminäytteitä ei tule käyttää.

Menetelmä

NMR-spektroskopia

Lisätietoa käytetystä teknologiasta ja tulosten tulkinnasta on saatavilla osoitteesta: www.petmeta.com

Lähteet

www.petmeta.com
Soininen, P. et al. High-throughput serum NMR metabonomics for cost-effective holistic studies on systemic metabolism. Analyst 134, 1781–1785 (2009).
Wurtz, P. et al. Quantitative Serum Nuclear Magnetic Resonance Metabolomics in Large-Scale Epidemiology: A Primer on -Omic Technologies. Am. J. Epidemiol. 186, 1084–1096 (2017).

Lisätiedot markkereista

Kreatiniini ja albumiini

  • Kreatiniini
    • Kreatiniini on lihasten kreatiniinifosfaatin hajoamistuote. Päivittäin lihaksista vapautuvan kreatiniinin määrä onkin riippuvainen lähinnä lihasmassan määrästä. Lihaksista kreatiniini kulkeutuu verenkierron kautta munuaisiin, jossa siitä eritetään lähes 100 % virtsaan. Kreatiniinia jää verenkiertoon tyypillisimmin alentuneen kreatiniinin erityksen seurauksena munuaisten ja virtsateiden sairauksissa, tai munuaisten verenkierron heikennyttyä.
    • Veren kreatiniinipitoisuutta käytetään yleisesti munuaistoiminnan mittarina. Kansainvälisissä suosituksissa kreatiniinipitoisuutta suositellaan verrattavan koiran aikaisempaan tulokseen viitearvojen sijasta, jolloin jo vähäiseen nousuun veren kreatiniinitasossa voidaan reagoida. Tämänlaisessa seurannassa tulisi verrata vain samalla tutkimusmenetelmällä saatuja tuloksia, sillä esimerkiksi PetMETA:n kreatiniinimittaus saattaa antaa tyypillisiä kliinisen kemian analysaattoreita matalamman kreatiniinituloksen. Näin ollen tulosta tulee aina verrata analysaattorin omiin viitearvoihin. Kreatiniini tulee mitata paastonäytteestä, sillä syöminen voi nostaa veren kreatiniinipitoisuutta.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • munuaisten vajaatoiminta (2–5)
      • munuaisten kasvaimet (6)
      • munuaistulehdus (2, 5, 7)
      • sekundaarinen munuaissairaus (2)
      • alempien virtsateiden sairaudet (2, 3, 5)
      • prerenaalinen atsotemia (2, 3, 5)
      • dehydraatio (2, 5)
      • eräät lääkeaineet: mm. gentamysiini, tetrasykliini, trimetopriimi-sulfadiatsiini, morfiini, ketoprofeeni, karprofeeni, butorfanoli, furosemidi, digoksiini (2)
      • suuri lihasmassa (2, 8)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • maksashuntti (2)
      • huono ruumiinkunto (2, 5)
      • pikkupentuikä (2)
  • Albumiini
    • Albumiini on seerumin runsaslukuisin proteiini. Yli 50% kaikesta seerumin liukoisesta proteiinista on albumiinia. Albumiinilla on tärkeitä tehtäviä mm. veren kolloidiosmoottisen paineen ylläpitäjänä, kantajamolekyylinä ja veren normaalin pH:n ylläpitäjänä. Albumiinin puute johtaa veden vuotamiseen kudoksiin aiheuttaen vesipöhöä. Albumiinikonsentraatiota käytetään tunnistamaan ongelmia nestetasapainossa, munuaisten, maksan ja suoliston toiminnassa, sekä tulehduksellisten sairauksien tarkkailussa.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • nestehukka (5)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • maksan vajaatoiminta (5, 9)
      • protein-losing nefropatia (5, 9)
      • protein-losing enteropatia (5, 9)
      • tulehdukselliset sairaudet (5, 9)
      • vakavat sairaudet (9)
      • palovammat ja laajat ihovauriot (5)
      • effuusiot (5)
      • aliravitsemus (5)

Sokeriaineenvaihdunta

  • Glukoosi
    • Glukoosi (verensokeri) toimii solujen energianlähteenä. Verensokeria säädellään tiukasti hormoninerityksen (mm. insuliini, glukagoni) avulla. Verensokerin voimakkaan nousun yleisimpänä syynä on diabetes mellitus eli sokeritauti. Verensokeri mitataan luotettavasti vain paastonäytteistä, sillä syöminen voi lisätä verensokeritasoa. Matalaa verensokeria eli hypoglykemiaa voivat aiheuttaa esimerkiksi insulinooma tai diabetespotilaiden insuliiniannostelun ongelmat. Myös punasolujen viivästynyt erotus näytteestä aiheuttaa glukoositason laskua näytteessä.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • diabetes mellitus (5)
      • haimatulehdus (5)
      • Cushingin tauti (5)
      • aivolisäkkeen liikatoiminta (5)
      • feokromosytooma (5)
      • akromegalia (5)
      • stressi (5)
      • lääkeaineet: mm. glukokortikoidit, detomidiini, ksylatsiini, propanololi, tyroksiini, progestiinit, morfiini (5)
      • korkea progesteroni kiimakierron aikana (5)
      • syöminen ennen verinäytteenottoa (5)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • maksan vajaatoiminta (5)
      • Addisonin tauti (5)
      • sepsis (5)
      • tiineydenaikainen hypoglykemia (5)
      • voimakas rasitus (5)
      • renaalinen glukosuria (10)
      • aivolisäkkeen vajaatoiminta (5)
      • insulinooma (5)
      • glykogeenin kertymäsairaudet ja perinnölliset hypoglykemiat (5)
      • paraneoplastinen oireyhtymä (5)
      • eräät lääkeaineet ja myrkyt: mm. ksylitoli, insuliini, sulfonylurea (5)
      • vakava aliravitsemus (5)
      • pentuikä (5)
      • viivästynyt plasman/seerumin erotus (5)
  • Laktaatti
    • Laktaattia eli maitohappoa muodostuu silloin, kun solut käyttävät anaerobista glykolyysiä energiantuotantoon. Laktaattia kertyykin verenkiertoon joko lisääntyneen anaerobisen glykolyysin seurauksena esimerkiksi verenkiertohäiriöissä tai tiloissa, jossa laktaatin poisto verenkierrosta on häiriintynyt. Laktaattipitoisuuksien tarkkailua käytetään eräiden sairauksien ennusteen arvioinnissa, ja korkea pitoisuus on näissä sairauksissa yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen. Myös rankka urheilusuoritus nostaa laktaattipitoisuutta, ja urheilukoirilla laktaatin seurantaa voidaankin käyttää verenkiertoelimistön ja metabolian toiminnan tarkkailussa. Punasolujen viivästynyt erotus näytteestä aiheuttaa laktaattipitoisuuden kohoamisen näytteessä.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • iskemia/hypoksia (11–13)
      • sepsis (11, 12, 14)
      • hypovolemia (11–13)
      • vakava anemia (11, 12, 15)
      • kardiogeeninen shokki (11, 12)
      • epileptistyyppiset kohtaukset (11, 12)
      • rankka fyysinen suoritus (11, 12)
      • munuaisten vajaatoiminta (11, 12)
      • maksan vajaatoiminta (11, 12)
      • diabetes mellitus (11, 12)
      • neoplasia (11, 12)
      • eräät lääkeaineet/myrkyt: mm. etyleeniglykoli, katekoliamiinit, syanidi, häkä, salisylaatit, strykniini, nitroprussidi, bikarbonaatti, parasetamoli, terbutaliini, lääkehiili (11, 12)
      • viivästynyt plasman erotus (12)
      • pitkäaikainen staasaus verinäytteenotossa (12)
  • Sitraatti
    • Sitraatti on tärkeän metaboliareitin, sitruunahappokierron, välituote. Sitraatin metabolia tapahtuu pääosin maksassa, mutta myös osittain munuaisissa ja lihaksissa. Korkeita sitraattipitoisuuksia onkin ihmisillä raportoitu sekä maksan että munuaisten vajaatoiminnassa sekä rankan urheilusuorituksen jälkeen. Sitraatin metaboliaa on tähän mennessä tutkittu lähinnä muilla eläinlajeilla kuin koirilla.

Tulehdusmarkkeri

  • Glykoproteiiniasetyylit
    • GlycA on uudenlainen tulehdusmarkkeri, jonka signaali koostuu useamman akuutin faasin glykoproteiinin sekä glykosyloituneiden lipoproteiinien yhteisvaikutuksesta. GlycA mittaa happaman alfa-1-glykoproteiinin, alfa-1-antitrypsiinin, haptoglobiinin, transferriinin, alfa-1-antikymotrypsiinin sekä glykosyloituneiden lipoproteiinien N-asetyyliryhmien määrää. GlycA:n nousu tulehdustiloissa johtuu sekä akuutin faasin glykoproteiinien konsentraation noususta, että muutoksista näiden asetylaatiossa. Voimakkaimmin GlycA-tulokseen vaikuttava akuutin faasin glykoproteiini on hapan alfa-1-glykoproteiini. Myös korkea triglyseriditaso voi nostaa GlycA-pitoisuutta. Muutoksia GlycA:n pitoisuudessa aiheuttavia sairauksia on tutkittu tähän mennessä lähinnä muilla eläinlajeilla kuin koirilla.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • akuutti tulehdus (16–19)
      • krooninen tulehdus (16, 19, 20)
      • kasvainsairaudet (20–22)
      • kudosvaurio (16)
      • rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavat tilat (19)

Kolesteroli

  • Kokonaiskolesteroli
    • Kokonaiskolesteroli summaa yhteen kaiken verenkierrossa esiintyvän kolesterolin. Paastotilassa lähes kaikki verenkierrossa oleva kolesteroli on maksan muodostamaa. Maksan toimintahäiriöt sekä ravintoaineiden suolistosta imeytymistä huonontavat sairaudet pienentävätkin veren kolesterolipitoisuutta. Kokonaiskolesteroli mitataan luotettavimmin paastonäytteestä.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • diabetes mellitus (5, 23)
      • kilpirauhasen vajaatoiminta (5, 23)
      • Cushingin tauti (5, 23)
      • sappitietukos (5, 23, 24)
      • eräät lääkeaineet: mm. glukokortikoidit (23)
      • protein-losing nefropatia (5, 23, 25)
      • haimatulehdus (5, 23)
      • idiopaattinen hyperlipidemia/hyperkolesterolemia (5, 23)
      • liikalihavuus (5, 23)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • maksan vajaatoiminta (5)
      • maldigestio/malabsorptio (5)
      • haiman vajaatoiminta (5)
      • protein-losing enteropatia (5, 25)
      • Addisonin tauti (5)
  • HDL-kolesteroli
    • HDL-kolesteroli tarkoittaa sitä verenkierrossa esiintyvän kolesterolin osuutta, joka kuljetetaan HDL-lipoproteiinipartikkeleihin pakattuna. HDL:n tehtävänä on etenkin kolesterolin kuljetus pois kudoksista. Koirien pienempi ateroskleroosiriski ihmiseen verrattuna liittyy siihen, että ihmisillä useissa hyperlipidemisissä tiloissa kolesterolia siirtyy HDL-partikkeleista LDL- ja VLDL-partikkeleihin, jotka kuljettavat lipidejä kudoksiin. Koirilla puolestaan vastaavissa tiloissa kolesterolia pois kudoksista kuljettavien HDL-partikkeleiden koko kasvaa ja ne täyttyvät kolesterolilla. Nämä suuret, kolesterolirikkaat HDL-partikkelit ovat vähemmän aterogeenisiä kuin VLDL- ja LDL-partikkelit. Ihmisillä HDL-kolesterolin on myös todettu olevan kääntäen verrannollinen inflammaatiostatuksen kanssa. Koirillakin alhainen HDL-kolesteroli on yhdistetty mm. parvovirusenteriittiin, leishmaniaan ja babesioosiin ja sen käytettävyyttä negatiivisena tulehdusmarkkerina näiden sairauksien seurannassa tutkitaan.
    • Suurentuneet pitoisuudet:
      • diabetes mellitus (26, 27)
      • kilpirauhasen vajaatoiminta (5, 27)
      • idiopaattinen hyperkolesterolemia (28)
    • Pienentyneet pitoisuudet:
      • haimatulehdus (29)
      • lymfooma (30)
      • enteriitti (31, 32)
      • babesioosi (33)
      • leishmania (34, 35)
      • inflammatoriset tilat (31–36)
  • LDL-kolesteroli
    • LDL-kolesteroli tarkoittaa sitä verenkierrossa esiintyvän kolesterolin osuutta, joka kuljetetaan LDL-lipoproteiinipartikkeleiden sisällä. LDL:n tehtävänä on kolesterolin kuljetus kudoksiin. LDL-kolesterolin määrä verenkierrossa lisääntyykin useissa hyperkolesterolemiaa aiheuttavissa tiloissa.
    • Suurentuneet pitoisuudet:
      • diabetes mellitus (5, 26)
      • haimatulehdus (5, 29)
      • protein-losing nefropatia (5)
      • leishmania (35)
      • kilpirauhasen vajaatoiminta (5, 27)
      • Cushingin tauti (5, 27)
      • sappitietukos (24)
      • idiopaattinen hyperkolesterolemia (28, 37)
  • VLDL-kolesteroli
        • VLDL-kolesteroli mittaa sitä verenkierrossa esiintyvän kolesterolin osuutta, joka kuljetetaan VLDL-partikkeleiden ja kylomikroneiden sisällä. VLDL-partikkeleita muodostetaan maksassa ja niiden tehtävänä on triglyseridien kuljettaminen käytettäväksi ja varastoitavaksi lihaksiin ja rasvakudokseen. VLDL-kolesterolin määrä voikin lisääntyä erilaisissa hyperlipidemisissä tiloissa.
        • Suurentuneet pitoisuudet:
          • diabetes mellitus (26, 27)
          • haimatulehdus (5, 29)
          • Cushingin tauti (38)
          • kilpirauhasen vajaatoiminta (27)
          • idiopaattinen hyperkolesterolemia (28, 37)
          • syöminen ennen verinäytteenottoa (39)
          • lymfooma (23, 30)
          • lihavuus (5, 40, 41)
  • Esteröitynyt kolesteroli
    • Esteröitynyt kolesteroli tarkoittaa sitä verenkierrossa esiintyvän kolesterolin osuutta, joka on esteröityneessä muodossa. Esteröitynyt kolesteroli on kolesterolin kuljetusmuoto lipoproteiinipartikkeleissa. Suurin osa verenkierrossa esiintyvästä kolesterolista on esteröityneessä muodossa. Esteröityneen ja vapaan kolesterolin pitoisuuden suhteeseen vaikuttavia sairauksia ei vielä ole tutkittu koirilla.
  • Vapaa kolesteroli
    • Vapaa kolesteroli tarkoittaa sitä verenkierrossa esiintyvän kolesterolin osuutta, joka ei ole esteröityneessä muodossa. Vapaata kolesterolia esiintyy ainoastaan lipoproteiinipartikkeleiden ulkopinnalla. Muuntamalla vapaa kolesteroli esteröityneeseen muotoon saadaan lipoproteiinipartikkeleihin pakattua enemmän kolesterolia. Esteröityneen ja vapaan kolesterolin pitoisuuden suhteeseen vaikuttavia sairauksia ei vielä ole tutkittu koirilla.

Triglyseridit

  • Triglyseridit
    • Triglyseridit toimivat solujen energianlähteenä sekä rasvahappojen varastointimuotona rasvakudoksessa. Lisääntynyt triglyseridien määrä verenkierrossa voi johtua rasva-aineiden poiston häiriintymisestä, rasva-aineiden ylimuodostuksesta tai lisääntyneestä rasva-aineiden varastojen käytöstä. Syöminen lisää triglyseridien määrää veressä, joten triglyseridimittaus on diagnostinen vain paastoverinäytteestä mitattuna.
    • Triglyseridimittaus on herkkä lämmölle, ja triglyseridit laskevat n. 0,15 mmol/l kahden vuorokauden säilytyksessä huoneenlämmössä.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • diabetes mellitus (5, 23)
      • maksan vajaatoiminta (23)
      • kilpirauhasen vajaatoiminta (5, 23)
      • Cushingin tauti (5, 23)
      • haimatulehdus (5, 23)
      • sappitietukos (5, 23)
      • idiopaattinen hyperlipidemia (5, 23, 42)
      • nefroottinen oireyhtymä (5)
      • lymfooma (23, 30)
      • inflammatoriset tilat (23, 31, 36)
      • eräät lääkeaineet: mm. glukokortikoidit (23)
      • liikalihavuus (5, 40, 43)
      • syöminen ennen verinäytteenottoa (5, 23)
  • HDL-Triglyseridit
    • HDL-triglyseridit tarkoittavat sitä verenkierrossa esiintyvien triglyseridien osuutta, jota kuljetetaan HDL-partikkeleiden sisällä. HDL:n tehtävänä on kolesterolin kuljetus pois kudoksista, mutta HDL-partikkelit sisältävät myös hieman triglyseridejä. Kaikkia HDL-triglyserideihin vaikuttavia tekijöitä ei koirilla vielä tunneta, sillä HDL-metaboliaa ei ole aiemmin koirilla tutkittu tämän testin laajuudessa, vaan tutkittu joko HDL-partikkelikonsentraatiota tai HDL-kolesterolia. Triglyseridit laskevat hieman näytteessä 2 vrk säilytyksessä huoneenlämmössä. 
    • Suurentuneet pitoisuudet:
      • lymfooma (30)
  • LDL-Triglyseridit
    • LDL-triglyseridit tarkoittavat sitä verenkierrossa esiintyvien triglyseridien osuutta, jota kuljetetaan LDL-partikkeleiden sisällä. LDL-partikkelit muodostuvat VLDL-partikkeleista silloin, kun triglyseridejä on poistunut VLDL-partikkeleista kudosten käyttöön. LDL-partikkeleiden tehtävänä on kolesterolin kuljetus kudoksiin. Kaikkia LDL-triglyserideihin vaikuttavia tekijöitä ei koirilla vielä tunneta, sillä LDL-metaboliaa ei ole aiemmin koirilla tutkittu tämän testin laajuudessa, vaan tutkittu pääasiallisesti joko LDL-partikkelikonsentraatiota tai LDL-kolesterolia. Triglyseridit laskevat hieman näytteessä 2vrk säilytyksessä huoneenlämmössä. 
    • Suurentuneet pitoisuudet:
      • haimatulehdus (5, 29)
      • lymfooma (30)
  • VLDL-triglyseridit
    • VLDL-triglyseridit tarkoittavat sitä verenkierrossa esiintyvien triglyseridien osuutta, jota kuljetetaan VLDL-partikkeleiden tai kylomikroneiden sisällä. Kylomikroneiden tehtävänä on triglyseridien kuljetus ohutsuolesta muihin kudoksiin ruokailun jälkeen. VLDL-partikkeleita muodostetaan maksassa ja niiden tehtävänä on triglyseridien kuljetus lihas- ja rasvakudokseen. Hypertriglyseridemiset tilat aiheuttavatkin tyypillisesti VLDL-triglyseridien konsentraation suurenemista. Triglyseridit laskevat hieman näytteessä 2vrk säilytyksessä huoneenlämmössä.
    • Suurentuneet pitoisuudet:
      • diabetes mellitus (5)
      • kilpirauhasen vajaatoiminta (5)
      • Cushingin tauti (5, 38)
      • haimatulehdus (5)
      • nefroottinen oireyhtymä (5)
      • syöminen ennen verinäytteenottoa (5)
      • lymfooma (30)
      • lihavuus (5, 40, 41)

Lipoproteiinit

  • HDL-partikkelikonsentraatio
    • Tämä suure kuvaa HDL-partikkeleiden määrää verenkierrossa. HDL-partikkeleiden tehtävänä on kolesterolin kuljetus pois kudoksista maksan käsiteltäväksi. HDL-partikkelikonsentraatio muuttuukin tyypillisesti HDL-kolesteroliin vaikuttavissa tiloissa. Joskus HDL-kolesterolin noustessa HDL-partikkelikonsentraatio ei kuitenkaan kasva, vaan kolesterolin kertyminen HDL-partikkeleihin johtaa HDL-partikkelikoon suurenemiseen. Monet tähän muuttujaan vaikuttavista tekijöistä ovat kuitenkin koirilla vielä tutkimusvaiheessa.
    • Pienentyneet pitoisuudet:
      • haiman vajaatoiminta (44)
      • lihavuus (43)
      • sappitietukos (24)
  • HDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärä
    • Tämä suure kuvaa HDL-partikkeleissa kuljetettavien lipidien, eli rasva-aineiden, määrää. Koska kolesteroli on HDL:n runsaslukuisin lipidi. HDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärä muuttuu lähinnä HDL-kolesteroliin vaikuttavien tilojen yhteydessä. HDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärän suurenemisen yhteydessä tavataan tyypillisesti joko HDL-partikkelien määrän lisääntymistä tai HDL-partikkelikoon kasvua.
    • Tarkastelemalla muutoksia HDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärässä, koostumuksessa, partikkelikonsentraatiossa ja koossa voidaan havaita, millä tavalla HDL-metabolia on muuttunut. Lipoproteiinimetaboliaa ei ole aiemmin kuitenkaan koirilla tutkittu tämän testin laajuudessa, vaan perinteisesti tutkimuksissa on käytetty joko eri lipoproteiinipartikkeleiden kolesterolikonsentaatiota tai lipoproteiinipartikkeleiden partikkelikonsentraatiota.
  • HDL-partikkeleiden halkaisija
    • Tämä suure kuvaa HDL-lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräistä kokoa. Erilaisissa sairaus- ja fysiologisissa tiloissa lipoproteiiniaineenvaihdunnan muutokset muuttavat myös lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräistä kokoa. Koirilla esimerkiksi diabeteksessä, kilpirauhasen vajaatoiminnassa, idiopaattisessa hyperkolesterolemiassa ja runsasrasvaisella ruokavaliolla suurten, kolesterolirikkaiden HDL-partikkeleiden määrä lisääntyy. Ihmisillä puolestaan näissä tiloissa kolesterolia siirtyy VLDL- ja LDL-partikkeleihin, minkä epäillään olevan ihmisten suuremman ateroskleroositaipumuksen takana. Monet HDL-partikkeleiden kokoon vaikuttavista tekijöistä ovat kuitenkin koirilla vielä tutkimusvaiheessa.
  • LDL-partikkelikonsentraatio
    • LDL muodostuu VLDL:stä kun triglyseridejä on siirtynyt kudosten käyttöön. LDL sisältää runsaasti kolesterolia ja sen tehtävänä onkin kolesterolin kuljetus kudoksiin. LDL-partikkelikonsentraatio muuttuukin kohonnutta LDL-kolesterolia aiheuttavissa hyperkolesterolemisissa tiloissa.
    • Suurentuneet pitoisuudet:
      • diabetes mellitus (45)
      • kilpirauhasen vajaatoiminta (5, 45)
      • Cushingin tauti (5)
      • haimatulehdus (5, 45, 46)
      • munuaisten vajaatoiminta (47)
      • nefroottinen oireyhtymä (47)
      • sappitietukos (24)
      • lihavuus (43)
  • LDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärä
    • Tämä suure kuvaa LDL-partikkeleissa kuljetettavien rasva-aineiden määrää. LDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärä kasvaa tyypillisesti LDL-kolesterolia lisäävissä hyperkolesterolemisissa tiloissa. Tarkastelemalla muutoksia LDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärässä, koostumuksessa, partikkelikonsentraatiossa ja koossa voidaan päätellä, millä tavalla LDL-metabolia on muuttunut. Lipoproteiinimetaboliaa ei ole aiemmin kuitenkaan koirilla tutkittu tämän testin laajuudessa, vaan perinteisesti tutkimuksissa on käytetty joko eri lipoproteiinipartikkeleiden kolesterolikonsentaatiota tai lipoproteiinipartikkeleiden partikkelikonsentraatiota.
  • LDL-partikkeleiden halkaisija
    • Tämä suure kuvaa LDL-lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräistä kokoa. Erilaisissa sairaus- ja fysiologisissa tiloissa lipoproteiinimetabolian muutokset muuttavat myös lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräistä kokoa. Ihmisillä pienten, tiheiden LDL-partikkeleiden määrä lisääntyy eräissä hyperkolesterolemisissa sairauksissa. Koirillakin vaikuttaisi olevan vastaavaa taipumusta, sillä hyperkolesterolemian yhteydessä LDL-partikkelikoko on usein pienentynyt. Myös alhaisen LDL-kolesterolin tiloissa LDL-partikkelikoko on usein pieni. Tähän muuttujaan vaikuttavat tekijät ovat kuitenkin koirilla vielä tutkimusvaiheessa.
  • VLDL-partikkelikonsentraatio
    • Tämä suure kuvaa kylomikroneiden ja VLDL-partikkeleiden yhteenlaskettua konsentraatiota näytteessä. Kylomikroneiden tehtävänä on triglyseridien kuljetus ohutsuolesta muihin kudoksiin ruokailun jälkeen. VLDL-partikkelit puolestaan syntyvät maksan muodostamina ja ne kuljettavat triglyseridejä käytettäväksi lihas- ja rasvakudokseen. VLDL-partikkeleita muodostetaan maksassa silloin, kun ruuan mukana saadaan enemmän rasvahappoja kuin tarvitaan välittömästi energiantuotantoon. VLDL-tasoihin vaikuttavat esimerkiksi ruokavalio ja eräät sairaudet.
    • Suurentuneet pitoisuudet:
      • diabetes mellitus (42, 45)
      • kilpirauhasen vajaatoiminta (5, 45)
      • Cushingin tauti (5)
      • haimatulehdus (5)
      • idiopaattinen hyperlipidemia (42)
      • munuaisten vajaatoiminta (47)
      • nefroottinen oireyhtymä (47)
      • lihavuus (43)
    • Pienentyneet pitoisuudet:
      • haiman vajaatoiminta (44)
  • VLDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärä
    • Tämä suure kuvaa VLDL-partikkeleissa ja kylomikroneissa kuljetettavien rasva-aineiden määrää. Koska VLDL-partikkelit kuljettavat triglyseridejä kudoksiin, niiden kokonaislipidimäärä tyypillisesti kasvaa hypertriglyseridemisissä tiloissa. VLDL-kokonaislipidimäärän nousun taustalla voi olla joko VLDL-partikkeleiden tai kylomikroneiden koon suureneminen, niiden partikkelikonsentraation lisääntyminen tai kumpikin edellä mainituista. Tarkastelemalla muutoksia VLDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärässä, koostumuksessa, partikkelikonsentraatiossa ja halkaisijassa voidaan päätellä, millä tavalla VLDL- ja kylomikronimetabolia on muuttunut. Lipoproteiinimetaboliaa ei ole aiemmin kuitenkaan koirilla tutkittu tämän testin laajuudessa, vaan perinteisesti tutkimuksissa on käytetty joko eri lipoproteiinipartikkeleiden kolesterolikonsentaatiota tai lipoproteiinipartikkeleiden partikkelikonsentraatiota.
  • VLDL-partikkeleiden halkaisija
    • Tämä suure kertoo VLDL-partikkeleiden ja kylomikroneiden yhteenlasketun keskimääräisen halkaisijan. Kylomikroneiden halkaisija on huomattavasti VLDL-partikkeleiden halkaisijaa suurempi, joten tämän arvon nousu voi johtua joko kylomikroneiden suhteellisen määrän lisääntymisestä, kylomikroneiden koon suurenemisesta tai VLDL-partikkeleiden koon suurenemisesta. Kylomikroneiden määrä verenkierrossa nousee ruokailun jälkeen, joten paastoamattomilla koirilla tämä arvo voi olla normaalia korkeampi. VLDL-partikkeleiden halkaisija voi suurentua esim. diabeteksessä. Monet tähän muuttujaan vaikuttavista tekijöistä ovat kuitenkin koirilla vielä tutkimusvaiheessa.

Aminohapot

  • Alaniini
    • Alaniini on niin sanottu ei-välttämätön aminohappo, sillä koiran elimistö pystyy muodostamaan sitä muista aineista. Alaniinilla on tärkeä rooli typen kuljetuksessa yhdessä glutamiinin kanssa, se vahvistaa immuunipuolustusta ja sillä on tehtäviä sokereiden, kolesterolin ja orgaanisten happojen aineenvaihdunnassa. Alaniinia voidaan myös käyttää negatiivisen energiataseen aikana energiatuotantoon. Alaniinia mobilisoidaankin energiantuotantoon mm liikunnan aikana. Alaniinin määrä verenkierrossa vähenee katabolisissa tiloissa, kun lihaskudosta hajotetaan. Alaniinitasot laskevatkin useissa syöpäsairauksissa, sillä sairaus huventaa elimistönenergiavarantoja. Tätä muutosta voidaan hoitaa tarjoamalla potilaalle tarpeeksi energiapitoista ruokaa. Alaniinia on runsaasti proteiinipitoisessa ruuassa, kuten lihassa, kalassa, kananmunissa, pavuissa, maitotuotteissa ja herneissä.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • liikunnanjälkeinen tila (48, 49)
      • katabolisen tilan kompensaatiovaihe (49, 50)
      • akuutti maksan vajaatoiminta (50, 51)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • katabolisen tilan dekompensaatiovaihe (49, 52)
      • vakavat sairaudet (52, 53)
      • syöpäsairaudet (54)
      • krooninen maksan vajaatoiminta (50)
      • nekrolyyttinen dermatiitti (53)
  • Glutamiini
    • Glutamiini on veren runsaslukuisin aminohappo. Glutamiini on niin sanottu ei-välttämätön aminohappo, sillä koiran elimistö pystyy normaalitilassa muodostamaan sitä riittävästi itse glutamaatista ja ammoniakista. Glutamiinia muodostetaan elimistössä pääasiallisesti lihaskudoksen ja maksan toimesta. Katabolisissa tiloissa suoliston, immunipuolustussolujen ja maksan glutamiinin tarve kasvaa, mikä johtaa lisääntyneeseen lihaskudoksen hajotukseen. Jos elimistön glutamiinisynteesikapasiteetti ei riitä kattamaan lisääntynyttä glutamiiniinin käyttöä, veren glutamiinitaso laskee. Riittävä glutamiinin saanti on kuitenkin immunipuolustussoluille välttämätöntä, ja alhainen veren glutamiinikonsentraatio onkin ihmisillä yhdistetty huonompaan ennusteeseen tehohoitopotilailla. Glutamiinilisien käyttöä onkin tutkittu laajasti ihmisillä alhaisen glutamiinikonsentraation omaavilla tehohoitopotilailla. Myös syöpäsolujen rasva-ainesynteesi kuluttaa paljon glutamiinia, minkä vuoksi syöpäsairauksissa veren glutamiinikonsentraatio voi laskea. Glutamiini on herkkä lämmölle, ja laskee yli neljän vuorokauden säilytystä huoneenlämmössä.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • liikunnanjälkeinen tila (48)
      • katabolisen tilan kompensaatiovaihe (48, 55)
      • pelokkuus (56)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • katabolisen tilan dekompensaatiovaihe (49, 54, 55)
      • vakavat sairaudet (53, 55)
      • syöpäsairaudet (54, 55)
      • infektiot (55)
      • diabetes mellitus (57, 58)
      • rankka fyysinen suoritus (49, 55)
      • näytteen yli 4vrk säilytys huoneenlämmössä
  • Glysiini
    • Glysiini on niin sanottu ei-välttämätön aminohappo, sillä koiran elimistö pystyy muodostamaan sitä muista aineista. Glysiinillä on tärkeitä tehtäviä monissa elimistön toiminnoissa. Glysiini on nisäkkäissä runsaslukuisimman proteiinin, kollageenin, ainesosa. Kollageeni toimii rakenneproteiinina monissa kudoksissa, kuten luissa, jänteissä ja rustossa. Glysiiniä tarvitaan myös nukleotidien muodostamiseen, sappihappojen aineenvaihduntaan ja keskushermoston välittäjäaineeksi. Ruokavalion on koirilla todettu vaikuttavan veren glysiinitasoon.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • liikunnanjälkeinen tila (48)
      • akuutti hepatiitti (50, 51)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • vakavat sairaudet (52, 53)
      • nekrolyyttinen dermatiitti (53)
      • rankka fyysinen suoritus (49)
  • Leusiini
    • Leusiini on niin sanottu välttämätön aminohappo. Tällä tarkoitetaan sitä, että koiran elimistö ei pysty muodostamaan sitä muista aineista ja sitä on saatava riittävästi ravinnosta. Leusiinia tarvitaan proteiinien muodostukseen sekä moniin elimistön toimintoihin. Leusiinia käytetään esimerkiksi elimistön sokeritasapainon säätelyyn, lihasten ja luiden kasvuun ja korjamiseen, hemoglobiinin muodostukseen, kasvuhormonien muodostukseen ja haavojen paranemiseen. Leusiini myös estää lihasten hajoamista vammojen ja vakavan stressin seurauksena.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • diabetes mellitus (58–60)
      • lyhytkestoinen paasto (59)
      • liikunnanjälkeinen tila (48, 49)
      • syöminen ennen verinäytteenottoa (59)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • munuaisten vajaatoiminta (59, 61)
      • krooninen maksan vajaatoiminta (50, 59)
      • aliravitsemus (59)
      • vähäproteiininen ruokavalio (59)
  • Isoleusiini
    • Isoleusiini on niin sanottu välttämätön aminohappo. Tällä tarkoitetaan sitä, että koiran elimistö ei pysty muodostamaan sitä muista aineista ja sitä on saatava riittävästi ravinnosta. Proteiinipitoiset ruuat, kuten munat, liha, pavut, pähkinät ja soijapavut sisältävät runsaasti isoleusiinia. Isoleusiinia tarvitaan verensokerin ja energiatasojen säätelyyn ja se osallistuu hemoglobiinisynteesiin. Muita tämän aminohapon tehtäviä ovat immunipuolustuksen stimulointi, hormoninerityksen säätely, tehtävät kudosvaurioiden paranemisessa ja kuona-aineiden käsittely.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • diabetes mellitus (58–60)
      • lyhytkestoinen paasto (59)
      • liikunnanjälkeinen tila (48, 49)
      • syöminen ennen verinäytteenottoa (59)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • krooninen maksan vajaatoiminta (50, 59)
      • aliravitsemus (59)
      • vähäproteiininen ruokavalio (59)
  • Valiini
    • Valiini on niin sanottu välttämätön aminohappo. Tällä tarkoitetaan sitä, että koiran elimistö ei pysty muodostamaan sitä muista aineista ja sitä on saatava riittävästi ravinnosta. Ruokavalio vaikuttaakin veren valiinipitoisuuteen. Valiini tunnetaan sen lihasten kasvua ja kudosten korjausta edistävästä vaikutuksesta. Valiinilla on myös tehtäviä normaalin käytöksen ja lihaskoordinaation ylläpidossa. Valiinia esiintyy runsaasti soijassa, kalassa, lihassa ja kasviksissa.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • diabetes mellitus (57–60)
      • liikunnanjälkeinen tila (48)
      • lyhytkestoinen paasto (59)
      • syöminen ennen verinäytteenottoa (59)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • krooninen maksan vajaatoiminta (50, 59)
      • aliravitsemus (59)
      • vähäproteiininen ruokavalio (59)
  • Haaraketjuiset aminohapot
    • Tämä muuttuja kuvaa haaraketjuisten aminohappojen, eli leusiini, isoleusiinin ja valiinin, kokonaiskonsentraatiota. Nämä aminohapot ovat voimakkaasti yhteydessä lihasmassaan, ja tunnetut muutokset veren haaraketjuisten aminohappojen pitoisuuksissa liittyvätkin lihasmassan määrään vaikuttaviin tiloihin. Tyypillisesti haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus veressä lisääntyy tiloissa, joissa lihaskudosta hajotetaan akuutisti, kun taas haaraketjuisten aminohappojen määrä verenkierrossa vähenee kroonisissa katabolisissa tiloissa, joissa lihaskudoksen määrä on jo vähentynyt. Haaraketjuisten aminohappojen nousu diabeteksessä johtuu häiriöistä näiden sisäänotossa soluihin, sekä lisääntyneestä haaraketjuisten aminohappojen muodostuksesta maksassa.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • diabetes mellitus (58–60)
      • lyhytkestoinen paasto (59)
      • liikunnanjälkeinen tila (48, 49)
      • syöminen ennen verinäytteenottoa (59)
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • munuaisten vajaatoiminta (59, 61)
      • krooninen maksan vajaatoiminta (50, 59)
      • aliravitsemus (59)
  • Fenyylialaniini
    • Fenyylialaniini on niin sanottu välttämätön aminohappo. Tällä tarkoitetaan sitä, että koiran elimistö ei pysty muodostamaan sitä muista aineista ja sitä on saatava riittävästi ravinnosta. Näin ollen ruokinta vaikuttaa veren fenyylialaniinipitoisuuteen. Fenyylialaniinia on runsaasti mm. munissa, kanassa, maksassa, naudanlihassa, maidossa ja soijapavuissa. Fenyylialaniini toimii esiasteena monille tärkeille proteiineille ja entsyymeille. Näihin kuuluvat esimerkiksi kilpirauhashormoni tyroksiini, hermoston välittäjäaineet dopamiini ja noradrenaliini sekä ihon pigmentti melaniini. Fenyylialaniinin D-muodolla on myös kipua vähentäviä vaikutuksia. Fenyylialaniinin, sekä fenyylialaniinista muodostettavan tyrosiinin, hajotus tapahtuu maksassa.
    • Maksasairauksissa näiden hajotus hidastuu, minkä vuoksi sairauksissa fenyylialaniinin ja tyrosiinin konsentraatio veressä nousee. Fenyylialaniini on herkkä lämmölle, ja nousee yli kolmen vuorokauden huoneenlämmössä säilytyksessä.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • liikunnanjälkeinen tila (48)
      • maksan vajaatoiminta (50, 51, 62, 63)
      • munuaisten vajaatoiminta (64, 65)
      • vakavat sairaudet (52)
      • näytteen yli 3vrk säilytys huoneenlämmössä
  • Fenyylialaniini/Tyrosiini-suhde
    • Sekä fenyylialaniinin että tyrosiinin hajotus tapahtuu maksassa. Tyrosiini poistetaan plasmasta kuitenkin fenyylialaniinia nopeammin. Näin ollen katabolisissa tiloissa fenyylialaniinin ja tyrosiinin suhde nousee. Suhde voi nousta myös munuaisten vajaatoiminnassa, jossa puolestaan tyrosiinin muodostaminen fenyylialaniinista on häiriintynyt. Fenyylialaniinin ja tyrosiinin suhdetta on tutkittu lähinnä muilla eläinlajeilla kuin koirilla.
    • Korkeampi suhde
      • kataboliset tilat (66)
      • munuaisten vajaatoiminta (61, 65)
  • Tyrosiini
    • Tyrosiini on niin sanottu ei-välttämätön aminohappo, sillä koiran elimistö pystyy muodostamaan sitä muista aineista. Ruokavalio kuitenkin vaikuttaa veren tyrosiinipitoisuuteen. Tyrosiini on monen tärkeän proteiinin ja entsyymin esiaste. Näihin kuuluvat mm. adrenaliini, kilpirauhashormonit ja ihon pigmentti melaniini. Tyrosiini on herkkä lämmölle, ja sen pitoisuus nousee yli neljän vuorokauden huoneenlämmössä säilytyksessä.
    • Suurentuneet pitoisuudet
      • maksan vajaatoiminta (50, 51, 62, 63)
      • näytteen yli 4vrk säilytys huoneenlämmössä
    • Pienentyneet pitoisuudet
      • munuaisten vajaatoiminta (61, 65)
      • nekrolyyttinen dermatiitti (53)

Rasvahapot

  • Rasvahappojen kokonaismäärä
    • Rasvahapot ja glukoosi ovat solujen tärkeimpiä energianlähteitä. Rasvahappoja tarvitaan myös moniin tärkeisiin ruumiintoimintoihin, kuten solukalvojen muodostamiseen. Rasvahapot eroavat toisistaan hiiliketjun pituuden ja kaksoissidosten perusteella, ja erilaisilla rasvahapoilla on erilaisia biologisia ominaisuuksia. 
    • Rasvahappojen prosentuaalinen ja molaarinen konsentraatio kertovat rasvahappometaboliasta eri asioita. Koska rasvahapot kulkevat verenkierrossa lähinnä muihin rasva-aineisiin, kuten kolesteroliin ja triglyserideihin sitoutuneena, vaikuttaa veren kolesteroli- ja triglyseridikonsentraatio voimakkaasti kaikkien rasvahappojen molaariseen konsentraatioon verenkierrossa. Näin ollen esimerkiksi hyperlipidemisissä tiloissa tyypillisesti kaikkien mitattujen rasvahappojen määrä verenkierrossa kasvaa rasvahapon laadusta riippumatta. Molaarisen konsentraation avulla voidaan arvioida mm. kudoksille käytettävissä olevaa rasvahapon määrää. Rasvahappojen prosentuaalisen osuuden puolestaan koetaan heijastavan tarkemmin ruokavalion vaikutusta ja rasvahappojen sairausvaikutuksia on tutkittu lähinnä rasvahappojen prosentuaalisia osuuksia tarkastelemalla. 
    • Rasvahappojen osalta tulee huomioida, että viitearvot kuvaavat normaalin, terveen koirapopulaation rasvahappotasoja. Ihannekonsentraatio saattaa poiketa tästä hoidettavan sairauden, terveydentilan tai fysiologisen tilan mukaan.
  • Monityydyttymättömät rasvahapot (PUFA)
    • Monityydyttymättömien rasvahappojen hiiliketjuissa on enemmän kuin yksi kaksoissidos ja ne jaetaan omega 3- ja 6-rasvahappoihin sen mukaan, missä kohdassa kaksoissidokset sijaitsevat. Monityydyttymättömät rasvahapot sisältävät vähemmän kaloreita kuin tyydyttyneet rasvahapot ja niitä tarvitaan mm. solukalvojen juoksevuuden ylläpitoon. Eräät omega-3 ja omega-6 rasvahapot ovat ns. välttämättömiä rasvahappoja, eli niitä on saatava tarpeeksi ravinnosta. Monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältäviä rasvahappolisiä käytetään koirilla mm. parantamaan ihon ja turkin kuntoa. Ruokavalio vaikuttaa myös veren monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuuteen. Sairauksien vaikutuksia tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvahappojen pitoisuuksiin veressä ei kuitenkaan vielä tunneta.
  • Tyydyttyneet rasvahapot (SFA)
    • Tyydyttyneiden rasvahappojen hiiliketjussa ei ole yhtään kaksoissidosta. Nämä rasvahapot kuuluvat ei-välttämättömiin rasvahappoihin, sillä koiran elimistö pystyy muodostamaan niitä itse riittävissä määrin muista molekyyleistä. Ruokavalio vaikuttaa tyydyttyneiden rasvahappojen määrään ja lihavilla koirilla tyydyttyneiden rasvahappojen määrä voi olla normaalia koreampi. Sairauksien vaikutuksia tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvahappojen pitoisuuksiin veressä ei kuitenkaan vielä tunneta.
  • Omega-3 rasvahapot (Omega-3)
    • Omega-3 rasvahapot ovat monityydyttymättömiä rasvahappoja. Omega-3 –rasvahapoista EPA, DHA ja ALA ovat koirilla niin sanottuja välttämättömiä rasvahappoja. Tämä tarkoittaa sitä, että koiran elimistö ei pysty muodostamaan näitä riittävissä määrin muista molekyyleistä ja niitä on saatava riittävä määrä ravinnon mukana. Omega-3 -rasvahappolisiä käytetään hoitamaan tulehduksellisten ihosairauksien, nivelrikon, sydänsairauksien, syövän ja munuaisten vajaatoiminnan oireita. Alhainen veren omega-3 –rasvahappopitoisuus on yhdistetty ruuansulatuskanavan häiriöihin, käytöshäiriöihin, kuten aggressiivisuuteen, ihon ja turkin huonolaatuisuuteen ja se voi aiheuttaa muuttunutta lääkeainemetaboliaa sekä muutoksia immuunipuolustuksen toiminnassa. Liiallisella omega-3 –rasvahappojen käytöllä voi kuitenkin olla myös haittavaikutuksia, kuten ruuansulatuskanavaoireita ja hidastunut haavojen paraneminen. Sairauksien vaikutuksia omega-3 rasvahappojen pitoisuuksiin veressä ei kuitenkaan vielä tunneta koirilla.
  • Omega-6 rasvahapot (Omega-6)
    • Omega-6 rasvahapot ovat monityydyttymättömiä rasvahappoja. Omega-6 -rasvahapoista linolihappo (LA) on koirilla niin sanottu välttämätön rasvahappo. Tämä tarkoittaa sitä, että koiran elimistö ei pysty muodostamaan sitä riittävissä määrin muista molekyyleistä ja sitä on saatava riittävä määrä ravinnon mukana. Ruokavalio vaikuttaakin veren omega-6-rasvahappopitoisuuteen. Omega-6 rasvahappojen riittämätön saanti voi aiheuttaa laihtumista, ihon ja turkin huonolaatuisuutta ja lisääntymisongelmia. Sairauksien vaikutuksia omega-6 rasvahappojen pitoisuuksiin veressä ei kuitenkaan vielä tunneta koirilla.
  • Omega-6/Omega-3-suhde
    • Ruokavalion omega-6- ja omega-3 -rasvahappojen suhteeseen on liitetty useita terveysvaikutuksia. Verenkierrossa esiintyvään omega-6/omega-3 suhteeseen voidaan vaikuttaa ruokavaliolla. Runsaasti kalaa/kalaöljyä sisältävä ruokavalio laskee tätä suhdetta. Omega-6 -rasvahappojen ja omega-3 –rasvahappojen suhteeksi ruokavaliossa suositellaan nykyään 5:1 tai 10:1 – eli 5–10 kertaisesti Omega-6 –rasvahappoja suhteessa omega-3 -rasvahappoihin. Veren korkea omega-6/omega-3 -suhde on yhdistetty mm lihavuuteen ja käyttäytymishäiriöihin, kuten aggressiivisuuteen, mutta suuri osa veren omega-6/omega-3 -suhteen terveysvaikutuksista on vielä koirilla selvittämättä.
  • Arakidonihappo (AA)
    • Arakidonihappo on omega-6-rasvahappo, joka on normaalitilassa ei-välttämätön rasvahappo, sillä elimistö pystyy muodostamaan arakidonihappoa linolihaposta. Linolihappovajauksen aikana arakidonihappo kuitenkin muuttuu välttämättömäksi rasvahapoksi. Arakidonihappo lisää lihaskasvua ja lihasten uusiutumista liikuntasuorituksen jälkeen. Veren arakidonikonsentraation yhteyttä sairauksiin ei ole vielä koirilla tutkittu kattavasti.
  • Linolihappo (LA)
    • Linolihappo on omega-6 -rasvahappo, joka luokitellaan koirilla välttämättömiin rasvahappoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että koiran elimistö ei pysty muodostamaan sitä riittävissä määrin muista molekyyleistä ja sitä on saatava riittävästi ravinnosta. Linolihappoa esiintyy kasveissa. Esimerkiksi unikonsiemen-, auringonkukka-, maissi- ja soijapapuöljyt sisältävät runsaasti linolihappoa. Linolihapolla on paljon positiivisia vaikutuksia, kuten lihasten kasvun lisääminen liikunnan jälkeen ja hypertriglyseridemian pieneneminen. Linolihappo luetaan proinflammatoriseksi rasvahapoksi, sillä siitä voidaan muodostaa eikosanoideja. Veren linolihappokonsentraation yhteyttä sairauksiin ei ole vielä koirilla tutkittu kattavasti.
  • Dokosaheksaeenihappo (DHA)
    • DHA on tärkeä, välttämätön omega-3 -rasvahappo. Elimistö ei pysty muodostamaan DHA:ta tarpeeksi itse, joten sitä on saatava riittävästi ravinnosta. Pennuilla DHA on tärkeä hermoston, näön ja immuunipuolustuksen normaalin kehityksen kannalta. DHA:ta esiintyy runsaasti rasvaisessa kalassa sekä kalaöljyssä, ja näiden runsas saanti ruuasta lisää myös veren DHA-pitoisuutta. DHA:ta pidetään tulehdusreaktiota alentavana rasvahappona, ja sitä käytetäänkin useiden tulehduksellisten sairauksien hoidossa. DHA:lla on tärkeitä tehtäviä myös mm käytökseen liittyen, ja esimerkiksi agressiivisilla koirilla veren DHA-pitoisuuden on todettu olevan normaaleja koiria matalampi. Veren DHA-konsentraation yhteyttä sairauksiin ei ole vielä koirilla tutkittu kattavasti.

Lähteet:

1. Ottka, C., Vapalahti, K., Puurunen, J. & Lohi, H. A novel NMR-based test for canine metabolomics. Manuscr. Prep.

2. Braun, J. P., Lefebvre, H. P. & Watson, A. D. J. Creatinine in the Dog: A Review. Vet. Clin. Pathol. 32, 162–179 (2003).

3. IRIS. Grading of Acute Kidney Injury. (2016).

4. IRIS. IRIS Staging of CKD. (2017).

5. Thrall, M. A., Weiser, G., Allison, R. W. & Campbell, T. W. Veterinary Hematology and Clinical Chemistry. (Wiley-Blackwell, 2012).

6. Klein, MK and Cockerell, GL and Harris, CK and Withrow, SJ and Lulich, JP and Ogilvie, GK and Norris, AM and Harvey, HJ and Richardson, RF and Fowler, J. Canine primary renal neoplasms: A retrospective review of 54 cases. J. Am. Anim. Hosp. Assoc. (1988).

7. Macdougall, D. F., Cook, T., Steward, A. P. & Cattell, V. Canine chronic renal disease: prevalence and types of glomerulonephritis in the dog. Kidney Int. 29, 1144–1151 (1986).

8. Schutte, J. E., Longhurst, J. C., Gaffney, F. A., Bastian, B. C. & Blomqvist, C. G. Total plasma creatinine: an accurate measure of total striated muscle mass. J. Appl. Physiol. 51, 762–766 (1981).

9. Conner, B. J. Treating Hypoalbuminemia. Vet. Clin. North Am. Small Anim. Pract. 47, 451–459 (2017).

10. Thompson, M. F., Fleeman, L. M., Kessell, A. E., Steenhard, L. A. & Foster, S. F. Acquired proximal renal tubulopathy in dogs exposed to a common dried chicken treat: retrospective study of 108 cases (2007-2009). Aust. Vet. J. 91, 368–373 (2013).

11. Allen, S. E. & Holm, J. L. Lactate: physiology and clinical utility. J. Vet. Emerg. Crit. Care 18, 123–132 (2008).

12. Pang, D. S. & Boysen, S. Lactate in veterinary critical care: pathophysiology and management. J. Am. Anim. Hosp. Assoc. 43, 270–279 (2007).

13. Mooney, E., Raw, C. & Hughes, D. Plasma lactate concentration as a prognostic biomarker in dogs with gastric dilation and volvulus. Top. Companion Anim. Med. 29, 71–76 (2014).

14. Cortellini, S., Seth, M. & Kellett-Gregory, L. M. Plasma lactate concentrations in septic peritonitis: A retrospective study of 83 dogs (2007-2012). J. Vet. Emerg. Crit. Care (San Antonio). 25, 388–395 (2015).

15. Holahan, M. L., Brown, A. J. & Drobatz, K. J. The association of blood lactate concentration with outcome in dogs with idiopathic immune-mediated hemolytic anemia: 173 cases (2003-2006). J. Vet. Emerg. Crit. Care (San Antonio). 20, 413–420 (2010).

16. Yuki, M., Itoh, H. & Takase, K. Serum alpha-1-acid glycoprotein concentration in clinically healthy puppies and adult dogs and in dogs with various diseases. Vet. Clin. Pathol. 39, 65–71 (2010).

17. Hagman, R. Serum alpha-1-acid glycoprotein concentrations in 26 dogs with pyometra. Vet. Clin. Pathol. 40, 52–59 (2011).

18. Lowrie, M. et al. The role of acute phase proteins in diagnosis and management of steroid-responsive meningitis arteritis in dogs. Vet. J. 182, 125–130 (2009).

19. Connelly, M. A., Otvos, J. D., Shalaurova, I., Playford, M. P. & Mehta, N. N. GlycA, a novel biomarker of systemic inflammation and cardiovascular disease risk. J. Transl. Med. 15, 219 (2017).

20. Ritchie, S. C. et al. The Biomarker GlycA Is Associated with Chronic Inflammation and Predicts Long-Term Risk of Severe Infection. Cell Syst. 1, 293–301 (2015).

21. Ogilvie, G. K., Walters, L. M., Greeley, S. G., Henkel, S. E. & Salman, M. D. Concentration of alpha 1-acid glycoprotein in dogs with malignant neoplasia. J. Am. Vet. Med. Assoc. 203, 1144–1146 (1993).

22. Hahn, K. A., Freeman, K. P., Barnhill, M. A. & Stephen, E. L. Serum alpha 1-acid glycoprotein concentrations before and after relapse in dogs with lymphoma treated with doxorubicin. J. Am. Vet. Med. Assoc. 214, 1023–1025 (1999).

23. Xenoulis, P. G. & Steiner, J. M. Canine hyperlipidaemia. J. Small Anim. Pract. 56, 595–605 (2015).

24. Danielsson, B., Ekman, R., Johansson, B. G. & Petersson, B. G. Plasma lipoprotein changes in experimental cholestasis in the dog. Clin. Chim. Acta. 80, 157–170 (1977).

25. Littman, M. P., Dambach, D. M., Vaden, S. L. & Giger, U. Familial protein-losing enteropathy and protein-losing nephropathy in Soft Coated Wheaten Terriers: 222 cases (1983-1997). J. Vet. Intern. Med. 14, 68–80 (2000).

26. Seage, E. C., Drobatz, K. J. & Hess, R. S. Spectrophotometry and Ultracentrifugation for Measurement of Plasma Lipids in Dogs with Diabetes Mellitus. J. Vet. Intern. Med. 32, 93–98 (2018).

27. Barrie, J., Watson, T. D. G., Stear, M. J. & Nash, A. S. Plasma cholesterol and lipoprotein concentrations in the dog: The effects of age, breed, gender and endocrine disease. J. Small Anim. Pract. 34, 507–512 (1993).

28. Sato, K., Agoh, H., Kaneshige, T., Hikasa, Y. & Kagota, K. Hypercholesterolemia in Shetland sheepdogs. J. Vet. Med. Sci. 62, 1297–1301 (2000).

29. Chikamune, T., Katamoto, H., Nomura, K. & Ohashi, F. Lipoprotein profile in canine pancreatitis induced with oleic acid. J. Vet. Med. Sci. 60, 413–421 (1998).

30. Ogilvie, G. K. et al. Alterations in lipoprotein profiles in dogs with lymphoma. J. Vet. Intern. Med. 8, 62–66 (1994).

31. Yilmaz, Z. & Senturk, S. Characterisation of lipid profiles in dogs with parvoviral enteritis. J. Small Anim. Pract. 48, 643–650 (2007).

32. Kocaturk, M. et al. Inflammatory and oxidative biomarkers of disease severity in dogs with parvoviral enteritis. J. Small Anim. Pract. 56, 119–124 (2015).

33. Mrljak, V. et al. Serum concentrations of eicosanoids and lipids in dogs naturally infected with Babesia canis. Vet. Parasitol. 201, 24–30 (2014).

34. Ibba, F., Rossi, G., Meazzi, S., Giordano, A. & Paltrinieri, S. Serum concentration of high density lipoproteins (HDLs) in leishmaniotic dogs. Res. Vet. Sci. 98, 89–91 (2015).

35. Nieto, C. G. et al. Changes in the plasma concentrations of lipids and lipoprotein fractions in dogs infected with Leishmania infantum. Vet. Parasitol. 44, 175–182 (1992).

36. Khovidhunkit, W. et al. Effects of infection and inflammation on lipid and lipoprotein metabolism: mechanisms and consequences to the host. J. Lipid Res. 45, 1169–1196 (2004).

37. Jeusette, I. et al. Hypercholesterolaemia in a family of rough collie dogs. J. Small Anim. Pract. 45, 319–324 (2004).

38. Jerico, M. M. et al. Chromatographic analysis of lipid fractions in healthy dogs and dogs with obesity or hyperadrenocorticism. J. Vet. Diagn. Invest. 21, 203–207 (2009).

39. Silva, N. L. T. et al. Post-prandial lipemia and glycemia in dogs fed with industrialized pet food. Comp. Clin. Path. 28, 253–258 (2019).

40. Jeusette, I. C., Lhoest, E. T., Istasse, L. P. & Diez, M. O. Influence of obesity on plasma lipid and lipoprotein concentrations in dogs. Am. J. Vet. Res. 66, 81–86 (2005).

41. Bailhache, E. et al. Lipoproteins abnormalities in obese insulin-resistant dogs. Metabolism. 52, 559–564 (2003).

42. Whitney, M. S., Boon, G. D., Rebar, A. H., Story, J. A. & Bottoms, G. D. Ultracentrifugal and electrophoretic characteristics of the plasma lipoproteins of miniature schnauzer dogs with idiopathic hyperlipoproteinemia. J. Vet. Intern. Med. 7, 253–260 (1993).

43. Chikamune, T., Katamoto, H., Ohashi, F. & Shimada, Y. Serum lipid and lipoprotein concentrations in obese dogs. J. Vet. Med. Sci. 57, 595–598 (1995).

44. Minamoto, T. et al. Evaluation of density gradient ultracentrifugation serum lipoprotein profiles in healthy dogs and dogs with exocrine pancreatic insufficiency. J. Vet. Diagn. Invest. 30, 878–886 (2018).

45. Rogers, W. A., Donovan, E. F. & Kociba, G. J. Lipids and lipoproteins in normal dogs and in dogs with secondary hyperlipoproteinemia. J. Am. Vet. Med. Assoc. 166, 1092–1100 (1975).

46. Whitney, M. S., Boon, G. D., Rebar, A. H. & Ford, R. B. Effects of acute pancreatitis on circulating lipids in dogs. Am. J. Vet. Res. 48, 1492–1497 (1987).

47. Behling-Kelly, E. Serum lipoprotein changes in dogs with renal disease. J. Vet. Intern. Med. 28, 1692–1698 (2014).

48. de Godoy, M. R. C. et al. Acute changes in blood metabolites and amino acid profile post-exercise in Foxhound dogs fed a high endurance formula. J. Nutr. Sci. 3, e33 (2014).

49. Gamble, L.-J. et al. Serum metabolomics of Alaskan sled dogs during endurance racing. Comp. Exerc. Physiol. 14, 1–12 (2018).

50. Strombeck, D. R. et al. Plasma amino acid, glucagon, and insulin concentrations in dogs with nitrosamine-induced hepatic disease. Am. J. Vet. Res. 44, 2028–2036 (1983).

51. Record, C. O. et al. Plasma and brain amino acids in fulminant hepatic failure and their relationship to hepatic encephalopathy. Eur. J. Clin. Invest. 6, 387–394 (1976).

52. Chan, D. L., Rozanski, E. A. & Freeman, L. M. Relationship among plasma amino acids, C-reactive protein, illness severity, and outcome in critically ill dogs. J. Vet. Intern. Med. 23, 559–563 (2009).

53. Outerbridge, C. A., Marks, S. L. & Rogers, Q. R. Plasma amino acid concentrations in 36 dogs with histologically confirmed superficial necrolytic dermatitis. Vet. Dermatol. 13, 177–186 (2002).

54. Azuma, K. et al. Plasma free amino acid profiles of canine mammary gland tumors. J. Vet. Sci. 13, 433–436 (2012).

55. Cruzat, V., Macedo Rogero, M., Noel Keane, K., Curi, R. & Newsholme, P. Glutamine: Metabolism and Immune Function, Supplementation and Clinical Translation. Nutrients 10, (2018).

56. Puurunen, J. et al. Fearful dogs have increased plasma glutamine and γ-glutamyl glutamine. Sci. Rep. 8, 15976 (2018).

57. O’Kell, A. L., Garrett, T. J., Wasserfall, C. & Atkinson, M. A. Untargeted metabolomic analysis in naturally occurring canine diabetes mellitus  identifies similarities to human Type 1 Diabetes. Sci. Rep. 7, 9467 (2017).

58. Guasch-Ferre, M. et al. Metabolomics in Prediabetes and Diabetes: A Systematic Review and Meta-analysis. Diabetes Care 39, 833–846 (2016).

59. Holecek, M. Branched-chain amino acids in health and disease: metabolism, alterations in blood plasma, and as supplements. Nutr. Metab. (Lond). 15, 33 (2018).

60. Ivy, J. H., Svec, M. & Freeman, S. Free plasma levels and urinary excretion of eighteen amino acids in normal and diabetic dogs. Am. J. Physiol. 167, 182–192 (1951).

61. Parker, V. J., Fascetti, A. J. & Klamer, B. G. Amino acid status in dogs with protein-losing nephropathy. J. Vet. Intern. Med. 33, 680–685 (2019).

62. Hashimoto, N., Ishikawa, Y. & Utsunomiya, J. Effects of portacaval shunt, transposition, and dimethylnitrosamine-induced chronic liver injury on pancreatic hormones and amino acids in dog. J. Surg. Res. 46, 35–40 (1989).

63. Fischer, J. E. et al. The role of plasma amino acids in hepatic encephalopathy. Surgery 78, 276–290 (1975).

64. Barrios, C. et al. Circulating metabolic biomarkers of renal function in diabetic and non-diabetic populations. Sci. Rep. 8, 15249 (2018).

65. Kopple, J. D. Phenylalanine and tyrosine metabolism in chronic kidney failure. J. Nutr. 137, 1586S–1590S; discussion 1597S–1598S (2007).

66. Wannemacher, R. W. J., Klainer, A. S., Dinterman, R. E. & Beisel, W. R. The significance and mechanism of an increased serum phenylalanine-tyrosine ratio during infection. Am. J. Clin. Nutr. 29, 997–1006 (1976).

 

 

  • Suomalaista palvelua

  • Sieltä saat tuoreinta tietoa ja uusimmat kuulumisemme.

    Liity joukkoomme

  • Asiakkaamme kertovat:

    "Ensimmäistä kertaa asioin yrityksenne kanssa. Aivan ykkösluokan palvelua kaikin puolin. Etukäteen olin puhelimitse yhteydessä ja sieltä sain asiakaspalvelijalta erittäin hyvät neuvot ja positiivisen tunteen. Kaikki oli valmiiksi suunniteltua ja helpoksi tehtyä, näytepurkit, lähetyslaatikko...
    Vastaus tuloksesta tuli nopeammin kuin olisin osannut edes odottaa. Kiitos siis hienosta palvelusta!
    "