Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

NEFA (non-esterified fatty acids, vapaat rasvahapot) (nauta) (S/EP!)

Vapaat eli esteröitymättömät rasvahapot (FFA eli free fatty acids, käytetään myös lyhennettä NEFA eli non-esterified fatty acids) ovat varastorasvan hajoamistuotteita. Rasvakudoksessa rasvahapot ovat triglyserideinä eli sitoutuneina glyseroliin. Rasvakudoksen triglyseridejä hajottaa glyseroliksi ja vapaiksi rasvahapoiksi rasvasoluissa oleva hormoni-sensitiivinen lipaasi. Sen aktiivisuuteen vaikuttavat monet hormonit. Aktiivisuutta lisäävät etenkin glukagoni, kortikosteroidit (pääosin kortisoli), ACTH ja katekoliamiinit (pääosin adrenaliini). Inhiboiva vaikutus entsyymiin on lähinnä insuliinilla.

Vapaita rasvahappoja käytetään energiantuotantoon tilanteissa, joissa energiansaanti ravinnosta on riittämätöntä (negatiivinen energiatasapaino) tai elimistön valmistautuessa runsaasti energiaa kuluttavaan tilanteeseen (adrenaliini). Niistä voidaan tuottaa energiaa esimerkiksi maksa- tai lihassoluissa. Maksassa vapaita rasvahappoja hyödynnetään hyvän energiatilan vallitessa (soluissa on saatavilla oksaloasetaattia) β-oksidaatio-reaktiossa, jossa tuotettua asetyyli-koentsyymi A:ta käytetään edelleen Krebsin syklissä. Toisaalta negatiivisessa energiatilassa niistä muodostuu ketoaineita, jotka kuljetetaan muihin kudoksiin energiantuotantoa varten. Mikäli vapaita rasvahappoja ei tarvita energiantuotantoon, voidaan ne liittää maksassa uudelleen glyseroliin, jolloin muodostuu triglyseridejä. Yleensä ne kuljetetaan takaisin rasvakudokseen pakattuina VLDL-partikkeleihin, mutta niitä voidaan varastoida myös maksaan. Tällöin on riskinä rasvamaksan eli hepaattisen lipidoosin kehittyminen. Lihassoluissa vapaista rasvahapoista saadaan energiaa samoilla reaktioilla kuin maksasoluissakin: energiaa tuottava hajotus β-oksidaatiolla, Krebsin sykli ja lopuksi mitokondrioissa korkeaenergisten fosfaattiyhdisteiden (ATP) valmistaminen.

Vapaita rasvahappoja on normaalisti verenkierrossa pieniä määriä. Normaalia suuremmat määrät aiheutuvat varastorasvojen hajottamisesta, ja ovat yleisimmin merkki liian vähäisestä energian saannista (voimakas fyysinen rasitus, paasto, energian kulutuksen nopea kasvu), vähäisemmässä määrin indikaatio sairaudesta (esim. diabetes). Yleisimmin vapaiden rasvahappojen määritystä käytetään naudoilla poikimisen jälkeisen (lievän) ketoosin diagnosoinnissa. Ketoosin muodostumisen ennakoimiseksi kannattaa verinäytteestä määrittää NEFA 2–14 vrk ennen poikimista ja hydroksibutyraatti 2–4 vrk poikimisen jälkeen.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Eroteltu seerumi tai EDTA-plasma 0,3 ml. Li-hepariiniplasmaa ei suositella, koska se saattaa aiheuttaa lievästi suurentuneita tuloksia. Geeliputkiin otetut näytteet säilyvät huonommin. Paras aika näytteenottamiselle on ennen ruokintaa. Erottele solut seerumista/plasmasta mahdollisimman nopeasti. Eroteltu seerumi/plasma säilyy 1 vrk jääkaappilämpötilassa ja 2 kk pakastettuna. Vuorokausivaihtelu: aamulla pitoisuudet korkeimmillaan, illalla matalimmillaan.

Menetelmä:

Fotometrinen entsymaattinen määritys.

Viitearvot:

  • nauta
    • ennen poikimista          < 0,3 mmol/l
    • 7 vrk poikimisen jälk.  < 0,7 mmol/l,
    • palautuu 3 viikossa
  • hevonen     < 0,5 mmol/l
  • lammas     < 0,5 mmol/l

Tulkinta:

Suurentuneet pitoisuudet (hypertyreoosi)

  • Lievästi suurentuneet pitoisuudet
    • Aliravitsemus
      • Eri syistä johtuva ruokahaluttomuus
    • Yleinen energian kulutuksen ylittyminen sen saantiin nähden
      • Naudoilla poikimisen jälkeen
  • Huomattavasti suurentuneet pitoisuudet
    • Vakava ketoosi
      • Esim. naudoilla poikimisen jälkeen

Lähteet:

Obesity increases free thyroxine proportionally to nonesterified fatty acid concentrations in adult neutered female cats. D C Ferguson, Z Caffall, M Hoenig. J Endocrin. 2007; 194, 267–273.
A study of glucose metabolism and ketosis development in periparturient cows using a mechanistic model. Ph. D. dissertation / Guo J. University of Maryland, 2005