Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

NAG/krea-suhde (US/U)

Akuutit ja krooniset munuaisten toimintahäiriöt ovat erittäin yleisiä lemmikki- ja hyötyeläimillä. Perinteisesti munuaisten toimintakykyä ja sairauksia on laboratoriodiagnostisesti tutkittu määrittämällä seerumin tai plasman kreatiniinipitoisuutta. Veren kreatiniini on kyllä hyvä munuaisvaurion yleismarkkeri, koska se reagoi monen tyyppisiin munuaisvaurioihin. Toisaalta se on epäherkkä tutkimus, koska kreatiniinin pitoisuus suurenee vasta, kun munuaisten toimintakyvystä on menetetty jo n. 70–75 %. Lisäksi proteiinipitoinen ravinto nostaa hetkellisesti veren kreatiniinipitoisuuksia jopa kymmeniä prosentteja. Tästä syystä herkempiä munuaisten toimintakykyä mittaavia laboratoriotutkimuksia on yritetty kehittää jo pitkään.

N-asetyyliglukosaminidaasi (NAG) on useista kudoksista löytyvä solujen lysosomeissa toimiva entsyymi, joka osallistuu glykoproteiinien kataboliaan. Sitä on erityisen paljon munuaisissa, etenkin proksimaalisissa tubuluksissa. Kooltaan se on niin suuri (n. 150 kDa), että sitä ei normaalitilanteessa erity virtsaan, ja verenkierrosta se katabolisena entsyyminä poistetaan hyvin nopeasti maksan toimesta. Siten virtsaan erittyvä NAG on peräisin tubulussoluista erilaisten munuaistoimintahäiriöiden ja -sairauksien seurauksena. Tämä tekee NAG-pitoisuudesta hyvin spesifin ja herkän markkerin, joka ilmentää nimenomaan tubulussolujen vaurioita. NAGia voi vapautua tubulussoluista myös ilman solun totaalista vauriota esimerkiksi lievissä tulehdustilanteissa. Hedelmällisessä iässä olevien uroskoirien virtsan NAG-pitoisuus voi nousta osittain myös siittiöistä vapautuneen NAGin vuoksi.

Tutkimuksissa virtsan NAG-pitoisuuden on havaittu lisääntyvän munuaisvaurioissa useilla eri lajeilla (mm. koira, kissa, nauta, jyrsijät, ihminen). Pitoisuus muuttuu herkästi, ja mikä parasta jopa ennen palautumattomien vaurioituneiden syntymistä. Täten NAG-pitoisuuden seuranta soveltuu myös munuaistautien seurantaan.

NAG-tulos suhteutetaan virtsan kreatiniinin määrään, jotta virtsan väkevyysvaihtelun vaikutus tulokseen olisi mahdollisimman pieni. Tulosten tulkinnan kannalta tämä on oleellista, koska munuaisvaurio vaikuttaa osaltaan virtsan eritysnopeuteen ja siten virtsan väkevyyteen.

Vastausaika:

1–2 arkipäivää

Näytetyyppi:

Virtsa lisäaineettomassa tai Urine Stabilur -putkessa. Virtsanäyte säilyy jääkaapissa 7 vrk, pakastettuna –20 °C 1 kk.

Menetelmä:

Entsymaattinen fotometrinen määritys. Tulos suhteutetaan kreatiniinin määrään.

Viitearvot:

  • koira < 0,6 U/mmol
  • kissa < 0,4 U/mmol
  • nauta < 0,4 U/mmol

Tulkinta:

Suurentuneet pitoisuudet

  • munuaisten vajaatoiminta
    • akuutti
    • krooninen

Syynä esimerkiksi

  • munuaisten kasvaimet
  • eri syistä aiheutuvat nefriitit
  • raskasmetallimyrkytykset
  • lääkeainemyrkytykset
  • diabeettinen nefropatia
  • iskeeminen nefropatia
  • munuaisten ja virtsateiden infektiot
    • leptospiroosi
    • Lymen tauti/borrelioosi
  • tukkeutuneet virtsatiet
    • virtsakivet
  • kroonisesti suurentunut verenpaine
  • amyloidoosi
  • perinnölliset syyt, esim.
    • polykystinen munuaistauti (PKD)
    • progressiivinen nefropatia (PNP)

Lähteet:

Clinical availability of urinary N-acetyl-beta-D-glucosaminidase index in dogs with urinary diseases.Sato R, Soeta S, Miyazaki M, Syuto B, Sato J, Miyake Y, Yasuda J, Okada K, Naito Y. J Vet Med Sci. 2002; 64(4):361-5.
Urinary Excretion of N-acetyl-β-D-Glucosaminidase and Its Isoenzymes in Cats with Urinary Disease.Reeko S, Satoshi S, Bunei S, Norio Y, Jun S, Yoshihisa N. J Vet Med Sci. 2002; 64(4):367-71.
N-acetyl-beta-D-glucosaminidase activity in urine of cows with renal parenchymal lesions. Sato R, Sano Y, Sato J, Naito Y. Am J Vet Res. 1999; 60(4):410-3.
Indices of urine N-acetyl-beta-D-glucosaminidase and gamma-glutamyl transpeptidase activities in clinically normal adult dogs. Brunker JD, Ponzio NM, Payton ME. Am J Vet Res. 2009; 70(2):297-301.