Laboratoriokäsikirja
Kliininen kemia
Magnesium (Mg) (S!/HP!)
Noin puolet elimistön magnesiumista on luustossa. Plasman magnesiumista noin hieman yli puolet on ionisoituneena, noin kolmasosa sitoutuneena proteiineihin (albumiini) ja loput komplekseina anioneihin sitoutuneena (fosfaatti). Magnesium on tärkeä intrasellulaarinen kationi, ja se osallistuu erittäin monien entsyymien toimintaan esimerkiksi energiantuotannossa (ATPaasi, kinaasit, fosfataasit) sekä DNA:n, RNA:n ja proteiinien valmistamiseen.
Magnesium liikkuu nopeasti plasman, soluvälitilan ja solujen välillä. Tähän vaikuttaa happo-emäs-tasapaino, elektrolyyttipitoisuudet sekä solujen kasvuun liittyvät muutokset (anabolia, proteiinisynteesi tms.).
Alkaloosissa ja anabolisissa tiloissa magnesiumia siirtyy soluihin, asidoosissa taas soluista pois. Magnesiumvajaukseen voi olla syynä myös ripuli, oksentely tai malabsorptio. Myös krooniset munuaissairaudet voivat pienentää plasman magnesiumpitoisuutta.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Erottele näyte, jotta soluista ei vapaudu magnesiumia näytteeseen. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä ja jääkaapissa 7 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk. Hemolyysi nostaa pitoisuuksia. Ikteria ja lipemia häiritsevät määritystä.
Menetelmä:
Kolorimetrinen määritys (ksylidyylisininen) (NIST).
Viitearvot:
- koira 0,7–1,0 mmol/l
- kissa 0,75–1,2 mmol/l
- hevonen 0,65–1,0 mmol/l
- nauta 0,7–1,2 mmol/l
Tulkinta:
Suurentuneet pitoisuudet
- magnesiumin eritys munuaisista on vähentynyt
- munuaisten vajaatoiminta
- glomerulusfiltraation heikentyminen
- magnesiumia poistuu soluista ekstrasellulaari-nesteeseen
- hemolyysi
- magnesiumia sisältävät antasidit lisäävät seerumin magnesiumpitoisuutta
Pienentyneet pitoisuudet
- proteiinien saanti on vähäistä
- vajaaravitsemus
- anoreksia
- lisääntynyt eritys munuaisista
- ketonuria
- hyperosmoottinen diureesi
Päivitetty: 8.2.2023
