Laboratoriokäsikirja

Uloste

Takaisin hakutuloksiin

Madon munat (McMaster, kpl/g) (hevonen, nauta, lammas, sika, kani jne.) (F)

McMaster menetelmällä saadaan selville sisäloisten munien määrä grammassa ulostetta. Pääasiassa sitä käytetään tutkittaessa hevosten lantanäytteitä, mutta sitä voidaan hyödyntää kaikille eläimille, kun tarvitaan kvantitatiivinen tulos. Menetelmän teknisten rajoitteiden vuoksi sillä ei pystytä tunnistamaan pienikokoisia ookystia, kuten eimerioita tai isosporia lajitasolle. Tähän tarvitaan flotaatio-menetelmää. Mikäli tarvitaan molempia, kannattaa valita tutkimus Sisäloiset: määrä ja tunnistus (McMaster, flotaatio, kokkidien jaottelu koon perusteella).

Hevonen

Hevosilla tutkimusta käytetään madotustarpeen tai matolääkkeiden tehon selvittämiseen. Vain ne aikuiset hevoset, joiden ulosteesta löydetään loisten munia, lääkitään. Lääkityksen raja-arvona sukkulamatojen osalta pidetään 200 kpl/g ulostetta. Suolinkaisille ei ole raja-arvoa, vaan lääkitys aloitetaan, jos munia löytyy. Joidenkin loisten osalta (isot sukkulamadot ja heisimato) lääkitystä suositellaan joka tapauksessa tehtäväksi kerran vuodessa, koska niiden toteaminen ulostenäytteestä on hyvin epävarmaa. Varsojen madotustarpeen arviointiin tutkimusta ei suositella, sillä varsoilla hyvin yleiset suolinkaiset erittävät munia lantaan epäsäännöllisesti. Varsojenkin kohdalla madotuksen teho etenkin suolinkaista vastaan kannattaa tarkistaa näytteellä noin 2 viikkoa madotuksen jälkeen.

Matolääkkeiden tehovaikutus tarkistetaan uusintanäytteellä 2 viikon kuluttua madotuksesta. Matolääkeresistenssiä on syytä epäillä, mikäli madon munien määrä ei vähene merkittävästi (90–100%).

Lääkeaine valitaan tulosten ja tallin tunnetun resistenssitilanteen perusteella. Lääkeaineen valinnassa auttavat eläinlääkärit.

Kani

Varsinaiset sisäloiset, kuten sukkulamadot, ovat lemmikkikaneilla harvinaisia vaikka kaneja infektoivia lajeja tunnetaankin luonnossa useita kymmeniä. Kihomadoista Passalurus ambiguus eli Oxyuris ambigua on yleinen, mutta infektio on yleensä lähes oireeton. Dermatoxys veligera on harvinaisempi, mutta yhtälailla vaaraton loinen. Pyörömatoihin kuuluvat Trichostrongylus-suvun loiset aiheuttavat harvoin oireita. Voimakas infektio voi aiheuttaa painon tippumista ja anemiaa. Se voi myös pahentaa kanin muita oireita, kuten ripulia. Nematodirus sp. infektio oireilee vasta hyvin voimakkaana, kun loisten suuri määrä vaikuttaa suoliston toimintaan. Tällöin ilmenee muun muassa ripulia ja painon tippumista. Obeliscoides cuniculi eli mahamato aiheuttaa oireita vain voimakkaana infektiona. Oireet, kuten anemia, alipainoisuus, ripuli tai pahimmillaan vuotava mahatulehdus, helpottavat kahden viikon jälkeen.

Kokkidit ovat kaneilla hyvin yleisiä elinympäristön puhtaudesta riippumatta. Tartunta tapahtuu kontaminoituneen ruuan tai veden välityksellä. Nopeasti taudista toipuvat yksilöt jäävät yleensä kantajiksi, jotka levittävät tautia eteenpäin. Eimeria stiedae lisääntyy maksasoluissa ja ookystat päätyvät ulosteeseen sappinesteen mukana. Taudinkuva on sitä vakavampi mitä enemmän kani saa ookystia elimistöönsä. Nuoret yksilöt ovat herkimpiä sairastumaan. Infektio on yleensä vähäoireinen. Se heikentää painonkehitystä ja karvan laatua. Joissakin harvinaisissa tapauksissa ensimmäinen oire on äkkikuolema. Muut eimeria-lajit, kuten E. magna, E. perforans ja E. intestinalis lisääntyvät suolen seinämien soluissa aiheuttaen ripulioireita. Oireita esiintyy vain voimakkaissa infektioissa. Lievästi infektoituneet yksilöt eivät oireile, mutta levittävät ookystia tehokkaasti ympäristöönsä.

Hiiva Cyniclomyces guttulatus kuuluu normaaliflooraan eikä aiheuta kaneille oireita.

Vastausaika:

Yleensä näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Ulostenäyte

Lantanäyte kerätään esim. minigrip-pussiin kolmelta peräkkäiseltä päivältä yhteensä 1–2 munkkia, jolloin saadaan edustavampi tulos. Eri päiviltä kerätyn ulosteen voi yhdistää samaan pussiin. Purista ilma pois pussista näytteen säilymisen parantamiseksi. Mikäli näytettä on kerätty useammalta päivältä, laita tieto näytteen mukaan.

Kihomadon toteamiseksi voit halutessasi lähettää myös peräaukon ympäriltä otetun teippinäytteen.

Säilytys ja lähetys:

Näyte säilyy jääkaappilämpötilassa noin viisi päivää. Se lähetetään tiiviisti pakattuna postitse tai toimitetaan suoraan laboratorioon.

Menetelmä:

Modifioitu McMaster. Flotaatioliuoksen avulla lasketaan ns. McMaster-kammiossa eri tyyppisten munien määrä grammassa lantaa. Lajit tunnistetaan ja vastataan. Menetelmän herkkyys on 25 kpl/g.

Tulkinta:

Hevonen:

Raja-arvot: Strongyle-tyyppiset (sukkulamatojen) munat

  • alle 200 kpl/g – alhainen arvo
  • 200–1200 kpl/g – keskinkertainen arvo
  • yli 1200 kpl/g – korkea arvo

Nuorten, alle 2 vuotiaiden varsojen kohdalla tulee muistaa, että suolinkainen erittää munia hyvin epäsäännöllisesti eikä siksi välttämättä näy tutkimuksessa. Vanhemmilla hevosilla on luontainen vastustuskyky suolinkaista vastaan.

Kani:

Eimeria-infektion voimakkuus:
8000 kpl/g voimakas
4000 – 6000 kpl/g keskinkertainen
< 4000 kpl/g lievä

Virhelähteet:

  • vanha uloste
  • näytettä säilytetty lämpimässä liian kauan
  • madot erittävät munia epäsäännöllisesti

Lähteet:

Elinympäristönä hevonen- hevosen loiset ja loissairaudet. Seppo Saari ja Sven Nikander 2006. HY eläinlääketieteellisen tiedekunnan oppimateriaalia.
SEP ry:n Hevosjaoston suositus hevosten sisäloiskontrolliin.

MSD Veterinary manual. Parasitic Diseases of Rabbits. Saatavilla: https://www.msdvetmanual.com/exotic-and-laboratory-animals/rabbits/parasitic-diseases-of-rabbits. Viitattu 12.4.2018.
Papeschi C, Fichi G, Perrucci S. Oocyst excretion pattern of three intestinal Eimeria species in female rabbits. World Rabbit Sci. 2013, 21: 77-83
Okumu PO, Gathumbi PK, Karanja DN, Mande JD, Wanyoike MM, Gachuiri CK, Kiarie N, Mwanza RN, Borter DK. Prevalence, pathology and risk factors for coccidiosis in domestic rabbits (Oryctolagus cuniculus) in selected regions in Kenya. Vet Q. 2014;34(4):205-10.
MediRabbit.com, E van Praag. Protozoal enteritis: Coccidiosis. Saatavilla: http://www.medirabbit.com/EN/GI_diseases/Protozoal_diseases/Cocc_en.htm. Viitattu: 12.4.2018.
MediRabbit.com, E van Praag. Parasitic worms of the digestive tract Generalities. Saatavilla: http://www.medirabbit.com/EN/GI_diseases/Parasitic_diseases/Nem_gen/Nematodes.htm. Viitattu: 12.4.2018

 

  • Suomalaista palvelua

  • Sieltä saat tuoreinta tietoa ja uusimmat kuulumisemme.

    Liity joukkoomme

  • Asiakkaamme kertovat:

    "Tein ensimmäisen Movet-tilauksen, lähetteen ja näytteenoton, ja kaikki toimi melko sujuvasti. Posti kulki kerrankin nopeasti ja tulokset olivat valmiit jo seuraavana päivänä, mikä oli todella hieno juttu sekä näin hoitavan eläinlääkärin että potilaan omistajan kannalta. Kiitos kovasti!"