Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Madon munat, kpl/g (McMaster) (hevonen, nauta, lammas, sika, kani jne.) (F)

McMaster menetelmällä saadaan selville sisäloisten munien määrä grammassa ulostetta. Pääasiassa sitä käytetään tutkittaessa hevosten lantanäytteitä, mutta sitä voidaan hyödyntää kaikille eläimille, kun tarvitaan kvantitatiivinen tulos. Menetelmän teknisten rajoitteiden vuoksi sillä ei pystytä tunnistamaan pienikokoisia ookystia, kuten eimerioita tai isosporia lajitasolle. Tähän tarvitaan sedimentaatio/flotaatio-menetelmää. Mikäli tarvitaan molempia, kannattaa valita tutkimus Sisäloiset, määrä ja tunnistus (McMaster + sed/flot, kokkidien jaottelu koon perusteella).

Hevosilla tutkimusta käytetään madotustarpeen tai matolääkkeiden tehon selvittämiseen. Vain ne aikuiset hevoset, joiden ulosteesta löydetään loisten munia, lääkitään. Lääkityksen raja-arvona sukkulamatojen osalta pidetään 200 kpl/g ulostetta. Suolinkaisille ei ole raja-arvoa, vaan lääkitys aloitetaan, jos munia löytyy. Joidenkin loisten osalta (isot sukkulamadot ja heisimato) lääkitystä suositellaan joka tapauksessa tehtäväksi kerran vuodessa, koska niiden toteaminen ulostenäytteestä on hyvin epävarmaa. Varsojen madotustarpeen arviointiin tutkimusta ei suositella, sillä varsoilla hyvin yleiset suolinkaiset erittävät munia lantaan epäsäännöllisesti. Varsojenkin kohdalla madotuksen teho etenkin suolinkaista vastaan kannattaa tarkistaa näytteellä noin 2 viikkoa madotuksen jälkeen.

Matolääkkeiden tehovaikutus tarkistetaan uusintanäytteellä 2 viikon kuluttua madotuksesta. Matolääkeresistenssiä on syytä epäillä, mikäli madon munien määrä ei vähene merkittävästi (90–100%).

Lääkeaine valitaan tulosten ja tallin tunnetun resistenssitilanteen perusteella. Lääkeaineen valinnassa auttavat eläinlääkärit.

Vastausaika:

Yleensä näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Ulostenäyte

Lantanäyte kerätään esim. minigrip-pussiin kolmelta peräkkäiseltä päivältä yhteensä 1–2 munkkia, jolloin saadaan edustavampi tulos. Eri päiviltä kerätyn ulosteen voi yhdistää samaan pussiin. Purista ilma pois pussista näytteen säilymisen parantamiseksi. Mikäli näytettä on kerätty useammalta päivältä, laita tieto näytteen mukaan.

Kihomadon toteamiseksi voit halutessasi lähettää myös peräaukon ympäriltä otetun teippinäytteen.

Säilytys ja lähetys:

Näyte säilyy jääkaappilämpötilassa noin viisi päivää. Se lähetetään tiiviisti pakattuna postitse tai toimitetaan suoraan laboratorioon.

Menetelmä:

Modifioitu McMaster. Flotaatioliuoksen avulla lasketaan ns. McMaster-kammiossa strongyle-tyyppisten munien määrä grammassa lantaa. Muut lajit tunnistetaan ja vastataan. Menetelmän herkkyys on 25 kpl/g.

Tulkinta:

Hevonen:

Raja-arvot: Strongyle-tyyppiset (sukkulamatojen) munat
alle 200 kpl/g – alhainen arvo
200-1200 kpl/g – keskinkertainen arvo
yli 1200 kpl/g – korkea arvo

Nuorten, alle 2 vuotiaiden, varsojen kohdalla tulee muistaa, että suolinkainen erittää munia hyvin epäsäännöllisesti eikä siksi välttämättä näy tutkimuksessa. Vanhemmilla hevosilla on luontainen vastustuskyky suolinkaista vastaan.

Virhelähteet:

  • vanha uloste
  • näytettä säilytetty lämpimässä liian kauan
  • madot erittävät munia epäsäännöllisesti

Lähteet:

Elinympäristönä hevonen- hevosen loiset ja loissairaudet. Seppo Saari ja Sven Nikander 2006. HY eläinlääketieteellisen tiedekunnan oppimateriaalia.
SEP ry:n Hevosjaoston suositus hevosten sisäloiskontrolliin.