Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

M2-AB (Masticatory Myositis) (S! kylmälähetys)

Käy lajeille:
koira, kissa

Masticatory myositis on pääasiassa koirien sairaus, jota on aikaisemmin kutsuttu myös nimillä Eosinophilic myositis tai Atrophic myositis. Kissoilla sairautta pidetään harvinaisena, mutta tarvittaessa M2-vasta-aineita voidaan mitata samalla menetelmällä kuin koiriltakin. MM on auto-immuunisairaus, jossa elimistö tuntemattomasta syystä “hyökkää” purulihaksiston lihassäikeitä (2M-säikeet) vastaan. Tulehduksen seurauksena purulihaksiston lihassäikeet alkavat tuhoutua. Sairastuneet koirat ovat iältään useimmiten noin 3 vuotiaita ja yhtälailla kumpaakin sukupuolta. Tietyt rodut ovat alttiimpia taudille. Erityisesti sitä esiintyy saksanpaimenkoirilla, kultaisilla ja labratorinnoutajilla, dobermanneilla ja king charles spanieleilla.

Sairaus huomataan yleensä ensimmäisenä koiran leukojen jäykkyytenä. Leuat eivät avaudu kunnolla ja purulihakset ovat heikot ja/tai surkastuneet. Tila  voi alkaa äkisti tai edetä asteittain. Akuutissa vaiheessa voi ilmetä purulihaksiston turpoamista (silmien pullistumista), kuumetta ja imusolmukkeiden turpoamista. Yleensä sairaus huomataan vasta kun lihaksisto ei toimi enää kunnolla.

Erotusdiagnostiikassa voidaan käyttää vasta-ainetutkimusta ja/tai purulihaksista otettua koepalaa erottamaan sairaus muista esimerkiksi lihasrappeumasairauksista. M2-vasta-ainetutkimuksen tulos on muissa lihassairauksissa negatiivinen. Positiivinen M2-vasta-aine-tulos vahvistaa MM-diagnoosin, mutta niiden puuttuminen ei täysin sulje pois sairauden mahdollisuutta. M2-vasta-aineita  ei löydetä noin 15 % koirista, joilla on MM . Tällöin diagnoosiin pääsemiseksi suositellaan ottamaan koepala purulihaksistosta.

Vastausaika:

4–6 viikkoa (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)

Näytetyyppi:

Eroteltu seerumi 1 ml, kylmälähetys. Eroteltu näyte säilyy jääkaapissa 10 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk.

Menetelmä:

ELISA

Tulkinta:

M2-AB viitearvo: < 1:100
Vasta-ainepitoisuus ilmoitetaan titterinä, joka on laimein laimennos, jolla näytteelle on saatu positiivinen reaktio.

Lähteet:

Veterinary Information Network, Inc. W Brooks. 2004. Masticatory Myositis (Eosinophilic Myositis) in Dogs. Päivitetty 16.8.2018. Saatavilla: https://veterinarypartner.vin.com/default.aspx?pid=19239&catId=102899&id=4952111 Viitattu: 3.5.2019
VetLearn. C Melmed, GD Shelton, R Bergman, C Barton. Masticatory Muscle Myositis: Pathogenesis, Diagnosis, and Treatment. COMPENDIUM. August 2004. Saatavilla: http://vetneuromuscular.ucsd.edu/cases/2012/June/Melmed.MMM.Compend.pdf Viitattu: 3.5.2019
Blazejewski SW, Shelton GD. Trismus, masticatory myositis and antibodies against type 2M fibers in a mixed breed cat. JFMS Open Rep. 2018;4(1):2055116918764993. Published 2018 Apr 26. doi:10.1177/2055116918764993. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5954326/

 

Päivitetty: 11.12.2023