Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
LD (laktaattidehydrogenaasi) (S/HP)
Laktaattidehydrogenaasi on yleinen solunsisäinen entsyymi. Runsaasti sitä on mm. sydän- ja luurankolihaksissa sekä sisäelimissä ja verisoluissa.
Suurentuneita pitoisuuksia havaitaan kudosvaurioiden yhteydessä (lihas, maksa, munuaiset, haima, hemolyysi). Kudosvaurioissa muutokset tapahtuvat hitaasti (vrt CK ja ASAT). Samoin pitoisuus laskee hitaasti.
Koska LD:tä esiintyy useissa kudoksissa, se on melko epäspesifinen tutkimus, mutta on tukena muille kudosspesifisemmille määrityksille.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Seerumi, Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Hemolyysi nostaa tuloksia, joten näyte suositellaan erottelemaan soluista huolellisesti. Erityisesti trombosyytit sisältävät suuria määriä LD:tä. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä 7 vrk ja jääkaapissa 4 vrk. Pakastamista ei suositella, koska se tuhoaa maksaspesifisen isoentsyymin. Ikteria ja lipemia häiritsevät määritystä.
Menetelmä:
Kolorimetrinen määritys (perustuu IFCC suosituksiin).
Viitearvot:
- Koira: 12 – 159 U/l
- Kissa: 26 – 182 U/l
- Hevonen: 0 – 400 U/l
- Nauta: 0 – 1500 U/l
- Alpakka: 0 – 650 U/l
- Linnut: 105 – 420 U/l
- Fretti: 222 – 377 U/l
- Vuohi: 0 – 400 U/l
- Marsu: 0 – 252 U/l
- Sika: 0 – 600 U/l
- Kani: 34 – 129 U/l
- Lammas: 0 – 350 U/l
Tulkinta:
Suurentuneet pitoisuudet
- lihassairaudet ja -vauriot
- hepatiitti
- hemolyysi
- tiineys
- suurimmat pitoisuudet tiineyden loppuvaiheessa.
Päivitetty: 3.7.2024
