Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Sisäloiset, määrä ja tunnistus (McMaster + sed/flot, kokkidien jaottelu koon perusteella)(lammas, nauta, vuohi, kani) (F)

Lammas ja vuohi

Suolistoloiset ovat lampailla yleisiä. Nuoret eläimet, jotka eivät ole vielä muodostaneet kunnollista immuniteettia sisäloisia vastaan sairastuvat todennäköisimmin. Ongelmien vakavuus riippuu infektoivista parasiiteista, niiden määrästä sekä lampaan yleiskunnosta, jota voi heikentää esimerkiksi stressi tai tiineys. Parasiittien lampaille aiheuttamat ongelmat vaihtelevat oireettomuudesta jopa kuolemaan johtavaan sairauteen asti. Loisinfektiot oireilevat ripulina, kasvun hidastumisena, vastustuskyvyn heikkenemisenä ja villanlaadun huononemisena. Lisäksi aiheutuu teurastappioita.

Sukkulamadot – Nematoda (Trichostrongylus sp./Ostertagia sp./Haemonchus sp.)

Sukkulamadot ovat yleisimpiä lampaille ongelmia aiheuttavia suolistoparasiitteja. Ne aiheuttavat oireita tavallisesti nuorille, alle 6 kuukauden ikäisille lampaille, jotka eivät ole muodostaneet vielä riittävää immuniteettia. Myös aikuiset lampaat, joiden immuniteetti on jonkin primaarin syyn vuoksi heikentynyt, voivat kärsiä sukkulamadoista. Vain Nematodirus-suvun munat voidaan erottaa kokonsa perusteella muista sukkulamadoista. Trichostrongylus sp. ja Ostertagia sp. sukkulamtoja ei pystytä tunnistamaan suku- tai lajitasolla mikroskopointiin perustuvilla menetelmillä. Haemonchus contortus eli iso juoksutusmahamato voidaan tunnistaa erillisellä tutkimuksella (Haemonchus contortus (iso juoksutusmahamato) (PNA-värjäys) (lammas, vuohi, nauta) (F)).

Heisimadot – Cestoda

Heisimadot aiheuttavat harvoin ongelmia. Oireita voivat olla huono karvapeite, anemia ja huonokuntoisuus. Myös epämääräisiä ruoansulatushäiriöitä voi esiintyä.

Imumadot – Trematoda

Isomaksamato (Fasciola hepatica) on harvinainen ja vaatii tarttuakseen väli–isännän (Lymnae–limakotilo). Infektion oireina havaitaan anemiaa, kasvun hidastumista ja jopa äkkikuolemia. Loinen aiheuttaa myös teurastappioita.
Myös pienimaksamato (Dicrocoelium dentriticum) vaatii lisääntyäkseen väli–isännän. Se ei yleensä aiheuta kliinisiä oireita, vain teurastappioita.

Alkueläimet – Protozoa

Kokkidit eli Eimeriat ovat yleisiä lampaan suolistossa. Stressi liittyy usein kokkidioosin puhkeamiseen. Eimerioihin kuuluu useita lajeja, joista suurin osa on harmittomia. Infektio rauhoittuu yleensä itsestään immuniteetin vahvistuessa. Kokkidit voivat aiheuttaa ongelmia varsinkin karitsoille. Karitsat sairastuvat kokkidioosiin yleensä 4 – 8 viikon iässä. Kokkidioosin oireita ovat akuutti ja mahdollisesti myös verinen ripuli, voimattomuus, syömättömyys sekä vatsakivut. Kokkidioosi voi hoitamattomana johtaa eläimen nopeaan menehtymiseen. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. grandallis ja E. ovioidalis. Kokkidien aiheuttamaa infektiota arvioitaessa tulee kokkidit tunnistaa.

Cryptosporidium parvum -alkueläintä voi löytyä myös kliinisesti terveiltä lampailta. Yleensä se infektoi 4–10 päivän ikäisiä karitsoita. Infektio oireilee akuuttina ripulina, voimattomuutena, vatsakipuina ja ruokahaluttomuutena. Karitsat voivat menehtyä infektioon nopeasti, jopa parin päivän sisällä. Alkueläin voi tarttua myös ihmiseen eli se on ns. zoonoosi. Diagnoosi tehdään erillisellä testillä (Cryptosporidium parvum-pikatesti (F) tai Cryptosporidium parvum (qPCR) (F))

Nauta

Vasikoilla ripulia aiheuttavat yleensä ruokinnalliset virheet, stressi, suolistoparasiitit, virukset ja bakteerit. Aikuisilla naudoilla syynä ovat yleensä suolistoparasiitit, virukset ja bakteerit.

Loiset ja alkueläimet

  • suolistoparasiitit yli kaksi kuukautta vanhoilla naudoillayleensä naudoilla sekainfektio
    • Trichostrongylidae spp. (Ostertagia ostertagi, Cooperia sp. ja Nematodirus sp.)
    • heisimadot (Moniezia)
    • maksamato (pääasiassa Fasciola hepatica)
  • eimeriat eli kokkidityleinen, jopa kuolemaan johtavan ripulin aiheuttaja 2 vk–3 kk ikäisillä vasikoilla
  • ei yleensä vaivaa yli vuoden vanhoja nautoja, jotka ovat muodostaneet immuniteetin
  • laidunkokkidioosi (Eimeria alabamensis)
  • Cryptosporidium parvum (alle neljän viikon ikäisillä vasikoilla). Diagnoosi tehdään erillisellä testillä (Cryptosporidium parvum-pikatesti (F) tai Cryptosporidium parvum (qPCR) (F))

Kani

Varsinaiset sisäloiset, kuten sukkulamadot, ovat lemmikkikaneilla harvinaisia vaikka kaneja infektoivia lajeja tunnetaankin luonnossa useita kymmeniä. Kihomadoista Passalurus ambiguus eli Oxyuris ambigua on yleinen, mutta infektio on yleensä lähes oireeton. Dermatoxys veligera on harvinaisempi, mutta yhtälailla vaaraton loinen. Pyörömatoihin kuuluvat Trichostrongylus-suvun loiset aiheuttavat harvoin oireita. Voimakas infektio voi aiheuttaa painon tippumista ja anemiaa. Se voi myös pahentaa kanin muita oireita, kuten ripulia. Nematodirus sp. infektio oireilee vasta hyvin voimakkaana, kun loisten suuri määrä vaikuttaa suoliston toimintaan. Tällöin ilmenee muun muassa ripulia ja painon tippumista. Obeliscoides cuniculi eli mahamato aiheuttaa oireita vain voimakkaana infektiona. Oireet, kuten anemia, alipainoisuus, ripuli tai pahimmillaan vuotava mahatulehdus, helpottavat kahden viikon jälkeen.

Kokkidit ovat kaneilla hyvin yleisiä elinympäristön puhtaudesta riippumatta. Tartunta tapahtuu kontaminoituneen ruuan tai veden välityksellä. Nopeasti taudista toipuvat yksilöt jäävät yleensä kantajiksi, jotka levittävät tautia eteenpäin. Eimeria stiedae lisääntyy maksasoluissa ja ookystat päätyvät ulosteeseen sappinesteen mukana. Taudinkuva on sitä vakavampi mitä enemmän kani saa ookystia elimistöönsä. Nuoret yksilöt ovat herkimpiä sairastumaan. Infektio on yleensä vähäoireinen. Se heikentää painonkehitystä ja karvan laatua. Joissakin harvinaisissa tapauksissa ensimmäinen oire on äkkikuolema. Muut eimeria-lajit, kuten E. magna, E. perforans ja E. intestinalis lisääntyvät suolen seinämien soluissa aiheuttaen ripulioireita. Oireita esiintyy vain voimakkaissa infektioissa. Lievästi infektoituneet yksilöt eivät oireile, mutta levittävät ookystia tehokkaasti ympäristöönsä.

Hiiva Cyniclomyces guttulatus kuuluu normaaliflooraan eikä aiheuta kaneille oireita.

Vastausaika:

Koon perusteella tehtävä jaottelu ja sisäloisten tunnistus näytteensaapumispäivänä. Erillisellä tutkimuspyynnöllä kokkidien lajitason tunnistaminen sporulaation kautta 2 vk.

Näytetyyppi:

Juuri ulostettua ulostetta kerätään 8 – 10 lampaalta tai 1 – 5 naudalta n. ruokalusikallinen per eläin. Ulosteet voidaan yhdistää eläin- tai ikäryhmittäin samaan keräysastiaan. Esim. nuoret samaan astiaan ja aikuiset omaansa. Ulosteet säilytetään viileässä ja toimitetaan laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Näyte säilyy jääkaappilämpötilassa n. 7 vrk. Näytteet olisi hyvä kerätä heti taudin alkuvaiheessa, jolloin taudinaiheuttajaa erittyy eniten.

Menetelmä:

McMaster menetelmä, jossa ilmoitetaan madon munat kpl/g ulostetta. Kokkidien tunnistus kokojaottelulla  ja niiden prosentuaalisen määrän ilmoittaminen. Erikseen pyydettäessä sporulaatio ja kokkidien lajitason tunnistus.

Tulkinta:

Lammas:

Arvioitaessa madotuksen tarvetta tulisi huomioida tunnistetut lajit, lampaiden ikä ja mahdolliset oireet. Nuorille lampaille/karitsoille infektio on aina vakavampi. Lukuarvot ovat ohjeellisia. Omistajan tulee aina keskustella madotuksen tarpeesta eläinlääkärin kanssa.

Sukkulamatojen sekainfektio:
< 250 kpl/g = lievä
250–800 kpl/g = keskinkertainen
> 800 kpl/g = voimakas

Trichostrongylus infektion voimakkuus:
100-500 kpl/g = lievä
500-2000 kpl/g = keskinkertainen
> 2000 kpl/g = voimakas

Strongyloides (papillosus) infektio < 10 000 kpl/g on lievä.
Nematodirus-suvun loiset eivät tuota runsaasti munia, joten pienikin määrä munia viittaa selkeään infektioon, joka voi etenkin nuorilla lampailla aiheuttaa jopa vakavia oireita.
Lieväkin imumatoinfektio on merkitsevä.

Kokkidit: Kliinisesti merkittävä: > 1000 kpl/g ulostetta (mikäli E. grandallis ja/tai E. ovinoidallis).
Suurempikaan määrä kokkideja ei välttämättä aiheuta oireita, mikäli lajit ovat nonpatogeenisia. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. crandallis ja E. ovinoidallis.

Vuohi:

Viitearvot:
Kokkidit: < 1000 kpl/g
Nuoret eläimet ovat alttiimpia kokkidi-infektiolle:
< 6 kk: < 2000 kpl/g
6 – 12 kk: < 600 kpl/g
> 12 kk: < 300 kpl/g
Kokkideja voi erittyä ulosteeseen kymmeniätuhansia kpl/g ilman kliinisiä oireita, mikäli lajit ovat nonpatogeenisia. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. christenseni ja E. arloingi. Myös E. caprina ja E. hirci ovat melko patogeenisia.

Maksamato: 0 kpl/g
Keuhkomato: 0 kpl/g
Haemonchus contortus: < 500 kpl/g

Nauta:

Viitearvot:
Sisäloiset: Eripuolilla maailmaa on käytössä erittäin paljon toisistaan poikkeavia viitearvoja riippuen mm. ilmastollisista oloista. Suomalaisia viitearvoja ei ole tehty. Seuraavassa on esitetty Englannissa käytössä olevat viitearvot loislajeittain 6 – 18 kk ikäisille naudoille.
Haemonchus: < 200
Trichostrongylus: < 50
Ostertagia: < 150
Oesophagostomum: < 100
Cooperia: < 500
Fasciola: < 5     Ei korreloi hyvin aikuismuotojen määrän kanssa
Paramphistomum: Vakavakaan infektio ei välttämättä näy ulostetutkimuksessa

Kokkidit:
Ookystamäärä ei aina korreloi kliinisen kuvan kanssa. Kliininen kokkidioosi = ripuli + 5000 kpl/g ulostetta (tai 500 kpl/g patogeenistä lajia).
Sisäruokintakaudella oireita aiheuttavat erityisesti E. bovis ja E. zuernii, laidunkaudella E. alabamensis.

Kani:

Tulkinta:
Eimeria-infektion voimakkuus:
8000 kpl/g voimakas
4000 – 6000 kpl/g keskinkertainen
< 4000 kpl/g lievä

Lähteet:

G.Radha & Jeyathilakan, Narayanaperumal & , S.Gomathinayagam & John, Lalitha & , Murugan & , K.Karunanidhi. (2004). Sub-clinical Eimeria sp. infection of sheep and goats. Journal of Veterinary Parasitology. 18. 59-61.
The Australian Society for Parasitology Inc. Eimeria. Saatavilla: http://parasite.org.au/para-site/text/eimeria-text.html. Viitattu 12.4.2018
MSD Veterinary Manual, PD Constable. Coccidiosis of Goats. Saatavilla: http://www.msdvetmanual.com/digestive-system/coccidiosis/coccidiosis-of-goats. Viitattu: 12.4.2018.
A. Villarroel. Internal Parasites in Sheep and Goats. EM 9055. February 2013

MSD Veterinary manual. Parasitic Diseases of Rabbits. Saatavilla: https://www.msdvetmanual.com/exotic-and-laboratory-animals/rabbits/parasitic-diseases-of-rabbits. Viitattu 12.4.2018.
Papeschi C, Fichi G, Perrucci S. Oocyst excretion pattern of three intestinal Eimeria species in female rabbits. World Rabbit Sci. 2013, 21: 77-83
Okumu PO, Gathumbi PK, Karanja DN, Mande JD, Wanyoike MM, Gachuiri CK, Kiarie N, Mwanza RN, Borter DK. Prevalence, pathology and risk factors for coccidiosis in domestic rabbits (Oryctolagus cuniculus) in selected regions in Kenya. Vet Q. 2014;34(4):205-10.
MediRabbit.com, E van Praag. Protozoal enteritis: Coccidiosis. Saatavilla: http://www.medirabbit.com/EN/GI_diseases/Protozoal_diseases/Cocc_en.htm. Viitattu: 12.4.2018.
MediRabbit.com, E van Praag. Parasitic worms of the digestive tract Generalities. Saatavilla: http://www.medirabbit.com/EN/GI_diseases/Parasitic_diseases/Nem_gen/Nematodes.htm. Viitattu: 12.4.2018

State of New South Wales through NSW Department of Primary Industries 2007, ISSN 1832–6668 Replaces Agnote DAI-308
Vasikoiden vastustuskyky ja vasikkakuolleisuus, Mirjami Neuvonen ja Anita Oksman, 2011
Hengitystietulehdusten kliiniset oireet vasikkakasvattamoissa, kliininen pisteytys yksilö– ja tilatasolla, Maria Pohjolainen, 2009
Elintarviketurvallisuusvirasto. Suolistotulehdukset. Saatavilla: https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/naudat-ja-biisonit/suolistotulehdukset/ . Viitattu: 12.4.2018.
Merck Veterinary Manual, MT Fox. Overview of Gastrointestinal Parasites of Ruminants. Saatavilla: http://www.merckmanuals.com/vet/digestive_system/gastrointestinal_parasites_of_ruminants/overview_of_gastrointestinal_parasites_of_ruminants.html. Viitattu 12.4.2018.

  • Helppoutta elämääsi

    Rekisteröitymällä asiakkaaksemme pääset käyttämään palveluitamme helposti ja nopeasti sähköisesti, mikä säästää aikaa ja vaivaa.
    Rekisteröityminen on täysin ilmaista.

    Rekisteröidy palveluumme

  • Elintärkeitä vastauksia

  • Vieraile T-paitakaupassa

    Sieltä löydät huippusuositut eläinpaitamme.

    Siirry kauppaan