Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Sisäloiset, määrä ja tunnistus (McMaster + sed/flot, kokkidien jaottelu koon perusteella)(lammas, nauta, vuohi, kani) (F)

Lammas

Suolistoloiset ovat lampailla yleisiä. Nuoret eläimet, jotka eivät ole vielä muodostaneet kunnollista immuniteettiä sisäloisia kohtaan, sairastuvat todennäköisimmin. Ongelmien vakavuus riippuu infektoivista parasiiteista, niiden määrästä sekä lampaan yleiskunnosta, jota voi heikentää mm. stressi ja tiineys. Parasiittien lampaille aiheuttamat ongelmat vaihtelevat oireettomuudesta jopa kuolemaan johtavaan sairauteen. Suolistoparasiitit aiheuttavat ripulia, kasvun hidastumista, villanlaadun huononemista, teurastappioita ja vastustuskyvyn alenemista johtaen jopa kuolemaan.

Sukkulamadot – Nematoda

Sukkulamadot ovat yleisimpiä lampaille ongelmia aiheuttavia suolistoparasiittejä. Ne infektoivat tavallisesti nuoria, alle 6 kuukauden ikäisiä lampaita, jotka eivät ole muodostaneet vielä riittävää immuniteettiä. Myös aikuiset lampaat, joilla on jokin primääri syy, jonka vuoksi immuniteetti on huonontunut, voivat kärsiä sukkulamadoista. Vain Nematodirus-suvun munat voidaan erottaa kokonsa perusteella muista sukkulamadoista. Strongyloidea- ja Trichostrongyloidea yläheimoja ei pystytä tunnistamaan suku- tai lajitasolla mikroskopointiin perustuvilla menetelmillä. Munat tunnistetaan Strongyloidea tai Trichostrongyloidea tyyppisiksi.

Heisimadot – Cestoda

Heisimadot aiheuttavat harvoin ongelmia. Oireita voivat olla huono karvapeite, anemia ja huonokuntoisuus. Myös epämääräisiä ruoansulatushäiriöitä voi esiintyä. Merkityksellisin laji on Monienza expansa.

Imumadot – Trematoda

Isomaksamato (Fasciola hepatica) on harvinainen ja vaatii tarttuakseen väli–isännän (Lymnae–limakotilo). Infektion oireina havaitaan anemiaa, kasvunhidastumista ja jopa äkkikuolemia. Loinen aiheuttaa myös teurastappioita.

Myös pienimaksamato (Dicrocoelium dentriticum) vaatii lisääntyäkseen väli–isännän. Se ei yleensä aiheuta kliinisiä oireita, vain teurastappioita.

Alkueläimet – Protozoa

Kokkidit eli Eimeriat ovat yleisiä lampaan suolistossa. Stressi liittyy usein kokkidioosin puhkeamiseen. Eimerioihin kuuluu useita lajeja, joista suurin osa on harmittomia. Infektio rauhoittuu yleensä itsestään immuniteetin vahvistuessa. Kokkidit voivat aiheuttaa ongelmia varsinkin karitsoille. Karitsat sairastuvat kokkidioosiin yleensä 4-8 viikon iässä. Kokkidioosin oireita ovat akuutti ja mahdollisesti myös verinen ripuli, voimattomuus, syömättömyys sekä vatsakivut. Kokkidioosi voi hoitamattomana johtaa eläimen nopeaan menehtymiseen. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. grandallis ja E. ovioidalis. Kokkidien aiheuttamaa infektiota arvioitaessa tulee kokkidit tunnistaa.

Toxoplasma gondii on kissojen parasiitti, joka voi käyttää lammasta väli-isäntänä. Infektion ajankohdasta riippuen toxoplasma voi aiheuttaa abortteja tai karitsojen syntymistä heikkoina ja mahdollisesti hermosto–oireisina.

Cryptosporidium parvum -alkueläintä voi löytyä myös kliinisesti terveiltä lampailta. Yleensä se infektoi 4–10 päivän ikäisiä karitsoita. Infektio oireilee akuuttina ripulina, voimattomuutena, vatsakipuina ja ruokahaluttomuutena. Karitsat voivat menehtyä infektioon nopeasti, jopa parin päivän sisällä. Alkueläin voi tarttua myös ihmiseen eli se on ns. zoonoosi. Diagnoosi tehdään erillisellä vasta-aineisiin perustuvalla testillä.

Vastausaika:

Eimerioiden lajitason tunnistaminen sporulaation kautta 2 vk, koon perusteella tehtävä jaottelu ja sisäloisten tunnistus näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:

Juuri ulostettua ulostetta kerätään 8–10 eläimeltä n. ruokalusikallinen per eläin. Ulosteet voidaan yhdistää eläinryhmittäin samaan keräysastiaan. Esim. nuoret samaan astiaan ja aikuiset omaansa. Ulosteet säilytetään viileässä ja toimitetaan laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Näyte säilyy jääkaappilämpötilassa n. 7 vrk.

Menetelmä:

McMaster menetelmä, jossa ilmoitetaan madon munat kpl/g ulostetta. Tarvittaessa kokkidien tunnistus ja niiden prosentuaalisen määrän ilmoittaminen.

Tulkinta:

Arvioitaessa madotuksen tarvetta tulisi huomioida tunnistetut lajit, lampaiden ikä ja mahdolliset oireet. Nuorille lampaille/karitsoille infektio on aina vakavampi. Lukuarvot ovat ohjeellisia. Omistajan tulee aina keskustella madotuksen tarpeesta eläinlääkärin kanssa.

Sukkulamatojen sekainfektio:

  • < 250 kpl/g = lievä
  • 250–800 kpl/g = keskinkertainen
  • > 800 kpl/g = voimakas

Nematodirus–suvun loiset eivät tuota runsaasti munia, joten pienikin määrä munia viittaa selkeään infektioon, joka voi etenkin nuorilla lampailla aiheuttaa jopa vakavia oireita. Lieväkin imumatoinfektio on merkitsevä.

Kokkidit:

Kliinisesti merkittävä: > 1000 kpl/g ulostetta (mikäli E. grandalis ja/tai E. ovioidalis).

Suurempikaan määrä kokkideja ei välttämättä aiheuta oireita, mikäli lajit ovat nonpatogeenisia. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. grandalis ja E. ovioidalis. Tarvittaessa kokkidit tunnistetaan ja lasketaan niiden prosentiaalinen osuus koko kokkidimäärästä ulosteessa (kpl/g ulostetta).

Lähteet:

Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos, lisensiaatin tutkielma, L. Tarvainen; LAMPAAN RUUANSULATUSKANAVAN LOISTEN ESIINTYMINEN SUOMESSA.
Evira, Lampaiden terveydenhuolto: http://www.evira.fi/files/attachments/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/terveydenhuolto/lampaat/lampaiden_loistorjunta.pdf
Evira, Tavoitteena terve ja hyvinvoiva lammas
ProAgria, Oulu: lampaan toksoplasmoosi
Gross Pathology of Ruminants, Proceedings 350, Post Graduate Foundation in Veterinary Science, University of Sydney, Sydney;Chapter 16:309–338
Internal Parasite Control in Sheep, Reference Manual, J. Southwell, C. Fisk, N. Sallur, 2008, WESTERN INSTITUTE OF TAFE SHEEP CRC AUSTRALIAN WOOL INNOVATION
Handbook for the Control of Internal Parasites of Sheep, Ontario Veterinary College, University of Guelph

Naudan sisäloiset ja muut ulostetutkimukset

Vasikoilla ripulia aiheuttavat yleensä ruokinnalliset virheet, stressi, suolistoparasiitit, virukset ja bakteerit. Aikuisilla naudoilla syynä ovat yleensä suolistoparasiitit, virukset ja bakteerit.

Loiset ja alkueläimet

  • suolistoparasiitit yli kaksi kuukautta vanhoilla naudoilla
    • yleensä naudoilla sekainfektio
    • Trichostrongylidae spp.( Ostertagia ostertagi, Cooperia sp. ja Nematodirus sp.)
    • heisimadot (Moniezia)
    • maksamato (pääasiassa Fasciola hepatica)
  • eimeriat l. kokkidit
    • yleinen, jopa kuolemaan johtavan ripulin aiheuttaja 2 vk–3 kk ikäisillä vasikoilla
    • yleensä ei vaivaa yli vuoden vanhoja nautoja, jotka ovat muodostaneet immuniteetin
    • laidunkokkidioosi (Eimeria alabamensis)
  • Cryptosporidium parvum (alle neljän viikon ikäisillä vasikoilla)

Virukset

  • rota-virus infektoi etenkin alle kaksiviikkoisia vasikoita
  • coronavirus infektoi etenkin alle 2 vk ikäisiä vasikoita sekä aiheuttaa ns. talvicoronaa, joka infektoi koko karjaa

Bakteerit

  • Enterotoksinen E. coli K99 (F5) (harvinainen, todettu parin päivän ikäisillä vasikoilla)
    kuumeisessa ripulissa huomioitava Salmonella

Nauta alle 2kk:

Kokkidit (tunnistus), Cryptosporidium parvum, Rota- ja Coronavirus- sekä E-coli K99 (F5)- pikatestit.

Nauta yli 2kk:

Madon munat, Kokkidit, Cryptosporidium parvum, Rota- ja Coronavirus-pikatestit.

Näytetyyppi:

1–5 naudasta, samasta ikäryhmästä, tuoretta, juuri ulostettua tai rektalisoitua ulostetta. Ripulin alkuvaiheessa ripulin aiheuttajaa erittyy eniten, joten näytteet olisi hyvä kerätä silloin.

Toimitetaan mahdollisimman nopeasti laboratorioon pakattuna pussiin, purkkiin, rektaalihanskaan tai vastaavaan. Säilytetään kylmässä mikäli ei voida postittaa/tuoda heti.

Viitearvot:

Sisäloiset

Eripuolilla maailmaa on käytössä voimakkaasti toisistaan poikkeavia viitearvoja riippuen mm. ilmastollisista oloista. Suomalaisia viitearvoja ei ole tehty. Seuraavassa on esitetty Englannissa käytössä olevat viitearvot loislajeittain 6–18 kk ikäisille naudoille.

Laji                                        kpl/g

  • Haemonchus                < 200
  • Trichostrongylus         < 50
  • Ostertagia                      < 150
  • Oesophagostomum   < 100
  • Cooperia                         < 500
  • Fasciola                           < 5

Ei korreloi hyvin aikuismuotojen määrän kanssa.

  • Paramphistomum

Vakavakaan infektio ei välttämättä näy tutkimuksessa.

Kokkidit:

Ookystamäärä ei aina korreloi kliinisen kuvan kanssa.
Kliininen kokkidioosi = ripulioireet + 5000 kpl/g ulostetta (tai 500 kpl patogeenista lajia/g ulostetta).

Sisäruokintakaudella oireita aiheuttavat erityisesti E. bovis ja E. zuernii, laidunkaudella E. alabamensis.

Menetelmä:

McMaster, sedimentaatio/flotaatio, pikatestit.

Lähteet:

State of New South Wales through NSW Department of Primary Industries 2007, ISSN 1832–6668 Replaces Agnote DAI-308
Vasikoiden vastustuskyky ja vasikkakuolleisuus, Mirjami Neuvonen ja Anita Oksman, 2011
Hengitystietulehdusten kliiniset oireet vasikkakasvattamoissa, kliininen pisteytys yksilö– ja tilatasolla, Maria Pohjolainen, 2009
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+ elaintaudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/suolistotulehdukset
http://www.dpi.nsw.gov.au/agriculture/vetmanual/specimens–by–discipline/parasitology/egg_counts
http://www.merckmanuals.com/vet/digestive_system/gastrointestinal_parasites_of_ruminants/overview_of_gastrointestinal_parasites_of_ruminants.html