Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Kurarupi (Dermatophilus congolensis) mikroskopointi

Dermatophilus congolensis -bakteeri aiheuttaa dermatofiloosia eli kurarupea. Se on yleinen etenkin hevosilla, mutta sitä esiintyy myös muilla kotieläimillä, kuten naudoilla ja lampailla, sekä lemmikkieläimistä kissoilla ja koirilla. Infektio voi tarttua myös ihmiseen. Tarttuakseen bakteeri tarvitsee kosteat olosuhteet sekä pienen ihovaurion. Infektiot ovatkin yleisimpiä kosteina vuodenaikoina. Myös esimerkiksi loisten, heikon ruokinnan tai muun sairauden takia heikentynyt immuunipuolustus altistaa infektiolle.

Oireet – takut sekä suurehkot märkivät ruvet – ilmenevät alueilla, jotka altistuvat jatkuvalle kosteudelle, kuten jalat, selkä sekä niska. Valkoisen ihon on todettu olevan infektioherkempää kuin tumman. Suurin osa eläimistä paranee itsestään muutamassa viikossa, mutta pitkittynyt kurarupi-infektio altistaa eläimen helposti sekundääri-infektioille. Infektio pyritään kuitenkin hoitamaan jo alkuvaiheessa, sillä ruvet voivat aiheuttaa jopa ontumisena havaittavaa kipua. Infektiota hoidetaan pesemällä infektoituneet alueet desinfioivalla pesuaineella. Lisäksi voidaan käyttää antibioottihoitoa. Tärkeää on myös huolehtia eläimen kuivana pysymisestä.

Kurarupi voidaan todeta joko oireiden perusteella, hiilidioksidipitoisessa ympäristössä tehdyllä viljelyllä tai suoralla mikroskopoinnilla, jossa Dermatophilus congolensis tunnistetaan tyypillisistä haarautuvista kokkirihmoistaan. Parhaiten mikroskopoimalla tehty tunnistus onnistuu akuutissa tilassa olevasta ruvesta, sillä kroonisessa vaiheessa bakteerien määrä infektioalueella pienenee ja tyypillisten rakenteiden löytäminen näytteestä voi olla mahdotonta.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Useampia irrotettuja rupia sekä kudosta niiden alta tai valmiiksi objektilasille tehty levitys ruvesta. Levitys tehdään hajottamalla irrotettua rupea ja sen alta rapsutettua kudosta saliinissa esimerkiksi skalpellilla. Lasi ilmakuivataan ja lähetetään laboratorioon. Levitys kannattaa tehdä valmiiksi ainakin silloin kun näytettä ei saada nopeasti perille laboratorioon.

Menetelmä:

Lasille levitys, Gram-värjäys sekä mikroskopointi.

Tulkinta:

Pos./neg. Myös muut havainnot, kuten hiivasolut, kommentoidaan.

Lähteet:

Markey B, Leonard F, Archambault M, Cullinane A, Maguire D.
2013. Clinical Veterinary Microbiology, 2nd Edition.

  • Helppoutta elämääsi

    Rekisteröitymällä asiakkaaksemme pääset käyttämään palveluitamme helposti ja nopeasti sähköisesti, mikä säästää aikaa ja vaivaa.
    Rekisteröityminen on täysin ilmaista.

    Rekisteröidy palveluumme

  • Elintärkeitä vastauksia

  • Vieraile T-paitakaupassa

    Sieltä löydät huippusuositut eläinpaitamme.

    Siirry kauppaan