Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Insuliini
Käy lajeille:
- Hevonen (S/HP)
- Koira (S!)
Insuliini on haiman Langerhansin saarekkeiden betasolujen tuottama hormoni. Se on tärkein veren sokeripitoisuutta säätelevä hormoni, eli sen pääasiallisena tehtävänä on edesauttaa energia-aineenvaihduntaa herkistämällä glukoosin pääsyä soluihin. Tämän lisäksi se ylläpitää elimistön normaalia toimintaa auttamalla useiden muiden molekyylien ja ionien sisäänpääsyä soluihin.
Insuliinin perustason pitoisuus veressä on pieni, mutta sen määrä lisääntyy huomattavasti erityisesti hiilihydraattipitoisen ravinnon syömisen myötä. Tästä syystä näyte olisi otettava paastonneesta eläimestä (mikäli ei haluta tutkia hiilihydraattien vaikutusta insuliinin eritykseen).
Poikkeavat insuliinipitoisuudet aiheutuvat yleisimmin diabeteksesta ja siihen liittyvästä metabolisesta oireyhtymästä. Tyypin 1 diabeteksessa haima ei eritä insuliinia, kun taas tyypin 2 diabeteksessa solujen vaste insuliinille on heikentynyt (insuliiniresistenssi). T1-diabetekseen liittyy erittäin pieni tai olematon insuliinipitoisuus paastossa, ja hiilihydraatit eivät saa aikaan insuliinipitoisuuden lisääntymistä. T2-diabeteksessa ja metabolisessa oireyhtymässä havaitaan taudin alkuvaiheessa normaalia suurempia insuliinipitoisuuksia, mutta tilanteen pitkittyessä haima ei enää jaksa tuottaa insuliinia joten vaste hiilihydraateille on heikko.
On syytä muistaa, että suurentuneen insuliinipitoisuuden taustalla voi olla insulinooma, eli haiman beta-soluperäinen pahanlaatuinen kasvain. Se erittää insuliinia jatkuvasti riippumatta veren glukoosipitoisuudesta. Insulinooma on etenkin vanhojen koirien sairaus, kissoilla sitä ei juurikaan tavata.
Hevosten metabolisessa oireyhtymässä (EMS) havaitaan normaalia suuremmat insuliinipitoisuudet (kompensatorinen hyperinsulinemia), suurentuneet glukoosi- ja rasvapitoisuudet ja ulkoisena oireena rasvan kertyminen (etenkin niskaan ja hännän tyveen). Lisätietoa metabolisen oireyhtymän diagnosoinnista löydät täältä>>
Tutkimusvaihtoehdot:
- Insuliini (hevonen)
- Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä
- Näytetyyppi: Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml.
Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä 1 vrk, jääkaappilämpötilassa 7 vrk ja pakastettuna -20 °C 3 kk. Lähetys viileässä. Hemolyysi, lipemia ja huomattava ikteria (bilirubiini) häiritsevät määritystä (pienentävät tuloksia). Paastonäytteitä ei enää suositella alkuperäisen diagnoosin tekemiseen, mutta niistä voi saada lisätietoa niiden hevosten kohdalla, joilla on selvä hyperinsulinemia. Ksylatsiini, detomidiini vaikuttavat tuloksiin. Näyte otettava joko 5 – 10 min sisällä annostelusta tai 24 – 48 h annostelun jälkeen. - Menetelmä: Immunoluminometrinen määritys
- Viitearvot ja tulkinta riippuvat missä tilanteessa näyte on otettu>>
- Insuliini (koira)
- Vastausaika: 3–5 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
- Näytetyyppi: Eroteltu seerumi 0,5 ml kylmälähetyksenä. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä 1 vrk, jääkaappilämpötilassa 7 vrk ja pakastettuna -20 °C 3 kk. Lähetys viileässä. Hemolyysi nopeuttaa insuliinin hajoamista (pienentää tulosta). Paastonäyte, mikäli ei haluta tutkia hiilihydraattipitoisuuden vaikutusta insuliinin eritykseen. Mikäli diabeetikkoeläimen hoidossa on käytetty muussa kuin ko. eläinlajissa tai sen soluissa tuotettua insuliinia, voi syntyä ns. heterofiilisia vasta-aineita insuliinia kohtaan. Ne saattavat häiritä mittausta ja vääristää tuloksia.
- Menetelmä: CLIA
- Viitearvot: alle 20 mU/l
- Tulkinta: Viitearvot ylittävä tulos viittaa todennäköiseen insulinoomaan. Viitearvoissa oleva tulos ei kuitenkaan poissulje sen mahdollisuutta. Insuliinipitoisuus 10-20 mU/l on korkeahko, mutta yhä viiterajoissa, jolloin insulinooma on mahdollinen. Pitoisuudella 5-10 mU/l insulinooma on epätodennäköinen.
Lähteet:
ACVIM Consensus Statement (N. Frank, R.J. Geor, S.R. Bailey, A.E. Durham, and P.J. Johnson. Equine Metabolic Syndrome. J Vet Intern Med 2010;24:467–475.
Insulin-dependent diabetes mellitus associated with presumed autoimmune polyendocrine syndrome in a mare. Giri JK, Magdesian KG, Gaffney PM. 2011; Can Vet J, 52.
Correlation of plasma insulin concentration with laminitis score in a field study of equine Cushing’s disease and equine metabolic syndrome. J Eq Vet Sci. 2009; 29(2):87-94
Factors affecting clinical assessment of insulin sensitivity in horses. Firshman AM, Valberg SJ. Eq Vet J. 2007; 39(6): 567-575.
Insulin sensitivity and skeletal muscle glucose transport in horses with equine polysaccharide storage myopathy. Annandale EJ, Valberg SJ, Mickelson JR, Seaquist ER. Neuromusc Disorders. 2004; 14(10): 666-674.
Metabolic predispositions to laminitis in horses and ponies: Obesity, insulin resistance and metabolic syndromes. Geor RJ. J Eq Vet Sci. 2008; 28(12): 753-759.
The Equine Endocrinology Group (EEG). Prepared by the EMS Working Group. Equine endocrinology group. Recommendations for the Diagnosis and Treatment of Equine Metabolic Syndrome (EMS). June 2020. Prepared by the EMS Working Group
Lue lisää liitteistä:
Päivitetty: 31.1.2024
