Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Hivenaineet hevosten ruokinnassa

Hivenaineiden merkitys varsalle ja kantavalle tammalle

Yleistä

Kuinka moni lupaava hyväsukuinen kilpahevonen on joutunut lopettamaan uransa jo varsaiässä, tai jopa ennen kilpakentille pääsyä? Voisiko siihen olla syynä jo ennen syntymää tai heti syntymän jälkeen ravinnosta puuttuneet hivenaineet?

Englantilaisilla on hevosesta sanonta ’ei jalkoja, ei hevosta’. Asiaa hieman miettiessään ymmärtää, kuinka syvällinen totuus siinä on. Olkoon kyseessä sitten kilpaileva ratsu- tai ravihevonen, tai perheen harrastehevonen, ilman rakenteellisesti ja toiminnallisesti hyviä niveliä ja jalkoja hevosen käyttöarvo pienenee puhumattakaan itse hevoselle aiheutuvasta kivusta ja särystä.

Pelkkä heinä ja vilja ilman kivennäislisää eivät välttämättä riitä kantavan tamman ravinnoksi, eli ylläpitämään kasvavan sikiön luuston, lihaksiston ja sisäelinten kehittymistä. Tiineyden aikana tamman energiantarve lisääntyy vain noin 15 %, mutta esimerkiksi valkuaisen, vitamiinien ja hivenaineiden tarve huomattavasti enemmän. Tärkeimmät hivenaineet kantavalle tammalle ovat kalsium, fosfori/fosfaatti, magnesium, kupari, sinkki ja seleeni. Tiineyden viimeisen kolmen kuukauden aikana hivenaineet ovat erityisen tärkeitä – etenkin magnesium, kupari, sinkki ja seleeni. Tämä selittyy sillä, että tamman maidosta puuttuu useita hivenaineita, joten kasvavan varsan pitää saada emän kohdussa hivenainevarastot riittävän suuriksi selvitäkseen imeväisajan yli. Tällöin varastoituu maksaan etenkin seleeniä, kuparia ja sinkkiä.

On myös muistettava, että liian vähäisen hivenaineiden saannin lisäksi myös niiden pitoisuuksien väärä keskinäinen suhde altistaa kasvuhäiriöille (esimerkiksi kalsium-fosfori tai kupari-sinkki-rauta). Lisäksi jotkut hivenaineet vaikuttavat toisten imeytymiseen ja toimivuuteen. On todettu mm liiallisen sinkin estävä vaikutus kuparin imeytymiseen, vaikka kuparia olisikin ravinnossa riittävästi. Toisaalta kuparia on oltava riittävästi raudan imeytymiseksi, mutta liika kupari taasen heikentää raudan imeytymistä.

Hivenaineiden saantiin vaikuttaa ravinnosta saadun määrän lisäksi niiden imeytyminen ja käytettävyys elimistössä. Esimerkiksi seleeni imeytyy huomattavasti paremmin hiivauutteena (orgaaninen) kuin suolana (selenaattina/seleniittinä, epäorgaaninen). Lisäksi hiivauutteena annettu seleeni säilyy veressä ja elimistössä pidempään kuin suolana annettu. Riittävän tarkat hivenaineiden määrät ja niiden suhde ravinnossa ovat siis ensiarvoisen tärkeitä.

Sikiö- ja imeväisaikana syntyneet kehitysongelmat tulevat monesti näkyviin vasta kun hevosta aletaan rasittaa esimerkiksi valmennusta aloitettaessa. Ikävä kyllä tässä vaiheessa niitä ei enää voida parantaa. Jotain saattaa olla vielä tehtävissä, mikäli ongelmat huomataan ennen noin vuoden ikää. Tällöin ravinnolla voidaan mahdollisesti lieventää ongelmia. Kokonaan niitä ei kuitenkaan saada parannetuksi.

Hivenainepuutosten vaikutuksia varsan kehitykseen

Kalsium ja fosfori

Kalsiumin ja fosforin vähäinen saanti pienentää varsan syntymäkokoa. Lisäksi luuston tärkein ainesosa, kalsium-apatiitti, sisältää kalsiumia ja fosforia tietyssä suhteessa, joten ravinnon oikea kalsium-fosfori -suhde on myös ensiarvoisen tärkeää. Kalsiumin ja fosforin, kuten monien muidenkin hivenaineiden puutoksesta, voi olla seurauksena osteokondroosi. Se on luunmuodostuksen häiriö, jonka seurauksena syntyvä luu ei ole rakenteeltaan normaalia. Johonkin kohtaan kasvurustoa jää epänormaalisti kehittynyt kohta. Tämä epänormaali luun kehitys voi sijaita missä luussa tahansa, ei pelkästään jalkojen luissa, joissa se toisaalta yleensä havaitaan. Osteokondroosi altistaa monenlaisille (nivel)vaivoille, joista tunnetuimpia lienee ns irtopalat polvinivelessä. Myös selkärangan nikamien osteokondroosi saattaa aiheuttaa vakavia ongelmia. On hyvä muistaa, että myös liiallinen tai huomattavasti liian vähäinen hiilihydraattien saanti altistaa luuston kehityshäiriöille.

Kupari

Myös kupari on erittäin tärkeä hivenaine kehittyvälle luulle ja rustolle. Liian vähäinen kuparin saanti, tai liian pieni kupari/sinkki-suhde altistaa varsaa ostokondroosille. Tamman maito ei sisällä kuparia, joten syntyessään varsalla on oltava maksassa riittävä kuparivarasto. Tämän varaston avulla se selviää imeväisajan yli kunnes ryhtyy syömään hivenaineita sisältävää heinää ja rehua. Osteokondroosin riskiä voidaan vähentää huomattavasti lisäämällä riittävästi kuparia tamman ravintoon tiineysajan lopulla. Vakavin kuparin puutosoire on huomattava osteokondroosin riskin lisääntyminen, mutta jo vähäinenkin puutos heikentää kehittyvän rustokudoksen laatua. Tämä näkyy todennäköisesti lievempinä ongelmina myöhemmällä iällä, jolloin jo normaalissakin rasituksessa ilmenee niveloireita.

Seleeni

Vaikka hevosen seleenin tarve on pieni, sen saanti tiineys- ja imeväisaikana on todella tärkeää kehitysvaurioiden välttämiseksi. Seleeni toimii usein yhdessä E-vitamiinin kanssa, joten puutos toisesta lisää kehityshäiriöiden riskiä, vaikka toista olisikin riittävästi. Kasvavalla varsalla seleeni vaikuttaa eniten luuston ja lihaksiston kehitykseen. Vähäisimmillään seleeninpuutos aiheuttaa lievää kasvun hidastumista, pahimmillaan nähdään lihasrappeumaa ja sydänlihaksen kehityshäiriöitä jo vastasyntyneillä varsoilla. Lisäksi seleeni on tärkeä vastustuskyvyn syntymiselle ja säilymiselle. Riittävästi seleeniä ravinnossaan saavien imettävien tammojen maidossa on huomattavasti enemmän varsan vastustuskyvylle elintärkeitä IgG-vasta-aineita kuin seleenipuutoksesta kärsivillä tammoilla. Tammoilla seleeninpuutos aiheuttaa myös lisääntymishäiriöitä, kuten ongelmia tiinehtymisessä.

Seleenin saannilla on suhteellisen pieni ero sopivan ja liiallisen määrän välillä. Jo alle 10-kertainen ylimäärä seleenin saannissa aiheuttaa haitallisia oireita, joten seleenin lisääminen ruokaan pelkän arvion pohjalta ei ole suotavaa.

Sinkki

Sinkin tärkein tehtävä on osallistua ns. metalloentsyymien toimintaan. Niitä on noin 200, ja ne osallistuvat lähes kaikkiin elimistön aineenvaihduntareaktioihin.

Sinkki monien muiden hivenaineiden kanssa on tärkeä luunmuodostukselle. Sitä tarvitaan myös limakalvon muodostamiseen ja sen toiminnan ylläpitoon. Lisäksi sinkkiä tarvitaan keratiinin tekemiseen, eli se on tärkeää kavioille ja karvan kasvulle. Sinkki yhdessä kuparin kanssa estää myös fysiittiä. Fysiitti ilmenee nivelten turvotuksena ja nivelrustojen ongelmina.

Suurin osa sinkistä (50–60 %) on lihaksissa. Valmennusta aloitettaessa ja sen myötä ravitsemuksen muuttuessa on tärkeä tietää, että lihassolujen aineenvaihdunnalle ja kasvulle elintärkeän valkuaisen (proteiinin) liiallinen saanti toisaalta heikentää sinkin imeytymistä, sekä lisää sinkin poistumista elimistöstä. Myös liiallinen kalsiumin ja kuparin saanti heikentää sinkin imeytymistä.

Yhteenveto

Kun hevosta kasvatetaan kilpahevoseksi, on ensiarvoisen tärkeää varmistaa hyvät lähtökohdat varsan kasvulle ja kehitykselle jo ennen syntymää. Tärkein seikka tämän varmistamisessa on emän ja syntyneen varsan riittävä ja oikeassa suhteessa järjestetty hivenaineruokinta, sekä riittävä muttei liiallinen energialisä emälle tiineyden ja imetyksen aikana. Tässä hyvänä apuna ovat lisäravinteiden energian ja hivenaineiden pitoisuustiedot, ja ravintoainelaskurien avulla määritettyjen saantisuositusten toteutuminen. On myös erittäin tärkeää määrittää kuivaheinän ravinto- ja hivenainepitoisuudet rehuanalyysillä, jotta ruokinnasta saatavat energia- ja hivenainemäärät voidaan laskea. Vasta siten voidaan määrittää todellinen hivenaineiden saanti, ja mahdollisesti tarvittava lisäravinteen määrä.

On tärkeää tarkistaa esimerkiksi verinäytteestä hivenaineiden määrä tammalta tiineyden aikana, ja syntyneeltä varsalta ensimmäisten elinviikkojen aikana. Tällöin voidaan ruokinnalla tarvittaessa vähentää tai lisätä hivenaineiden saantia. Saantisuosituksia ovat antaneet mm. Ruotsin maatalousyliopisto SLU ja Yhdysvalloissa National Research Council. Hyvä ravintoainelaskuri, jolla hevosen saamat energia- ja hivenainemäärät voi tarkistaa, on esimerkiksi kotimainen HOPTI.

Movet tekee hevosverinäytteistä seuraavien hivenaineiden määrityksiä: fosfori, kalsium, kupari, magnesium, seleeni ja sinkki.

Kivennäisaineet ja kilpahevonen

Kilpahevonen on parhaimmillaan äärimmäinen huippu-urheilija, jonka energian- ja kivennäisaineiden (hivenaineiden) tarve poikkeaa monissa suhteissa kevyessä rasituksessa olevan hevosen tarpeesta. Tärkeimmät kivennäisaineet ovat seleeni, rauta, sinkki, kupari ja kromi, ajoittain myös kalium, mangaani ja jodi.

Rauta

Rautaa pidetään yleisesti tärkeimpänä hivenaineena kilpahevoselle. Lisääntynyt hivenainetutkimus on tuonut kuitenkin tietoa, jonka perusteella rauta ei ole ainakaan ylivoimaisesti tärkein kivennäinen, jos tärkein ollenkaan.

Raudan merkittävin tehtävä liittyy hevosen lihasten energiantuotantoon sekä rakennusaineena toimimiseen punasolujen sisältämässä hemoglobiinissa, että osallistumalla varsinaisiin energiaa tuottaviin reaktioihin lihassolun sisällä. Lisäksi rauta estää seleenin ja E-vitamiinin tapaan rasituksen aiheuttamia lihasvaurioita (krampit, lannehalvaukset).

Normaalisti hevosilla ei ole raudanpuutteesta aiheutuvaa anemiaa, koska elimistö kierrättää tehokkaasti punasolujen hajoamisessa vapautuvan raudan varastoihinsa. Kuitenkin rasituksen aiheuttama hengitysteiden verenvuoto, mahahaava tai suuri määrä loisia voi poistaa rautaa elimistöstä, ja siten pienentää veren rautapitoisuutta ja vaikuttaa punasolujen ja hemoglobiinin syntymiseen.

Rauta imeytyy yleensä hyvin ravinnosta, mutta ylenmääräinen raudan saanti kääntää tilanteen päinvastaiseksi ja heikentää imeytymistä. On myös tärkeä muistaa, että liika kupari, sinkki, mangaani, kadmium tai koboltti heikentävät raudan imeytymistä.

Hevonen hikoilee paljon kuumalla ilmalla kovassa rasituksessa, ja hiki sisältää paljon rautaa. Tämä lisättynä yllä mainittuihin kilpahevosilla yleisiin tauteihin lisää kilpahevosten raudantarpeen jopa yli kaksinkertaiseksi kevyessä rasituksessa olevaan hevoseen verrattuna.

Mangaani

Mangaani osallistuu lihasten nopeaan energiantuotantoon sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan. Tämän lisäksi se on tärkeässä roolissa ruston- ja luunmuodostuksessa.

Yleensä mangaania saadaan ruokinnassa riittävästi, mutta on hyvä pitää mielessä runsaan kalsiumin ja fosforin saannin heikentävä vaikutus mangaanin imeytymiseen.

Seleeni

Seleeni tunnetaan ehkä parhaiten rasituksen aiheuttamien vaurioiden estovaikutuksestaan (toimii ns. antioksidanttina). Se vaikuttaa periaatteessa samoin kuin E-vitamiini, ja siten E-vitamiinin saannin lisääminen vähentääkin seleeninpuutosoireiden esiintymistä, vaikka ei varsinaista puutosta poistakaan. Seleenilisän tiedetään vähentävän ASAT- ja CK-määriä harjoittelun jälkeen, mikäli veren seleenipitoisuus ei ole ollut riittävä.

Kromi

Jossain määrin tuntematon kromi on olennaisessa asemassa useissa lihassolujen ravinnonsaantiin vaikuttavista tapahtumista. Sen tärkein tehtävä on lisätä solujen, etenkin lihassolujen herkkyyttä insuliinille. Insuliini on hormoni, jota erittyy sokeripitoisen ruuan syömisen yhteydessä. Mitä parempi on elimistön herkkyys insuliinille, sitä nopeammin ja tehokkaammin hiilihydraatit (sokerit) sekä valkuaisen aminohapot otetaan sisään rasittuneisiin lihassoluihin, ja siten päästään korjaamaan syntyneitä lihasvaurioita. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä nopeammin lihaksisto toipuu ja kehittyy, ja uusi harjoitus voidaan tehdä.

Hevosilla fyysisen rasituksen lisäksi henkinen stressi lisää kromin poistumista elimistöstä. Tämä on hyvä muistaa esimerkiksi kilpailumatkoilla stressaavien hevosten kanssa. Toiselta kannalta katsoen kromilisän on todettu vähentävän stressihormoni kortisolin pitoisuutta veressä.

Kromi osallistuu myös rasituksenaikaiseen energiantuotantoon. Se edesauttaa lihasten energiansaantia rasvoista pitkäkestoisessa rasituksessa. Lisäksi kromipitoisuuden on huomattu korreloivan rasituksessa syntyvän maitohapon eli laktaatin määrään: mikäli veren kromipitoisuus ei ole riittävä, laktaattia syntyy huomattavasti enemmän.

Myös esimerkiksi toistuvista lannehalvauksista ja krampeista kärsivät hevoset ovat saaneet apua kromista.

Kupari

Kupari osallistuu luiden ja ruston muodostumiseen ja niiden aineenvaihduntaan. Lisäksi se osallistuu hemoglobiinin tuottamiseen. Kuparin liian pieni tai suuri määrä vaikuttaa raudan imeytymiseen.

Sinkki

Sinkki säätelee mm. solujen insuliiniherkkyyttä ja siten elimistön sokeriaineenvaihduntaa. Sinkin puutos aiheuttaa pienentyneitä insuliinipitoisuuksia ruokailun jälkeen ja heikentää siten elimistön kykyä käyttää hiilihydraatteja (sokereita). Tätä kautta sinkinpuute vaikuttaa huonontavasti harjoituksesta toipumiseen ja lihasten kehittymiseen. Klassinen oire sinkinpuutteesta on häiriöt kavion kasvussa. Huomattava määrä sinkkiä sekä hieman kuparia poistuu hiessä, mikä kannattaa huomioida kesäisin runsaasti hikoilevilla hevosilla.

Yhteisvaikutukset

Tässä vaiheessa on hyvä mainita taas kivennäisaineiden vaikutuksista toistensa imeytymiseen. Suuret määrät kalsiumia ja kuparia heikentävät sinkin imeytymistä, kuten tekee myös lisääntynyt valkuaisen saanti. Sinkki, kuten monet muutkin kivennäiset, imeytyvät paremmin ns. orgaanisessa muodossa (esim. hiivauute) kuin suolana.

Kivennäisaineiden riittävän saannin varmistaminen on olennainen osa kilpahevosen valmentamista. Niiden puute tai liiallinen saanti voivat pahimmillaan aiheuttaa tuloskehityksen loppumisen tai jopa kunnon huononemisen, puhumattakaan vakavista terveyshaitoista, kuten luuston ja ruston kehityshäiriöistä tai lannehalvauksista.

Lähteet:

Tolvanen N: Varsojen jalat: Varsankasvatus Suomessa. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, Hämeen AMK, 2009.
Pagan JD: Micromineral requirements in horses. Advances in Equine Nutrition II. Nottingham University Press, 2001.
Jackson SG: Trace minerals for the racing horse: known biochemical roles and estimates for requirements. Advances in Equine Nutrition. Nottingham University Press, 1998.
Arredondo M et al. Inhibition of iron and copper uptake by iron, copper and zinc. Biol Res 39: 95-102, 2006.
Snow D & Harris R. The use of conventional and unconventional supplements in the thoroughbred horse. Proceedings of the Nutrition Society 48: 135-139, 1989.
SLU. Utfodringsrekommendationer för häst. 2004.
Nutrient requirements for horses, 6th edition. The National Academies Press, 2007.

Päivitetty: 25.9.2017

  • Helppoutta elämääsi

    Rekisteröitymällä asiakkaaksemme pääset käyttämään palveluitamme helposti ja nopeasti sähköisesti, mikä säästää aikaa ja vaivaa.
    Rekisteröityminen on täysin ilmaista.

    Rekisteröidy palveluumme

  • Elintärkeitä vastauksia