Laboratoriokäsikirja

Liitteet

Takaisin hakutuloksiin

Häiritsevät tekijät verinäytteissä (hemolyysi, ikteria, lipemia)

Verinäytteistä tehtävien määritysten luotettavuuteen voivat vaikuttaa häiritsevästi tietyt näytteen ominaisuudet. Näistä yleisimpiä ovat hemolyysi, ikteria ja lipemia. Analyysiä voidaan pitää merkitsevän herkkänä kyseiselle tekijälle, mikäli tekijä voi muuttaa tulosta yli 10 %.

Hemolyysi

Hemolyysi tarkoittaa seerumi-/plasmanäytteen punaista väriä, joka johtuu hajonneista punasoluista vapautuneesta hemoglobiinista. Se häiritsee useita määrityksiä, eikä sitä voida poistaa näytteestä. Näytteen täydellinen hemolyysi estää analyysien tekemisen kokonaan. Tiettyjen analyyttien, kuten kaliumin, fosfaatin tai foolihapon pitoisuudet muuttuvat hemolyysin seurauksena, koska verisolut sisältävät näitä aineita enemmän kuin plasma. Näytteen hemolyysistä lisätään kommentti lähetteelle tulosten tulkintaa varten, eikä hemolyysille erityisen herkkiä määrityksiä tehdä näytteestä lainkaan ilman erillistä pyyntöä.

Tunnista hemolyysi

Eroteltu seerumi tai plasma, jossa ei ole puna-/valkosoluja mukana

Hemolyysin syynä voi olla

  • Liian voimakas staasi näytteenotossa
  • Liian ohut neula, joka aiheuttaa korkean paineen
  • Kovakourainen näytteenottokohdan hierominen ja ”lypsäminen” kapilaarinäytettä otettaessa
  • Pieni näytemäärä antikoagulanttimäärään nähden
    • Huomioi putkeen merkattu oikea täyttötilavuus
  • Kokoverinäytteen jäätyminen tai kuumeneminen
  • Liian voimakas sentrifugointi

Ikteria

Näytteen korkea bilirubiinipitoisuus aiheuttaa seerumin/plasman värjäytymisen oranssin ruskeaksi, jolloin puhutaan ikteriasta. Ikteria häiritsee monia laboratoriomäärityksiä, eikä sitä voida poistaa näytteestä. Näytteen ikteerisyydestä lisätään kommentti lähetteelle tulosten tulkintaa varten.

Lipemia

Yksi yleisimmistä kliinisiä laboratoriomäärityksiä häiritsevistä tekijöistä on näytteen lipeemisyys, mikä tarkoittaa näytteessä olevista rasvoista, yleisimmin triglyserideistä eli glyserolin rasvahappoestereistä johtuvaa seerumi- tai plasmanäytteen sameutta. Lipemia vääristää useiden määritysten tuloksia (esim. kreatiniini). Triglyseridejä on veressä rasvaa sisältävän ravinnon nauttimisen jälkeen, koska osa ravinnon rasvoista on triglyseridimuodossa. Tämän lisäksi rasvojen kuljetus ja jatkokäsittely elimistössä tapahtuu suurelta osin triglyserideinä. Myös jotkut sairaudet ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt aiheuttavat triglyseridien jäämistä pitkittyneesti tai pysyvästi vereen. Tällaisia ovat esimerkiksi hoitamaton (tai huonosti hoidettu) diabetes, haimatulehdus ja rasvamaksa.

Lipeemisyys voidaan poistaa näytteestä esimerkiksi sentrifugoimalla pitkään hyvin suurella g-arvolla (ns. ultrasentrifugaatio), jolloin seerumia/plasmaa kevyempi rasvaosa siirtyy näytteen pinnalle. Toinen tapa on saostaa rasvat liukenemattomiksi yhdisteiksi ja sentrifugoida ne näyteputken pohjalle. Saostaminen voi kuitenkin vaikuttaa myös mitattavien analyyttien pitoisuuksiin.

Poistamme lipemian näytteistä sentrifugoimalla. Lipemiasta lisätään lähetteelle myös kommentti tulosten tulkintaa varten.

Lähteet:

Influence of hemolysis on routine clinical chemistry testing. Lippi G, Salvagno GL, Montagnana M, Brocco G, Guidi GC. Clin Chem Lab Med. 2006; 44(3):311–316.
Interferences in immunoassays. Schiettecatte J, Anckaert E, Smitz J. Advances in immunoassay technology. ISBN 978-953-51-0440-7.
Antibody interference in thyroid assays: a potential for clinical misinformation. Despres N, Grant AM. Clin Chem. 1998; 44(3), 440–454.
Erroneous laboratory results: what clinicians need to know. Ismail Y, Ismail AA, Ismail AA. Clin Med. 2007; 7:357–61

Päivitetty: 7.9.2022