Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Haimalipaasi DGGR (kvantitatiivinen, haimaspesifinen) (kissa, koira, hevonen) (S/HP/EP)
Huom! Spec cPL®- ja fPL® haimalipaasimäärityksistä voi lukea täältä (cPL) ja täältä (fPL) >>
Haimalipaasi on haiman eksokriinisten solujen erittämä ruoansulatusentsyymi, jonka tehtävänä on yhdessä sappisuolojen kanssa hajottaa ravinnon rasvoja (triglyseridejä). Veren haimalipaasiaktiivisuus ja -määrä suurenevat akuutissa haimatulehduksessa varsin nopeasti, jopa muutamassa tunnissa taudin puhkeamisesta.
Akuutti haimatulehdus voi olla ensisijainen tai toissijainen tautiprosessi. Oikean hoidon määräämiseksi on suljettava pois myös muut mahdolliset oireiden aiheuttajat. Suurentuneita seerumin haimalipaasipitoisuuksia voidaan tavata myös muissa vaikeissa intra-abdominaalisissa taudeissa. Haimalipaasi ei nouse sylkirauhastautien yhteydessä eikä uremiassa.
Suurentuneita pitoisuuksia tavataan:
- akuutissa haimatulehduksessa
- tulehduksen kroonistuessa pitoisuudet voivat pienentyä
- joskus myös muissa sisäelinten tulehdustiloissa
- peritoniitti
- maksakirroosi / hepatiitti
- sappirakon tulehduksissa tai sappitiehyen tukoksissa
- sisäelinkasvainten (esim. haima, maksa) aiheuttamina
- vierasesineiden yhteydessä
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma 0,3 ml. Suositellaan paastonäytettä, koska ruokailun jälkeen veren lipaasipitoisuus suurenee merkittävästi. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä 7 vrk, jääkaapissa 21 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk.
Menetelmä:
DGGR-menetelmä. Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että maksan ja mahalaukun tuottamat lipaasit, lipoproteiinilipaasi ja PLRP2 (pancreatic lipase-related protein-2) voivat aiheuttaa lievää aktiivisuustason nousua.
Viitearvot:
- Koira: 0 – 250 U/l
- Kissa: 0 – 45 U/l
- Hevonen: 0 – 250 U/l
Lähteet:
Lim, S. Y., Steiner, J. M., and Cridge, H. (2022). Understanding lipase assays in the diagnosis of pancreatitis in veterinary medicine. Journal of the American Veterinary Medical Association 260, 11, 1249-1258
Validation and diagnostic efficacy of a lipase assay using the substrate 1,2-o-dilauryl-rac-glycero glutaric acid-(6′ methyl resorufin)-ester for the diagnosis of acute pancreatitis in dogs. Graca R, Messick J, McCullough S, Barger A, Hoffmann W. Vet Clin Pathol; 2005; 34: 39-.
Elevated canine pancreatic lipase immunoreactivity concentration in dogs with inflammatory bowel disease is associated with a negative outcome. Kathrani A, Steiner JM, Suchodolski J, Eastwood J, Syme H, Garden OA, Allenspach K. J Small Anim Prac, 2009; 50(3): 126–132.
Agreement of serum Spec cPL with the 1,2-o-dilauryl-rac-glycero glutaric acid-(6′-methylresorufin) ester (DGGR) lipase assay and with pancreatic ultrasonography in dogs with suspected pancreatitis. Kook PH, Kohler N, Hartnack S, Riond B, Reusch CE. J Vet Intern Med. 2014; 28(3): 863-867.
Canine and feline pancreatic lipase immunoreactivity. Xenoulis PG, Steiner JM. Vet Clin Pathol. 2012; 41(3): 312–324.
Amylase normal, lipase elevated: is it pancreatitis? A case series and review of the literature. Am J Gastroenterol. Frank B, Gottlieb K. 1999;94(2):463-9.
Päivitetty: 3.7.2024