Laboratoriokäsikirja
Vasta-aineet AB / Antigeenit AG
FIP/FCoV Feline Coronavirus AB (ELISA)
Kissan koronavirus (FCoV) on kissoilla hyvin yleinen. Se aiheuttaa tyypillisesti lieviä flunssan kaltaisia oireita sekä yleisiä vatsaoireita, kuten ripulia ja oksentelua. Merkittäväksi patogeeniksi koronaviruksen tekee se, että viruksen mutatoitunut muoto aiheuttaa tietyille yksilöille tarttuvan vatsakalvontulehduksen eli FIP:n (Feline Infectious Peritonitis). FIP on immunovälitteinen tauti, jossa infektoituneet valkosolut siirtyvät verenkierrosta elimistöön, aiheuttaen tulehdusreaktiota ja kudosvaurioita, jotka johtavat elintoimintojen romahtamiseen.
FIP:n ei ole olemassa parantavaa hoitoa, ja sen diagnosointi on äärimmäisen hankalaa, koska oireet voivat olla hyvin moninaiset (FIP:sta on olemassa kuivaa ja märkää muotoa). Märässä muodossa vahingoittuneista verisuonista tihkuu nestettä vatsa- tai rintaonteloon. Kuivassa muodossa vauriot kohdistuvat tiettyihin kudoksiin; yleisimmin keskushermostoon, silmiin ja suolistoon. Yleensä tauti puhkeaa nuoressa yksilössä, 4–16 kk:n ikäisenä. FIP:n syntymekanismi on monimutkainen ja sen kehittymiseen vaikuttavat monet asiat. Suurimpia tekijöitä ovat kissayksilön vastustuskyvyn taso, voimakas infektiopaine eli viruksen määrä ympäristössä, sekä viruksessa itsessään tapahtuva mutaatio.
FCoV leviää pääasiallisesti ulosteen välityksellä, feko-oraalista reittiä, mutta myös muita mahdollisia tartuntareittejä pidetään mahdollisina. Koronavirus on yleinen, ja sitä levittävät ympäristöönsä yleensä oireettomat yksilöt. Koronavirusta esiintyy yleisesti monikissatalouksissa, ja suurin osa kissoista onkin kohdannut tämän patogeenin jossain vaiheessa elämäänsä, mikä näkyy kohonneina vasta-ainetasoina. Siksi positiivinen koronaviruslöydös (vasta-ainemäärityksessä tai PCR:lla) ei yksinään missään tapauksessa tarkoita sitä, että kissalla olisi FIP, tai että kissa tulisi sairastumaan FIP:n. FIP:n sairastuu vain alle 5 % koronaviruksen saaneista kissoista. Toisaalta vasta-ainetasot voivat olla matalalla FIP-tapauksissakin, sillä vasta-aineet eivät ole koholla heti infektion alkuvaiheessa, eivätkä aivan taudin loppuvaiheessa. Näistä syistä koronavirusvasta-aineiden tutkimista FIP:n diagnosoimiseen on yleisesti pidetty kyseenalaisena menetelmänä.
Eläinlääkärit ovatkin pitkään toivoneet täsmällistä diagnostista menetelmää sairaudelle. On lähes mahdotonta luotettavasti erottaa tavallinen FCoV ja sen FIP:n johtava mutatoitunut muoto toisistaan taudin monimuotoisuuden ja yksilössä tapahtuvan viruksen mutatoitumisen vuoksi. PCR-menetelmä tunnistaa FCoV-patogeenin tutkitusta näytteestä. Kun muut kliiniset löydökset sopivat FIP:n taudinkuvaan, voi selkeä viruslöydös vatsa- tai rintaontelonesteestä toimia hyvänä tukena diagnoosille. Muita tyypillisiä löydöksiä ovat anemia, leukosytoosi (neutrofiilien lisääntyminen, lymfosyyttien väheneminen), koholla oleva kokonaisproteiinipitoisuus (korkea globuliini, matala albumiini) johtaen matalaan A:G suhteeseen. Hyperbilirubinemia on yleinen löydös märkä-FIP:ssa, johtuen lisääntyneestä punasolujen hajoamisesta.
Tutkimusvaihtoehdot:
- FIP/FCoV Feline Coronavirus (qPCR)
- Vastausaika: 1–4 arkipäivää
- Näytetyyppi: Vatsa- tai rintaontelopunktaatti, EDTA-kokoveri tai uloste. Näyte säilyy jääkaapissa 10 vrk.
- Menetelmä: qPCR
- Tulkinta: pos/neg
- FIP/FCoV Feline Coronavirus AB (ELISA)
- Vastausaika: 1–2 viikkoa (yhteistyölaboratorio)
- Näytetyyppi: Seerumi, Li-hepariiniplasma tai EDTA-plasma. Näyte säilyy jääkaapissa 5 vrk.
- Menetelmä: ELISA
Lähteet:
Pedersen NC, 2014. An update on feline infectious peritonitis: Diagnostics and therapeutics, The Veterinary Journal. 201:133-141.
MSD Veterinary Manual. JK Levy. Overview of Feline Infectious Peritonitis. Saatavilla:https://www.merckvetmanual.com/generalized-conditions/feline-infectious-peritonitis/overview-of-feline-infectious-peritonitis. Viitattu: 21.5.2019
Päivitetty: 3.5.2022
