Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Fibrinogeenimittauksen interkalibrointi

Selvityksen ajankohta 2019–2020

Laboratoriokohtaiset fibrinogeenitutkimuksen menetelmät ja viitearvot, sekä näistä johtuvat erot tulostasoissa hämmentävät ja vaikeuttavat tulosten tulkintaa. Lisäksi esim. nuorille hevosille on annettu erilaisia menetelmäkohtaisia viitearvoja. Tästä syystä teimme hevosnäytteillä selvityksen, jossa vertailtiin eri fibrinogeeni-määritysmenetelmien vertailukelpoisuutta keskenään. 

Interkalibrointi suoritettiin vertaamalla eri menetelmillä eri laboratorioissa saatuja tuloksia keskenään korrelaation (Pearson) avulla.

Taustatiedot lyhyesti

Fibrinogeenin määritykseen on käytössä kolme menetelmää:

  1. Immunoturbidometric (Movetilla käytössä)
  2. Heat precipitation 
  3. Clauss method, clotting time (Golden standard)

Kirjallisuudessa on arvioitu, että fibrinogeeni on melko hankalasti tulkittava tulehdusmarkkeri, koska se nousee tulehdustilassa vain 2–10 kertaiseksi, toisin kuin esim. seerumin amyloidi A (Hooijberg et al). 

Julkaisujen mukaan fibrinogeeni reagoi eri tavalla erilaisiin tulehduksiin (systeeminen vs. paikallinen ja akuutti/subakuutti/krooninen systeeminen tulehdus), ollen luotettavampi systeemisten tulehdusreaktioiden (SI) kohdalla (mutta kuitenkin epäherkempi kuin rauta ja SAA). Kyseiset tutkimukset oli tehty heat precipitation -menetelmällä (Borges et al).  Immunoturbidometristä menetelmää käyttäen ei ole kirjallisuuslähteiden perusteella saatu samaa johtopäätöstä edes SI:n kohdalla, ja fibrinogeeni osoittautui kyseisissä tutkimuksissa huonoksi tulehdusmarkkeriksi (Hooijberg et al).   

Korrelaatioista on esitetty kirjallisuudessa tietoa esim. menetelmien 2. ja 3. välillä (Miller et al) ja menetelmät ovat korreloineet hyvin (r= 0,97). 

Immunoturbidometric menetelmä on uusin käytössä oleva menetelmä ja se on humaanidiagnostiikassa jo laajemmin käytössä kuin eläindiagnostiikassa, jossa heat precipitation menetelmä on yleisin. Movetin käyttämän menetelmän kirjallisuudessa esitetyt viitearvot ovat yleisesti menetelmien 2. ja 3. viitearvoja alemmat. 

Tutkimuksen tulokset ja päätelmät

Movetin tekemässä tutkimuksessa immunoturbidometric ja heat precipitation -menetelmien välille saatiin hyvä korrelaatio (r= 0.97) huomioiden sekä ns. normaalitason tulokset, että kohonneet tulokset (kaavio 1). Näytteiden määrä oli 37. Yksittäisissä näytteissä korrelaatio oli heikompi (95 % luottamusväli 0.942–0.985). Tätä voi osaltaan selittää mahdollinen näytteiden siirron aikana tapahtunut hemolyysi. Immunoturbidometric-menetelmällä saatuja tuloksia voidaan käytännön tasolla verrata melko hyvin heat presipitaatiolla -menetelmällä saatuihin tuloksiin kertomalla tulos kahdella. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan keskuslaboratorio analysoi tutkimuksen näytteet heat precipitation -menetelmällä. 

 

Kaavio 1. Heat precipitation ja immunoturbidometric -menetelmien välinen korrelaatio

 

Verrattaessa immunoturbidometric ja Clauss -menetelmiä, saatiin kohtalainen korrelaatio (r= 0,93 95 % luottamusväli 0.695–0.985), mutta mittauksissa oli mukana vain ns. viitearvotuloksia ja n-määrä oli alhainen (n=9), joten tuloksista ei voi tehdä luotettavia päätöksiä vertailuun.

Vaikka tutkimus tehtiin ns. interkalibrointina, jossa sama näyte tutkittiin eri menetelmillä eri laboratorioissa, on tulosten tulkinnassa huomioitava seuraavat asiat: logistiikasta johtuen näytteet tutkittiin eri päivinä, jolloin näytteen laatu ei ollut siis täysin vastaava. Käytännössä siis Clauss method ja heat precipitation -menetelmillä mitatut näytteet tutkittiin yhtä vuorokautta myöhemmin kuin immunoturbidometric -menetelmällä tutkitut. 

EDTA-kokoveressä tapahtui viiveestä johtuen hemolyysiä, jolla voi olla vaikutusta tuloksiin. Yksi tutkimusnäyte-erä hylättiin pois vertailusta, koska niissä oli usean päivän viive eri menetelmillä analysoinnin välillä, mikä näkyi selkeänä hemolyysinä ja tulostasoeroina verrattuna yhden päivän viiveellä tehtyihin mittauksiin. Pitoisuudeltaan kohonneita sitraattiplasmanäytteitä ei saatu, joten vertailu Claussin metodiin jäi hyvin suppeaksi. Lisäksi Claussin menetelmän tulokset eivät ole täysin luotettavia, koska plasman erottelussa oli viivettä ja se voi vaikuttaa tulostasoon.

Menetelmä- ja viitearvoerojen lisäksi fibrinogeenituloksia tulkittaessa on otettava huomioon myös muut tekijät kuten eläimen ikä, sukupuoli sekä fysiologinen tila.

Interkalibroinnin seurauksena ja tulkitsemalla plasmanluovuttajahevosten (terve verrokkiryhmä) fibrinogeeniarvoja, olemme muuttaneet fibrinogeenitutkimuksemme viitearvon normaalirajan arvosta 3.1 arvoon 2.3.

Movet kiittää Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan keskuslaboratoriota yhteistyöstä.

Lähteet:

Alexandre S. Borges, Thomas J. Divers, Tracy Stokol, and O Hussni Mohammed. Serum iron and plasma fibrinogen concentrations as indicators of systemic inflammatory diseases in horses. J Vet Intern Med 2007;21:489-494.

E.H. Hooijberg, R. van den Hoven, A. Tichy, and I. Schwendenwein. Diagnostic and predictive capability of routine laboratory tests for the diagnosis and staging of equine inflammatory disease. J Vet Intern Med 2014;28:1587-1597.

H.R. Millar, J. G. Simson, and A. L. Stalker. An evaluation of the heat precipitation method for plasma fibrinogen estimaton. J. clin. Path., 1971, 24, 827-830.

Vinkki! Voit suojata näytteet esim. sanomalehteen käärimällä.

  • Helppoutta elämääsi

    Rekisteröitymällä asiakkaaksemme pääset käyttämään palveluitamme helposti ja nopeasti sähköisesti, mikä säästää aikaa ja vaivaa.
    Rekisteröityminen on täysin ilmaista.

    Rekisteröidy palveluumme

  • Elintärkeitä vastauksia

  • Vieraile T-paitakaupassa

    Sieltä löydät huippusuositut eläinpaitamme.

    Siirry kauppaan