Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Rauta (Fe) (S/HP)

Suurin osa eläinten veressä olevasta raudasta on sitoutuneena hemoglobiiniin (40–50 %) tai varastoproteiineihin (ferritiini, hemosideriini). Lisäksi monet entsyymit ja muut elimistön makromolekyylit tarvitsevat rautaa toimiakseen. Ferritiini toimii rautavaraston säätelijänä. Raudan imeytymiseen vaikuttavat useat seikat, mm raudan sekä muiden hivenaineiden saanti. Hemoglobiinissa ja muissa rautaa sisältävissä yhdisteissä oleva rauta kierrätetään tehokkaasti varastoproteiineihin. Pelkkä seerumin rautapitoisuus ei anna täyttä kuvaa elimistön rautatilanteesta ja -tarpeesta.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:

Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte olisi hyvä ottaa paaston jälkeen aamulla rautapitoisuuden vuorokausivaihtelun vuoksi. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä ja 3 vk jääkaapissa, tai useita vuosia pakastettuna. Hemolyysi ja lipemia häiritsevät määritystä. Ikteria (bilirubiini) ei häiritse määritystä.

Menetelmä:

Fotometrinen määritys omassa laboratoriossa.

Viitearvot:

  • hevonen 22–54 umol/l
  • kissa 17–34 umol/l
  • koira 16–62 umol/l
  • nauta 10.2–30 umol/l

Tulkinta:

Suurentuneet pitoisuudet

  • liiallinen raudan saanti
  • rautainjektio, saanti oraalisesti
  • perinnölliset raudan imeytymishäiriöt
  • raudan vapautuminen elimistöstä
  • hemolyysi
  • maksavaurio
  • koirilla suuret glukokortikoidipitoisuudet

Pienentyneet pitoisuudet

  • lisääntynyt menetys
  • vähentynyt saanti
  • raudan puute ravinnossa
  • imeytymishäiriöt
  • siirtyminen varastoihin
  • akuutit tai krooniset tulehdukset
  • koirilla maksashuntti
  • kasvaimet