Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Rauta (Fe) (S/HP)
Suurin osa eläinten veressä olevasta raudasta on sitoutuneena hemoglobiiniin (40–50 %) tai varastoproteiineihin (ferritiini, hemosideriini). Lisäksi monet entsyymit ja muut elimistön makromolekyylit tarvitsevat rautaa toimiakseen. Ferritiini toimii rautavaraston säätelijänä. Raudan imeytymiseen vaikuttavat useat seikat, mm raudan sekä muiden hivenaineiden saanti. Hemoglobiinissa ja muissa rautaa sisältävissä yhdisteissä oleva rauta kierrätetään tehokkaasti varastoproteiineihin. Pelkkä seerumin rautapitoisuus ei anna täyttä kuvaa elimistön rautatilanteesta ja -tarpeesta.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte olisi hyvä ottaa paaston jälkeen aamulla rautapitoisuuden vuorokausivaihtelun vuoksi. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä 7 vrk, jääkaapissa 21 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk. Lievä ikteria tai lipemia eivät häiritse määritystä.
Menetelmä:
Fotometrinen määritys.
Viitearvot:
- Koira: 15.0 – 41.2 umol/l
- Kissa: 12.5 – 37.6 umol/l
- Hevonen: 14.3 – 43.0 umol/l
- Nauta: 17.9 – 34.0 umol/l
- Alpakka: 7.9 – 59.1 umol/l
- Vuohi: 22.9 – 25.2 umol/l
- Sika: 16.7 – 19.2 umol/l
- Kani: 33.1 – 39.9 umol/l
- Lammas: 12.5 – 35.1 umol/l
Tulkinta:
Suurentuneet pitoisuudet
- liiallinen raudan saanti
- rautainjektio, saanti oraalisesti
- perinnölliset raudan imeytymishäiriöt
- raudan vapautuminen elimistöstä
- hemolyysi
- maksavaurio
- koirilla suuret glukokortikoidipitoisuudet
Pienentyneet pitoisuudet
- lisääntynyt menetys
- vähentynyt saanti
- raudan puute ravinnossa
- imeytymishäiriöt
- siirtyminen varastoihin
- akuutit tai krooniset tulehdukset
- koirilla maksashuntti
- kasvaimet
Päivitetty: 3.7.2024
