Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Encephalitozoon cuniculi AG (IFT) (kani) (U)
Encephalitozoon cuniculi on mikrosporidioihin kuuluva alkueläinparasiitti, jota tavataan etenkin kaneilla, mutta myös muilla nisäkkäillä, ihmisilläkin. Oireita se aiheuttaa yleensä vain yksilöillä, joiden immuunipuolustus on jostain muusta syystä heikentynyt. Kaneilla parasiittia tavataan maailmanlaajuisesti. Eläin voi kantaa parasiittiä oireettomasti ja sairastua enkefalitozoonoosiin vasta, kun immuunipuolustus joutuu muutenkin koville esimerkiksi tiineyden tai jonkin toisen infektion vuoksi. Taudin vakavinta muotoa esiintyy erityisesti alle kuuden viikon ikäisillä kaneilla. Osa kantajista ei sairastu koskaan. E. cuniculin prevalenssiksi on todettu useissa ulkomaisissa tutkimuksissa jopa 50 %, mutta suomalaisessa selvityksessä prevalenssi oli Suomessa 29,3 %.
Loinen tarttuu ruuansulatus- ja hengityselimistön välityksellä, mutta se voi siirtyä emältä poikasille myös istukan kautta. Infektio alkaa ruuansulatuskanavan epiteelisoluissa, joista itiöt levittäytyvät useamman replikaation jälkeen koko elimistöön, ensin sydämeen, keuhkoihin, maksaan ja pernaan. Lopullinen infektio voi keskittyä aivoihin, munuaisiin tai silmiin. Tässä vaiheessa eläin on yleensä vielä oireeton, eikä taudinaiheuttaja välttämättä aktivoidu koko isäntäeläimen elämän aikana. Mikäli kliininen enkefalitozoonoosi puhkeaa, ovat oireet spesifisiä infektoituneelle kudokselle. Aivoissa infektio aiheuttaa tyypilliset neurologiset oireet, ataksiaa, takaraajojen halvausta ja kohtauksia. Silmissä tavataan uveiittia (suonikalvon tulehdus) ja kaihia. E. cuniculi leviää erityisesti virtsan mukana, sillä alkueläin monistuu munuaisten soluissa. Munuaisiin keskittynyt infektio ilmenee munuaisten vajaatoimintana. Vakavassa infektiossa oireina tavataan juomisen ja virtsaamisen lisääntymistä sekä painon putoamista. Enkefalitozoonoosissa ei yleensä havaita hematologisia muutoksia.
Virtsasta tai ulosteesta tehty positiivinen PCR- tai antigeenilöydös vahvistaa itiöiden erittymisen ja aktiivisen infektion, mutta itiöiden epäsäännöllisen erittymisen vuoksi negatiivinen tulos ei sulje pois infektiota. Verinäytteestä mitattu vasta-ainetaso kertoo siitä, onko eläin altistunut elämänsä aikana kyseiselle patogeenille. Koska vasta-aineet säilyvät veressä pitkään, ei positiivinen löydös johdu välttämättä aktiivisesta infektiosta. Mikäli kuukauden välein otetuissa pariseeruminäytteissä havaitaan selkeää nousua, on todennäköisesti ollut kyse akuutista E. cuniculi-infektiosta. Vasta-ainetaso nousee havaittavasti noin 4 viikkoa infektoitumisen jälkeen, ja on korkeimmillaan 9 viikon kuluttua infektiosta. Siksi laskeva vasta-ainetaso pariseerumien välillä kertoo jo ohimenneestä infektiosta, sekä mahdollisen hoidon tehoamisesta. Näiden tutkimusten tukena voidaan käyttää vielä seerumin proteiinielektroforeesia, jossa voidaan nähdä merkkejä akuutista infektiosta.
Tutkimusvaihtoehdot:
- Encephalitozoon cuniculi AB (IFT) (kissa, koira, kani) (S/HP/EP)
- Vastausaika: 2–5 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
- Näytetyyppi: Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma 0,5 ml
- Menetelmä: IFT
- Encephalitozoon cuniculi AG (IFT) (kani) (U)
- Vastausaika: 5 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
- Näytetyyppi: Virtsa lisäaineettomassa putkessa 3 ml
- Menetelmä: IFT
- Tulkinta: pos/neg
- Encephalitozoon cuniculi (PCR) (U/nukkatikku/likvori/kudos)
- Vastausaika: 2–4 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
- Näytetyyppi: Virtsa lisäaineettomassa putkessa 2-3 ml, nukkatikkunäyte iholta/suusta, likvori 0,5-1 ml tai kudos (maksa, munuainen, aivot, iho, silmä/linssi)
- Menetelmä: PCR
- Tulkinta: pos/neg
Päivitetty: 10.1.2025
