Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

EHV (hevosen herpesvirus) 1 ja 4 vasta-aineet IFAT (S/HP)

EHV-1 ja EHV-4 ovat hevosen herpesviruksia. Herpesvirus kuuluu DNA-virusten ryhmään. Molempia viruksia esiintyy maailmanlaajuisesti. EHV-1 aiheuttaa abortteja, hengitystieinfektioita ja neurologisia oireita. EHV-4 puolestaan aiheuttaa pääasiallisesti hengitystieinfektioita, mutta satunnaisesti se saattaa aiheuttaa myös abortteja.

Infektio on erittäin nopea, ja oireet voivat alkaa jo 24 tunnissa, mutta tyypillisemmin 4–6 vuorokautta infektoitumisesta. Virus leviää aerosolina eli ilman mukana. Infektoitumisen jälkeen sairastunut eläin levittää virusta vielä noin 7–10 vuorokautta, mutta mahdollisesti pidempäänkin. Tämän vuoksi suositellaan sairastuneen eläimen pitämistä karanteenissa diagnoosin jälkeen. Virus saattaa levitä myös epäsuorasti pinnoilta, sillä se selviää useita viikkoja ympäristössä. Virusta erittyy voimakkaimmin infektion ensimmäisinä päivinä.

Diagnoosin nopeuttamiseksi suositellaan PCR-tutkimusta hengitysteiden eritteistä, abortoituneesta sikiöstä tai verestä. Neurologisten oireiden yhteydessä näytteenä voidaan käyttää myös likvoria tai ruumiinavauksessa kerättyä selkäydintä tai aivokudosta. Imusolmukkeista ja kolmoishermosolmusta otetuissa näytteissä on riskinä aiemman infektion aiheuttama väärä positiivinen tulos, sillä latentti virus säilyy hevosen elimistössä juuri näissä kudoksissa.

Hevosen herpesviruksien yleisyydestä johtuen löytyy miltei kaikkien hevosten verenkierosta vasta-aineita kyseisiä viruksia vastaan. Vasta-ainetasoja nostavat myös rokotukset. Näistä syistä yksittäinen vasta-ainetutkimus ei ole luotettava menetelmä akuutin herpesvirusinfektion diagnosointiin. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan kaksi verinäytettä, ensimmäinen mahdollisimman pian oireiden alettua sekä toinen 2–4 viikkoa myöhemmin. Abortoineiden tammojen vasta-aineet voivat olla koholla jo ensimmäisessäkin näytteessä. Tuoreen infektion vahvistaa vasta-ainetasojen nelinkertainen nousu ensimmäisen ja toisen näytteen välillä. Molemmat näytteet tulee analysoida samassa laboratoriossa, jotta tuloksia voidaan verrata keskenään.

Vastausaika:

1–2 vk.

Näytetyyppi:

Seerumia tai Li-hepariiniplasmaa vähintään 1 ml.

Menetelmä:

IFAT (ImmunoFluorescence Antibody Test) yhteistyölaboratoriossa.

Viitearvot:

  • EHV-1: < 1:32 negatiivinen
  • EHV-4: < 1:32 negatiivinen

Pariseeruminäytteiden tulkinta: Nelinkertainen nousu vasta-ainetasoissa varmistaa akuutin EHV-infektion. Rokotteen nostamaa vasta-ainetasoa ei voida erottaa infektion aiheuttamasta noususta.

Lähteet:

Manual of Diagnostic Tests and Vaccines for Terrestrial Animals. 7th Edition, 2012. Volumes 1 and 2.