Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
DM (Degenerative myelopathy, koira)
Käy roduille:
- kaikki rodut
- berninpaimenkoirille löytyy oma tutkimuksensa, jossa tutkitaan 2 mutaatiota
Degeneratiivinen myelopatia on selkäydinrappeumasairaus, joka periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena. Taudin ensioireita ovat epävakaa kävely, koordinaatiohäiriöt, huojuminen ja vapina. Taudin edetessä ensin koiran takapää halvaantuu ja halvauksen levitessä lopulta myös eturaajoihin. Lisäksi saattaa esiintyä virtsan ja ulosteen karkailua. Yleensä ensimmäiset merkit taudista ilmaantuvat myöhemmällä iällä (keski-ikä 8 vuotta), mutta tauti voi puhjeta myös nuorempana. DM on parantumaton, hiljalleen etenevä sairaus. Geneettinen testi testaa SOD-1 geenin mutaatioita. Berninpaimenkoirista tutkitaan mutaatiot c.118G>A ja c.52A>T ja muilta roduilta vain mutaatio c.118G>A.
Vastausaika:
2–3 viikkoa
Näytetyyppi:
EDTA-kokoveri (vähintään 0,5 ml) tai poskisolunäyte (2 kpl)
Menetelmä:
DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qPCR) (yhteistyölaboratorio)
Tulkinta:
- Tulos: N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli).
- Ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairauteen altistavan geenin suhteen.
- Tulos: N/DM (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli).
- Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.
- Tulos: DM/DM (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).
- Eläimellä on korkeampi riski sairastua jossain vaiheessa elämäänsä. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä.
Päivitetty: 10.7.2023
