Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Dirofilaria repens/immitis (PCR) (B)

Amerikkalaista sydänmatoa esiintyy Etelä-Euroopan maista Portugalissa, Espanjassa, Etelä-Ranskassa, Italiassa, Kreikassa, Kroatiassa, Bosnia-Hertsegovinassa, Tsekissä, Turkissa ja Unkarissa. Lisäksi sitä esiintyy Venäjällä, Intiassa, Japanissa, Australiassa ja Amerikassa. Loinen tarttuu hyttysten välityksellä ja infektoi pääasiassa koiria. Se voi aiheuttaa oireita myös kissoille, ja sen on todettu tarttuvan myös mm. kettuihin, susiin, fretteihin ja hevosiin. Se voi tarttua myös ihmiseen, mutta ihmisessä se ei pysty lisääntymään, eikä yleensä aiheuta oireita.

Infektio voidaan todeta verinäytteestä tunnistamalla mikrofilarioiden DNA:a (PCR) tai osoittamalla aikuisen loisen pinta-antigeeni vasta-ainetestillä (ELISA, pikatesti). Koiralla antigeenin tunnistava tutkimus (ELISA, pikatesti) kannattaa tehdä aikaisintaan 5 kk mahdollisen infektoitumisen jälkeen. Mikrofilarioita voidaan todeta verenkierrossa aikaisintaan 6 kk infektoitumisen jälkeen (PCR). Kissalla mikrofilarioiden määrä on verenkierrossa usein niin vähäinen, ettei niitä pystytä verinäytteestä toteamaan.

Koiralla prepatenssiaika eli aika infektiosta mikrofilarioiden vapautumiseen verenkiertoon on 4–6 kk, jonka jälkeen loinen elää ja lisääntyy elimistössä useita vuosia. Heikko infektio on usein oireeton. Voimakkaammassa infektiossa oireet alkavat 5–7 kk infektoitumisen jälkeen. Oireita ovat mm. yleiskunnon heikkeneminen, hengenahdistus ja yskä. Kroonisessa vaiheessa oireina ilmenee myös takykardiaa ja hengästymistä. Noin 20 % infektion saaneista koirista sairastuu niin kutsuttuun Caval syndroomaan, jolle ovat tyypillisiä muun muassa shokki-oireet, suonensisäinen hemolyysi, laajentunut maksa sekä sydämen sivuäänet. Laboratoriokokeissa voidaan todeta regeneratiivinen anemia, kohonneet seerumin/plasman ASAT-, ALAT-, AFOS-, bilirubiini- ja urea-pitoisuudet. Myös virtsan hemoglobiini- ja bilirubiinipitoisuudet nousevat.

Hoidon onnistumista suositellaan kontrolloimaan 6 kk hoidon jälkeen tutkimalla sekä PCR (mikrofilariat) että ELISA tai pikatesti (aikuisten loisten pinta-antigeeni). Molempien tutkimusten käyttämistä suositellaan, koska vaikka hoito olisikin tehonnut aikuisiin loisiin, voivat henkiin jääneet mikrofilariat infektoida potilaan uudelleen.

Kissalla prepatenssiaika on n. 8 kk. Infektio on usein oireeton, ennen kuin aikuiset loiset kehittyvät sydämeen. Kissoissa loinen lisääntyy eli tuottaa mikrofilarioita harvemmin kuin koirissa. Verenkierrossa aikuiset loiset aiheuttavat yskää, takykardiaa ja hengästymistä. Vasta-ainepohjaiset testit voivat antaa positiivisen tulokset myös kissoille, joilla on infektio, joka ei koskaan aiheuttaisi mitään oireita.

Tutkimusvaihtoehdot:

Lähteet:

ESCCAP, European Scientific Counsel Companion Animal Parasites. Endoparasites. Saatavilla: https://www.esccap.org/parasites/Endoparasites/1/#p17. Viitattu: 20.7.2018.