Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Dermatofyyttiviljely
Silsa on kissoilla, koirilla, hevosilla ja naudoilla Microsporum- ja Trichophyton -sukuisten silsasienten aiheuttama sienitauti, jonka tyypillisimpiä oireita ovat karvattomat, punoittavat ja hilseilevät ihottumalaikut, jotka harvoin kutiavat tai haavautuvat. Laikut ovat usein muodoltaan pyöreitä ja alkavat taudin pitkittyessä parantua keskeltä, jolloin laikut muuttuvat rengasmaisiksi. Sienirihmaston kasvu voi ilmetä myös ihon sarveiskerroksen paksuuntumisena ja karvatuppitulehduksina. Silsasieni käyttää ravinnokseen keratiinia, joten sitä voi esiintyä ihon ja karvojen ohella myös kynsissä. Lisäksi tauti voi esiintyä oireettomana tai vähäoireisena, etenkin pitkäkarvaisilla kissoilla. Tällöin eläin ei itse oireile, mutta voi tartuttaa taudin itiöiden (arthrospore) välityksellä ihmisiin tai muihin eläimiin. Itiöt voivat säilyä tartuntakykyisinä jopa yli 12 kk. Tautia esiintyy kaikilla kotieläimillä, mutta yleisimmin kissoilla ja koirilla. Tavallisin tauti on nuorilla, hyvin vanhoilla tai muuten immuniteetiltaan heikentyneillä eläimillä. Dermatofytoosi voidaan todeta karva/hilsenäytteestä sieniviljelyn avulla.
Ilmoitettavista eläintaudeista on ilmoitusvelvollisuus laboratoriolla, eläinlääkärilla ja omistajalla. Lisätietoja Ruokaviraston sivuilta.
Vastausaika:
Negatiivinen tulos vastataan aikaisintaan 3 viikon viljelyn jälkeen. Positiivinen tulos vastataan heti tunnistuksen valmistuttua. Lajikirjosta ja mahdollisista näytteenottoa edeltäneistä hoidoista johtuen negatiivista tulosta ei vastata ennen kuin näyte on ollut viljelyssä vähintään 21 vuorokautta.
Näytetyyppi:
Karvanäyte/hilse. Näyte säilyy huoneenlämmössä ja jääkaapissa vähintään 7 vrk.
Näytteenotto-ohje:
- Näytteet otetaan puhtaaseen, paperiseen kirjekuoreen. Ei muovipussiin bakteerikasvun estämiseksi.
- Samaan kirjekuoreen ei saa laittaa paperista lähetettä vastaanottajan altistumisriskin vuoksi.
- Infektioaluetta voi pyyhkiä ensin alkoholiliuoksella bakteerikasvun vähentämiseksi.
- Harjaa koko eläin puhtaalla hammasharjalla (varsinkin silloin, kun epäillään eläimen kantavan tautia oireettomasti). Lähetäthän hammasharjan kokonaisena.
- Nypi lisäksi mahdollisen karvattoman laikun reunalta muutamia huonokuntoisia karvoja niiden kasvusuuntaan
- Rapsuta mukaan myös mahdollista rupea/hilsettä.
- Jos infektio on kynnessä, näyte otetaan terveen ja vaurioituneen kynnen risteyskohdasta
- Kirjekuori lähetetään kelta-mustassa lähetyslaatikossa, ei koskaan pelkiltään
- Yhteen tutkimukseen voidaan yhdistää korkeintaan kolmen eläimen näytteet. Huomioithan kuitenkin, että yhteisnäytteistä emme pysty kohdistamaan mahdollista positiivista löydöstä tiettyyn eläimeen. Jos haluat eläinkohtaisen tuloksen, tee jokaiselle eläimelle oma lähete.
Menetelmä:
Sieniviljely ja tunnistus. Tunnistukseen kuuluvat mm. lajit: Microsporum canis, T. mentagrophytes, M. gypseum sekä pälvisilsa eli Trichophyton verrucosum.
Tulkinta:
pos/neg
Lähteet:
Markey B, Leonard F, Archambault M, Cullinane A, Maguire D. 2013. Clinical Veterinary Microbiology, 2nd Edition.
Aho R. Studies on zoophilic dermatophytes and contaminant fungi of the skin with special reference to mycological characterization. 1988. National Veterinary Institute, Finland and Department of Microbiology and Epizoology, College of Veterinary Medicine, Helsinki, Finland.
MSD VETERINARY MANUAL. Overview of Dermatophytosis. https://www.msdvetmanual.com/integumentary-system/dermatophytosis. Luettu 28.6.2018
Päivitetty: 17.2.2023
