Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
D3-vitamiini (25OH) (S/HP/EP)
D-vitamiinin yleisimmät muodot ovat D2 (ergokalsiferoli) ja D3 (kolekalsiferoli). D2-muoto on kasviperäinen, eikä elimistö pysty sitä valmistamaan. D3-muotoa saadaan ravinnosta ja syntetisoidaan eläinlajista riippuen iholla auringonvalon vaikutuksesta.
Kaikki lajit eivät pysty syntetisoimaan D3-muotoa, ja ovat siten ravinnosta saatavan vitamiinin varassa. Esimerkiksi kissa ja koira eivät syntetisoi D-vitamiinia ihollaan toisin kuin mm. ihminen, jyrsijät ja useimmat tuotantoeläimet.
Ravinnosta saatu D-vitamiini imeytyy elimistöön pääosin ohutsuolesta ravinnon rasvojen ja sappihappojen avulla, mutta imeytymistehokkuus on melko huono (n. 50 %). D-vitamiini on biologisesti melko inaktiivinen. Imeytynyt D-vitamiini muutetaan maksassa 25OH-muotoon, joka on verenkierron yleisin D-vitamiinin muoto. Munuaisissa 25OH-muoto muutetaan biologisesti aktiiviseen 1,25-(OH)2-muotoon eli kalsitrioliksi. 25OH-muodon määrää mittaamalla saadaan paras kuva elimistön D-vitamiinin saannista ja sen varastoitumisesta. 1,25-(OH)2-muotoa mitataan lähinnä, jos epäillään häiriöitä D-vitamiiniaineenvaihdunnassa.
D-vitamiinin ensisijainen tehtävä on suurentaa verenkierron kalsium- ja fosforipitoisuutta sekä ylläpitää luuston kasvua ja hyvinvointia. Viime aikojen tutkimus on löytänyt sille myös muita mahdollisia vaikutuksia ja tehtäviä. Sen on havaittu mm. säätelevän kilpirauhasen ja immuunijärjestelmän toimintaa, suojaavan mahdollisesti erilaisilta syöviltä, osallistuvan vierasyhdisteiden käsittelyyn sekä solujen kehitykseen ja erilaistumiseen.
Koirilla D-vitamiinin tarve riippuu lähinnä ravinnon kalsiumin ja fosforin määrästä, ja etenkin niiden suhteesta yksilön fysiologisen tilan ja kehitysvaiheen mukaan. Myös sukupuoli ja rotu voivat vaikuttaa tarpeeseen.
Kissoilla D-vitamiinin tarve on vähäinen. Toisaalta etenkin pennut ovat alttiita riistaudille, mikäli ravinnon Ca/Pi-suhde on epäedullinen ja D-vitamiinia on ravinnossa niukasti.
Vastausaika:
3–6 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
Näytetyyppi:
Seerumia, Li-hepariini- tai EDTA-plasmaa vähintään min. 2 ml
Viitearvot:
- Koira: 70–180 nmol/l
- Nauta: 50–150 nmol/l
Menetelmä:
HPLC/UHPLC
Tulkinta:
Pienentyneitä pitoisuuksia tavataan
- Puutteellinen ravinto
- Suoliston, maksan ja munuaisen sairaudet, jotka heikentävät D-vitamiinin imeytymista
Viitteet:
How KL, Hazewinkel HA, Mol JA. Photosynthesis of vitamin D in the skin of dogs cats and rats. Vet Q. 1995 Apr;17 Suppl 1:S29.Sharp CR, Selting KA, Ringold R. The effect of diet on serum 25-hydroxyvitamin D concentrations in dogs. BMC Res Notes. 2015; 8: 442.
Young LR &Backus RC. Oral vitamin D supplementation at five times the recommended allowance marginally affects serum 25-hydroxyvitamin D concentrations in dogs. J Nutrit Sci, 2016, 5(31):1-9.
Selting KA, Sharp CR, Ringold R, Thamm DH, Backus R. Serum 25-hydroxyvitamin D concentrations in dogs – correlation with health and cancer risk. Vet Comp Oncol. 2016 Sep;14(3):295-305.
Weidner N & Verbrugghe A. Current knowledge of vitamin D in dogs. Critical Reviews in Food Science and Nutrition. 2017, 12;57(18):3850-3859.
Päivitetty: 11.12.2023
