Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Kloridi (Cl) (S/HP)
Kloridi on tärkein solunulkoinen anioni (elektrolyytti). Sen seerumipitoisuus seuraa hyvin tarkasti ekstrasellulaarinesteen pitoisuutta. Kloridia saadaan normaalisti ravinnosta runsaasti ja se absorboituu suolesta täydellisesti. Kloridi erittyy suurimmaksi osaksi munuaisten kautta, ja erittyvän/reabsorboituvan kloridin määrään vaikuttaa huomattavasti natriumin määrä. Myös kloridin jakaantuminen solunsisä- ja ulkotilaan riippuu suuresti natriumin määrästä, ja lisäksi happo-emäs-tasapainosta. Tästä syystä monet asidoosi- ja alkaloosityypit aiheuttavat muutoksia kloridipitoisuuksiin.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä 7 vrk, jääkaapissa 7 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk. Lievä hemolyysi, ikteria tai lipemia eivät häiritse määritystä.
Menetelmä:
ISE (epäsuora).
Viitearvot verinäytteelle:
- Koira: 106 – 120 mmol/l
- Kissa: 109 – 129 mmol/l
- Hevonen: 95 – 105 mmol/l
- Nauta: 97 – 111 mmol/l
- Alpakka: 105 – 120 mmol/l
- Fretti: 102 – 125 mmol/l
- Vuohi: 99 – 110 mmol/l
- Marsu: 102 – 125 mmol/l
- Sika: 94 – 106 mmol/l
- Lammas: 96 – 114 mmol/l
Tulkinta:
Suurentuneet seerumi/plasmapitoisuudet
- vedenpuute (samalla myös natriumpitoisuus on suurentunut)
- riittämätön vedensaanti
- hypotalamusperäinen janontunteen puuttuminen
- läähätys
- kuume
- diabetes insipidus
- nestehukka munuaisten (tubulusvauriot) tai ruuansulatuselimistön kautta
- metabolinen asidoosi (HCO3-:n eli bikarbonaatin menetys ruuansulatuselimistön tai munuaisten kautta)
- respiratorinen alkaloosi
Pienentyneet seerumi/plasmapitoisuudet
- kloridin eritys suhteessa vedenmenetykseen on suuri
- veden saanti on suurta ja samalla menetetään kloridia
- metabolinen alkaloosi
- diureetit
- oksentelu
- jotkut metabolisen asidoosin tyypit
- ketoasidoosi
- laktaattiasidoosi
- veden liikasaanti
- veden siirtyminen solujen sisältä ekstrasellulaaritilaan
- Addisonin tauti
Suurentuneet virtsan kloridipitoisuudet
- ravinnon kloridin (ja natriumin) määrä
- pitkäaikainen asidoosi
- tubulusten toimintakunto.
Pienentyneet virtsan kloridipitoisuudet
- ravinnon kloridin puute
- muun kuin munuaisten kautta tapahtuvan poistumisen lisääntyminen.
Päivitetty: 1.7.2024
