Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Bromidi (S/HP)

Bromidi on vanha humaani- /eläinlääketieteessä käytetty, nykyään myös Suomessa lääkelaitoksen koirille rekisteröimä lääkeaine epilepsian hoitoon. Bromidia voidaan käyttää yksin tai yhdistelmälääkkeenä fenobarbitaalin kanssa. Mikäli pelkällä fenobarbitaalilla ei saavuteta hoitotasapainoa, voidaan lääkeaineilla yhdessä käytettynä yleensä saavuttaa hyvä hoitotasapaino. Myös pelkällä bromidilla voidaan päästä kohtauksettomaan tilaan.

Bromidin ei pääsääntöisesti katsota vaikuttavan keskushermostoon toisin kuin fenobarbitaalin. Se on hyvin siedetty, edullinen ja eläimen omistajalle stressittömämpi annosteltava. Esimerkiksi pitkän puoliintumisajan vuoksi mahdollinen lääkeaineenannostelun epätarkkuus ei yleensä aiheuta koiralle ongelmia. Bromidi metaboloituu pääasiassa munuaisten kautta ja ei näin ollen rasita maksaa niin kuin fenobarbitaali tai muut maksassa metaboloitavat lääkkeet.

Bromidi ei sovellu status epilepticuksen hoitoon, mikäli ei käytetä ns. latausannosta. Mikäli potilaalla on addisonin tauti tai munuaissairaus, joiden vuoksi kaliumtasapaino on häiriintynyt, tulisi käyttää Na-bromidia K-bromidin sijaan.

Annostelu

Yksittäisenä lääkeaineena

Pitkäaikaiseen ylläpitoon 30–50 mg/kg/vrk. (Tarvittaessa jopa 70 mg/kg/vrk), jolloin seerumin vakaa bromidipitoisuus 1000–1500 µg/ml saavutetaan vasta 150 vrk:n jälkeen. Terapeuttinen lääkekonsentraatioalue bromidia yksin käytettäessä on 800–3000 µg/ml.

Mikäli bromidin seerumipitoisuutta halutaan nostaa nopeasti, voidaan sitä annostella kahtena ensimmäisenä päivänä kaksin- / kolminkertaisesti tai käyttää latausannostelua. Suuresta annostelusta saattaa seurata komplikaatioita: vakava sedaatio, oksentelua ja sekundäärisenä komplikaationa aspiraatiopneumoniaa.

Latausannostelu

Suositellaan käytettäväksi potilaille, joilla on aikaisemmin ollut vakavia kohtauksia sekä potilaille, joiden veren fenobarbitaalipitoisuutta täytyy nopeasti alentaa maksan toiminnan heikennyttyä tai luuydinmuutosten vuoksi. Latausannoksen kokonaismäärä viiden päivän aikana tulisi olla 450–600 mg/kg/p.o. Jolloin annostellaan seuraavasti: 165 mg/kg viiden päivän ajan (Latausannos 120 mg/kg + ylläpito 45 mg/kg). Latausannos jätetään pois 6. päivänä ja jatketaan vain ylläpitoannostelua 45 mg/kg seerumin pitoisuudesta riippuen. Seurantamääritys tehdään heti annostelun jälkeen ja uudelleen kuukauden kuluttua. Mikäli näiden mittausten välinen erotus on enemmän kuin 10 %, tulee ylläpitoannostelu määrittää uudelleen. Mikäli latausannostelua ei käytetä, tulisi bromidi pitoisuus seerumissa määrittää 3–4 viikon kuluttua lääkityksen aloituksesta. Tällöin seerumin bromidipitoisuus on noin puolet siitä mitä se tulee olemaan vakaassa konsentraatiossa.

Mahaärsytyksen välttämiseksi voidaan lataus-annos jakaa annettavaksi kaksi kertaa päivässä ruokailun yhteydessä. Jokainen latausannos 225–250mg/kg nostaa seerumin bromidikonsentraatiota n. 500ug/ml. Latausannostelu (600 mg/kg) voidaan antaa myös peräsuolen kautta, josta imeytyminen on nopeampaa kuin vatsan kautta. Tällöin latausannostelu (100 mg/kg) voidaan antaa neljän tunnin välein 24 tunnin aikana.

Yhdistelmähoito fenobarbitaalin kanssa

Mikäli yksistään käytetyn fenobarbitaalin seerumipitoisuudella 30–35 ug/ml ei saavuteta kohtauskontrollia, tulisi harkita yhdistelmälääkityksen aloittamista. Kaliumbromidin annostelu tulisi olla 20–50 mg/kg/pv. Kaliumbromidin asteittainen nostaminen 100–200 mg viikossa mahdollistaa paremman sopeutumisen lääkitykseen. Yhdistelmähoidossa fenobarbitaalin seerumikonsentraation terapeuttinen taso tulisi olla 9–36 ug/ml ja kaliumbromidin 800–3000 µg/ml.

Bromidilääkityksen sivuvaikutuksia ovat ataksia ja heikkous, oksentelu, ummetus, mahatulehdukset, runsasjuontisuus sekä -virtsaisuus, anoreksia, uneliaisuus, kutina, hyperaktiivisuus, haimatulehdus. Sivuvaikutukset ovat useimmiten annosriippuvaisia ja ohimeneviä. Toksisuuden merkkeinä pidetään asento– ja liikeaistin menetystä, lihaskipuja, ataksiaa, takaraajojen heikkoutta, horrosta ja koomaa. Akuutissa myrkytyksessä hoitona käytetään 0.9 % NaCl-liuosta i.v.

Bromidipitoisuuden seuranta on tärkeää riippuen mm. annostelusta, munuaisten toiminnasta ja ravinnon kloridipitoisuudesta.

Vastausaika:

3–7 arkipäivää

Näytetyyppi:

Seerumi tai Li-hepariiniplasma. Säilytetään jääkaapissa. Säilyy 5 vrk jääkaappilämpötilassa.

Menetelmä:

ICP-MS (Inductively coupled plasma mass spectrometry) (yhteistyölaboratorio)

Viitearvot:

  • Fenobarbitaalin kanssa käytettynä: 800–2000 µg/ml
  • Ainoana lääkkeenä: 800–3000 µg/ml.
  • Lääkeainepitoisuus on titrattava yksilökohtaisesti, koska tarvittava annos määräytyy taustasairauden luonteen ja vaikeuden mukaan.

Tulkinta:

Tuloksen ollessa viitearvojen ulkopuolella on annostusta harkittava uudelleen.

Lähteet:

Elina Holsti, lisensiaattityö: Idiopaattisen epilepsian lääkehoito koiralla, https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/14241/Lisensiaatin%20tutkielma_Holsti.pdf?sequence=lh
Lääkkeenvalmistajan pakkausseloste: http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/vetpil/9/13396159.pdf

  • Suomalaista palvelua

  • Sieltä saat tuoreinta tietoa ja uusimmat kuulumisemme.

    Liity joukkoomme

  • Asiakkaamme kertovat:

    "Erinomaisesti hoidettu kokonaisuudessaan, arvosana 10+. Hyvää ja ajantasaista yhteydenpitoa. Ystävällistä ja ammattitaitoista neuvontaa puhelimitse koskien näytteenottoa. Kiitokset :)"