Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Bilirubiini, kokonais (S/HP)
Bilirubiinia on punasoluissa osana hemoglobiinin rautaa sitovaa hemimolekyyliä. Verenkierron bilirubiini on peräisin hajonneista punasoluista ja on suurimmaksi osaksi sitoutuneena albumiiniin (vapaa bilirubiini). Osa bilirubiinista on ns. konjugoituneessa (vesiliukoinen) tai konjugoimattomassa (veteen liukenematon) muodossa. Bilirubiini metaboloituu (konjugoidaan) maksassa ja se poistuu elimistöstä sappinesteessä suoliston kautta ulosteissa.
Bilirubiinin normaaliarvoista poikkeavat pitoisuudet viittaavat mm. maksasairauksiin tai lisääntyneeseen hemolyysiin. Myös muiden sisäelinten toiminnan häiriöt voivat vaikuttaa bilirubiinipitoisuuksiin, esim sappistaasi.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Suojaa näyte valolta mahdollisimman pian näytteenoton ja esikäsittelyn jälkeen.
Eroteltu näyte säilyy valolta suojattuna huoneenlämmössä 1 vrk, jääkaapissa 7 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk. Lievä hemolyysi tai lipemia eivät häiritse määritystä.
Menetelmä:
Fotometrinen määritys.
Viitearvot:
- Koira: 0.0 – 6.8 umol/l
- Kissa: 0.0 – 6.8 umol/l
- Hevonen: 8.6 – 59.9 umol/l
- Nauta: 0.0 – 5.1 umol/l
- Alpakka: 0 – 5.1 umol/l
- Fretti: 0 – 17.1 umol/l
- Vuohi: 1.7 – 29.1 umol/l
- Sika: 0 – 10.3 umol/l
- Kani: 5.1 – 12.0 umol/l
- Lammas: 0 – 6.8 umol/l
Tulkinta:
Suurentuneita pitoisuuksia
- hemolyyttisissä tiloissa
- maksasairauksissa
- sappitietukoksissa
Lähteet:
Evaluation of ornithine carbamoyl transferase and other serum and liver-derived analytes in diagnosis of fatty liver and postsurgical outcome of left-displaced abomasum in dairy cows. Kalaitzakis E, Roubies N, Panousis N, Pourliotis K, Kaldrymidou E, Karatzias H. J Am Vet Med Assoc. 2006; 229(9), 1463-1471.
Päivitetty: 21.8.2024
