Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Aspiraatin solut, mikroskopointi tai koneellinen erottelu (nivelneste, peritoneaalineste jne.)

Näytteeksi käyvät aspiraatit esimerkiksi vatsaontelosta, keuhkopussista tai nivelestä.

Normaali nivelneste on väriltään kellertävää, kirkasta ja viskoosia. Niveltulehduksessa neste on sameaa ja siinä voi olla sakkaumaa tai verta. Usein sen viskositeetti myös laskee.

Tulehduksessa hyytymistekijöitä pääsee nivelnesteeseen, mikä voi aiheuttaa nivelesteen hyytymisen. Normaali nivelneste ei hyydy. Nivelnesteen proteiinien ja valkosolujen määrä kasvaa 12–24 tuntia infektion alkamisesta. Normaalisti nivelnesteessä on proteiineja alle 25 g/l ja valkosoluja 200 solua/µl. Niveltulehduksessa proteiinien määrä nousee yli 40 g/l ja valkosolut yli 30 e9/l.

Normaalisti nivelnesteen valkosoluista on neutrofiilejä alle 10 %. Tulehduksissa niiden määrä lisääntyy nopeasti. Muutos on havaittavissa jo 8 tuntia infektion alkamisesta.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:

Koneelliseen erotteluun vähintään 1ml aspiraattia EDTA-putkessa. Näyte ei saa olla hyytynyt tai kokkareinen.

Mikroskopointia varten valmiiksi tehdyt levitteet. Siirrä tippa soluja sisältävää nestettä objektilasille ja laske toinen lasi tipan päälle. Anna nesteen levitä laseille ja liu’uta lasit irti toisistaan. Kuivata levitteet nopeasti esimerkiksi hiustenkuivaajalla. Tuloksia voidaan antaa vain laadukkaasta sivelyvalmisteesta. Mikäli levitteet tehdään vasta laboratoriossa, on solumorflogia jo muuttunut. Usein solut eivät myöskään enää kestä levitteen tekemistä, joten tulosten luotettavuus kärsii. On myös mahdollista että solujen laskeminen ei näin vanhasta näytteestä enää onnistu lainkaan, jolloin voimme vastata korkeintaan silmämääräisen arvion näytteen solujakaumasta. Tarkkaa solujakaumaa ei voida luotettavasti vastata myöskään silloin, kun valkosoluja on laseilla niin vähän, ettei niitä pystytä kokonaisuudessaan laskemaan kuin muutamia kymmeniä.

Mikäli aspiraatista halutaan lisäksi määrittää esimerkiksi tulehdusarvoja, tai siitä halutaan tehdä bakteeriviljely, tulee lisäksi lähettää näytettä seerumiputkessa.

Menetelmä:

MGG-värjäys ja mikroskopointi tai hyytymättömästä näytteestä koneellinen laskenta automaattianalysaattorilla. Hyytyneistä näytteistä solut voidaan tutkia vain mikroskopoimalla. Tällöin kommentoidaan myös mahdolliset bakteerihavainnot.

Lähteet:

Paija J. 2011: Sepsisvarsojen röntgenologiset muutokset kinnernivelessä. Lisensiaatin tutkielma, Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osasto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.

Cornell University College of Veterinary Medicine. EClinPath. Peritoneal fluid.