Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
AMH (Anti-Muller hormoni, hevonen)(S!)
Anti-Muller hormonin (AMH) määritystä voidaan hyödyntää granuloosasolukasvain- ja piilokivesdiagnostiikassa. Muiden munasarjakasvainten (karsinooma, adenooma) diagnostiikkaan testi ei sovellu. Anti-Muller hormoni säätelee sikiönkehityksen aikana sukupuolielinten kehitystä. Hormonin tehtävä on estää muun muassa kohdun kehittyminen, kun sikiö on uros, joten naarailla kyseistä hormonia ei varhaisessa sikiönkehityksessä erity vielä lainkaan. Tasot vakiintuvat viitearvoihin sukukypsyyden myötä. Uroksilla hormoni erittyy sertolin soluista ja naarailla kehittyvien munarakkuloiden granuloosasoluista.
Tammoilla AMH-pitoisuus ei muutu kiimakierron mukana, mutta yksilöiden välinen vaihtelu on melko suurta. Muutoksia pitoisuudessa tavataan tiineyden aikana ja granuloosasolukasvainten seurauksena. Pitoisuus laskee hieman tiineyden aikana munarakkuloiden kehittymisen hidastuessa.
Oreilla ja piilokivestilanteissa pitoisuus on koholla niin kauan kuin kiveskudosta on vatsaontelossa. Sukukypsyyden myötä taso laskee testosteronitason noustessa. Koska pitoisuus on korkea jo nuorilla eläimillä, on tutkimus hyödyllinen myös nuorten eläinten piilokivesdiagnostiikassa. AMH-pitoisuus laskee melko hitaasti, joten mittaus kannattaa tehdä aikaisintaan 7–10 vrk ruunaamisen jälkeen.
Vastausaika:
2 viikkoa
Näytetyyppi:
Eroteltu seerumi 3 ml
Menetelmä:
ELISA (yhteistyölaboratorio)
Tulkinta:
- Tamma
- Viitearvo: 0.1 – 2.0 ng/ml
- 2.0 – 4.2 ng/ml – raja-arvoinen, granuloosasolukasvain mahdollinen
- > 4.2 ng/ml – kohonnut, viittaa granuloosasolukasvaimeen
- Ori/ruuna:
- > 0.15 ng/ml – viittaa kiveskudoksen olemassaoloon
Lähteet:
http://www.vetmed.ucdavis.edu/phr/labs/endolab/hormone_testing.cfm
Päivitetty: 2.1.2023
