Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Amylaasi (S/HP/EP)
Amylaasia esiintyy lähinnä haimassa ja sylkirauhasissa, mutta pienessä määrin myös maksassa, suolistossa ja lihaksissa. Etenkin akuutissa haimatulehduksessa pitoisuus nousee nopeasti moninkertaiseksi normaaliarvoon verrattuna, ja palautuu muutamassa päivässä. Myös kroonisen haimatulehduksen akuuttivaiheessa esiintyy lievästi suurentuneita pitoisuuksia. Amylaasipitoisuus voi nousta myös vatsan ärsytys- ja tulehdustiloissa ja sylkirauhasen tulehduksissa. Haimatulehduksen diagnosoinnissa kvantitatiivinen haimaspesifinen lipaasi on huomattavasti luotettavampi menetelmä.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä
Näytetyyppi:
Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma 0,5 ml. Solut suositellaan eroteltavaksi pian näytteenoton jälkeen. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä ja jääkaapissa 7 vrk.
Menetelmä:
Fotometrinen määritys (perustuu IFCC suosituksiin).
Viitearvot:
- Koira: 333 – 1264 U/l
- Kissa: 0 – 2041 U/l
- Hevonen: 0 – 400 U/l
- Nauta: 40 – 161 U/l
- Alpakka: 0 – 1800 U/L
- Kani: 166 – 314 U/L
Tulkinta:
Huomattavasti suurentuneita pitoisuuksia
- haimasairauksissa
- akuutissa pankreatiitissa
- kroonisen pankreatiitin alkuvaiheessa
- haimatiehyeiden tukoksissa
- kasvaimissa
Lievemmin pitoisuudet kohoavat
- munuaissairauksien aiheuttamassa vähentyneessä poistumassa
- vatsan alueen tulehduksissa
- sylkirauhastulehduksissa.
Päivitetty: 31.7.2024
