Laboratoriokäsikirja

Kliininen kemia

Takaisin hakutuloksiin

Albumiini (S/HP)

Albumiini on maksassa syntetisoitava proteiini ja se edustaa noin puolta veriplasman kokonaisproteiinista. Se vastaa suuressa osin veren kolloidiosmoottisesta paineesta, tästä syystä alentuneisiin pitoisuuksiin liittyy turvotustaipumus (mikäli pitoisuus alle puolet normaalista). Albumiini myös sitoo ja kuljettaa useita aineita mm. kalsiumia, bilirubiinia, vapaita rasvahappoja, lääkeaineita ja hormoneja. Albumiinin pitoisuuden avulla voidaan selvittää mm. nestetasapainon häiriöitä, maksan, munuaisten ja suoliston toimintaa sekä tulehduksia.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Eroteltu näyte säilyy 3 vrk jääkaapissa ja 60 vrk pakastettuna vähintään –20 °C. Lievä hemolyysi, lipemia tai ikteria eivät häiritse määritystä.

Menetelmä:

Fotometrinen määritys BCG (bromikresolivihreä).

Viitearvot:

  • koira     26–41 g/l
  • kissa     31–43 g/l
  • hevonen     26–42 g/l
  • nauta     28–39 g/l

Tulkinta:

Suurentuneet pitoisuudet viittaavat elimistön kuivumiseen.

Pienentyneet pitoisuudet syynä voi olla:

  • vähentynyt albumiinin synteesi (esim. aliravitsemus, maksasairaudet, malabsorptio)
  • lisääntynyt albumiinin menetys (munuaissairaudet, palovammat, tulehdukset, verenhukka, menetys suolistosta)
  • nesteen kertyminen elimistöön.

Lue lisää liitteistä:

Päivitetty: 21.9.2021