Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Akuutin faasin tulehdusmerkkiaineet
Akuutin tulehduksen aiheuttamia fysiologisia ja biokemiallisia muutoksia kuvaava termi ”akuutin faasin reaktio” syntyi 1940-luvun alussa, kun infektiopotilaiden verestä löydettiin pneumokokkien kapseliin sitoutuvaa C-reaktiivista proteiinia (CRP). Jo tätäkin aiemmin tiedettiin, että punasolujen sedimentaatio voimistuu tulehduksissa ja valkosolut osallistuvat tulehdusreaktion säätelyyn. Valkosolujen lukumäärä ja tyypitys alaluokkiin, sekä punasolujen sedimentaationopeus (lasko, ”senkka”) olivatkin pitkään pääasialliset tavat tutkia tulehdusta verinäytteistä.
Diagnostisten menetelmien ja laitteiden kehittyminen 1970- ja 1980-luvuilla mahdollistivat spesifisten akuutin faasin proteiinien määrittämisen seerumista. Ensimmäiset tällaiset määritykset olivat edellä mainittu C-reaktiivinen proteiini sekä fibrinogeeni ja haptoglobiini.
Akuutin faasin merkkiaineeksi luokitellaan määritelmän mukaan molekyyli, jonka pitoisuus veressä muuttuu vähintään 25 % tulehduksellisessa tilassa. Pitoisuus ei siis välttämättä suurene, vaan myös ns. negatiivisia akuutin faasin merkkiaineita on olemassa. Näistä tunnetuin lienee albumiini – väljästi tulkiten myös esimerkiksi rauta ja sinkki voitaisiin laskea mukaan negatiivisiin merkkiaineisiin, vaikka ne eivät molekyylejä olekaan.
Diagnostisessa mielessä kaikki määritelmän täyttävät yhdisteet eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä akuutin faasin tulehdusmerkkiaineita. Hyvän merkkiaineen tulee täyttää kolme kriteeriä
- sen tulee olla mahdollisimman spesifinen tulehdusreaktiolle
- sen pitoisuuden tulee muuttua mahdollisimman nopeasti tulehduksen käynnistyessä
- sen tulee lisäksi antaa nopea vaste tulehduksen voimakkuuden muutoksille (paraneminen tai paheneminen).
Perinteisesti eläinlääketieteellisessä tulehdusdiagnostiikassa on käytetty valkosolujen määrää ja joitakin akuutin faasin merkkiaineita. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi fibrinogeeni, haptoglobiini ja hapan glykoproteiini (alfa1-acid glycoprotein, AGP). Diagnostisen tarkkuuden näkökulmasta tarkasteltuna edellä mainittujen ongelmana on kuitenkin pitoisuuksien muutoksen hitaus ja pienuus, sekä pitoisuuden muutokset muista syistä kuin tulehduksesta. Merkitsevät muutokset tapahtuvat vasta 1–3 vrk tulehduksen alkamisesta, ja etenkin fibrinogeenilla muutos voi olla niin pieni että se jää (ainakin aluksi) viitearvoalueen sisään (subkliininen tulehdus). Haptoglobiinilla poikkeuksen tekevät sika ja nauta, joilla muutos normaalitilanteeseen on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi koiralla ja kissalla. Fibrinogeenitulosta saattavat lisäksi vääristää fibriinin hajoamistuotteet (fibrin degradation products, FDP), jotka joillakin määritysmenetelmillä suurentavat tulosta.
Perinteisiä merkkiaineita haastamaan ovat tulleet seerumin amyloidi A (SAA) ja C-reaktiivinen proteiini (CRP). Niiden pitoisuus normaalissa tilanteessa on käytännössä olematon (muutamia mg/l tai jopa < 1 mg/l), mutta jo muutamassa tunnissa pitoisuus nousee huomattavasti, kymmeniin tai satoihin mg/l. Suurimmillaan pitoisuus voi olla tulehduksessa jopa 100–1000 -kertainen lähtötilanteeseen nähden. Lisäksi pitoisuus reagoi nopeasti tulehduksen loppumiseen (puoliintumisajat muutamia tunteja), eli niitä voi käyttää hyvin myös paranemisprosessin tai sekundääri-infektion seurannassa.
Seerumin amyloidi A on evolutiivisesti hyvin konservoitunut ja sen vuoksi se on hyvä tulehdusmerkkiaine useille eläinlajeille. SAA:ta käytetään tulehdusdiagnostiikassa ainakin kissoilla, hevosilla, naudoilla, lampailla, linnuilla ja jyrsijöillä. Kirjallisuus tuntee sen pitoisuuden muuttuvan useissa sairauksissa, esimerkiksi virus- tai bakteeri-infektiossa, neoplasiassa, sisäelinten tulehdustiloissa, toksiini-altistuksessa, erilaisissa traumoissa ja kirurgisten operaatioiden jälkeen. Vaikka SAA syntetisoidaan muiden akuutin faasin proteiinien tavoin pääsääntöisesti maksassa, myös muut kudokset voivat paikallisesti syntetisoida sitä. Esimerkiksi nivel- ja utaretulehduksissa on eristetty määritettävissä olevia pitoisuuksia nivelnesteestä tai maidosta.
CRP soveltuu tulehdusmerkkiaineeksi erityisen hyvin koiralle ja sialle, kun taas esimerkiksi pitoisuudet naudoilla eivät juurikaan muutu. Mielenkiintoinen yksityiskohta on CRP-pitoisuuden lievä suureneminen koirilla tiineyden alkuvaiheessa munasolun hedelmöittymisen jälkeen alkion kiinnittyessä kohdun limakalvolle. Tämä pitää ottaa huomioon tehtäessä diagnoosia tiineenä olevalle nartulle. Toisaalta CRP-määritystä on ehdotettu raskaustestiksi koirille.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Seerumin amyloidi A ja CRP ovat erinomaisia tulehdusmerkkiaineita: niiden pitoisuusmuutosten vaste on ajallisesti nopea ja määrällisesti hyvin tulehduksen laajuutta kuvaava. Ne tarjoavat lähes reaaliaikaisen mittarin taudin ja sen hoidon etenemiseen.
Movet määrittää SAA:n (kissa, hevonen, nauta) ja CRP:n (koira) rutiinisti seerumista ja plasmasta. Erikseen sovittaessa voimme kokeilla sen määrittämistä myös muista biologisista nesteistä.
Lisätietoa aiheesta:
Yleistä:
Abernethy TJ, Avery OT. The occurrence during acute infections of a protein not normally present in the blood. Distribution of the reactive protein in patients sera and the effect of calcium on the flocculation reaction with C polysaccharide of Pneumococcus, J Exp Med 73 (1941) 173–182.
Eckersall PD. The time is right for acute phase protein assays. Veterinary Journal. 168(1):3–5. 2004.
Petersen H et al: Application of acute phase protein measurements in veterinary clinical chemistry. Vet Res, 2004 (35),163–187
R. Mischke, D. Menzel, H. Wolling. Comparison of different methods to measure fibrinogen concentration in canine plasma with respect to their sensitivity towards the fibrinogen degradation products X, Y and D. Haemostasis 2000;30:131–138
Badolato R et al. Serum amyloid A is a chemoattractant: Induction of migration, adhesion and tissue infiltration of monocytes and polymorphonuclear leucocytes, J. Exp. Med. 180 (1994) 203–209.
Abstracts – 5th International Colloquium on Animal Acute Phase Proteins – Dublin 2005
Koirat:
Nakamura M et al. C-reactive protein concentration in dogs with various diseases. J Vet Med Sci 2008;70(2):127–131
Parra MD et al. C-reactive protein measurement in canine saliva. J Vet Diagn Invest 2005;17:139–144.
Burton SA et al. C-Reactive protein concentrations in dogs with inflammatory leukograms. Am J Vet Res 1994; 55:613–618
Conner JG, Eckersall PD et al. The acute phase response in the dog following surgical trauma. Res Vet Sci 1988; 45:107–110
Eckersall PD et al. Acute–phase proteins in canine pregnancy (canis–familiaris). J Reprod Fert Suppl 1993; 47 159–164
Kissat:
Sasaki K et al. Evaluation of feline serum amyloid A (SAA) as an inflammatory marker. J Vet Med Sci. 2003; 65(4):545–8
Kajikawa T et al. Changes in concentrations of serum amyloid A protein, α1-acid glycoprotein, haptoglobin, and C-reactive protein in feline sera due to induced inflammation and surgery. Veterinary Immunology and Immunopathology 1999; 68, (1), 91–98
Hansen AE, Schaap MK & Kjelgaard-Hansen M. Evaluation of a Commercially Available Human Serum Amyloid A (SAA) Turbidimetric Immunoassay for Determination of Feline SAA Concentration. Veterinary Research Communications, 29(Suppl. 2) (2005) 1–10.
Hevoset:
Jacobsen S, Andersen PH: The acute phase protein serum amyloid A (SAA) as a marker of inflammation in horses. Eq Vet Edu 2007; 19:38–46
Hultén C et al: The acute phase protein serum amyloid A (SAA) as an inflammatory marker in equine influenza virus infection. Acta Vet Scand 1999; 40:323–333
Pepys MB, Baltz ML, Tennent GA: Serum amyloid A (SAA) in horses: objective measurement of the acute phase response. Eq Vet J 1989; 21:106–109
Hultén C, Grönlund U, Hirvonen J et al: Dynamics in serum of the inflammatory markers serum amyloid A (SAA), haptoglobin, fibrinogen and α2–globulins during induced noninfectious arthritis in the horse. Eq Vet J 2002; 34:699–704
Jacobsen S, Halling-Thomsen M, Nanni S: Concentrations of serum amyloid A in serum and synovial fluid from healthy horses and horses with joint disease. Am J Vet Res 2006; 67:1738–1742
Chavatte PM, Pepys MB et al: Measurement of serum amyloid A protein (SAA) as an aid to differential diagnosis of infection in newborn foals. Equine Inf Dis 1991; 6:33–38
Hultén C, Demmers S: Serum amyloid A (SAA) as an aid in the management of infectious disease in the foal: comparison with total leukocyte count, neutrofil count and fibrinogen. Eq Vet J 2002; 34:693–698
Pollock PJ et al: Effects of surgery on the acute phase response in clinically normal and diseased horses. Vet Rec 2005; 156:538–542
Jacobsen S et al: Using serum amyloid A and other acute phase reactants to monitor the inflammatory response after castration in horses – a field study. Eq Vet J 2005; 37:552–556
Jacobsen S et al: Serum amyloid A isoforms in serum and synovial fluid in horses with lipopolysaccharide–induced arthritis. Vet Immunol Immunopathol 2005; 110:325–330
McDonald TL et al: Elevated extrahepatic expression and secretion of mammary-associated serum amyloid A 3 (M-SAA3) into colostrum. Vet Immunol Immunopathol 2001; 83:203–21
Naudat:
Alsemgeest S et al. Influence of physical stress on the plasma concentration of serum amyloid A (SAA) and haptoglobin (Hp) in calves, Vet Q 1995;17: 9–12
Alsemgeest S et al. Concentrations of serum amyloid A (SAA) and haptoglobin (hp) as parameters of inflammatory diseases in cattle, Vet. Q. 1994; 16: 21–23.
Siat:
Heegaard PMH et al. The porcine acute phase response to infection with Actinobacillus pleuropneumoniae. Haptoglobin, C-reactive protein, major acute phase protein and serum amyloid A protein are sensitive indicators of infection. Comparative Biochemistry and Physiology 1994; 119:365–373
Päivitetty: 1.9.2023
