Laboratoriokäsikirja

Hae tutkimusryhmittäin

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

AFOS (alkalinen fosfataasi) (S/HP)

Alkalista fosfataasia esiintyy useissa kudoksissa, mutta suurissa määrin etenkin suolistossa, sappitiehyeissä, verisuonten seinämässä, istukassa, munuaisissa, maksassa ja luusoluissa (osteoblasteissa). Kasvavilla yksilöillä luuston kasvu suurentaa AFOS-pitoisuutta. Pitoisuus nousee etenkin sappitietukoksissa ja luustosairauksissa (mm. osteosarkooma), mutta muutoksen suuruus ei yleensä korreloi taudin vakavuuden kanssa.

On huomionarvoista, että kortikosteroidit lisäävät AFOS-aktiivisuutta koirilla, eli sitä voidaan käyttää lisämunuaisen hyperaktiivisuuden tutkimisessa. Toisaalta pitkäaikainen kortikosteroidihoito voi myös lisätä maksan syntetisoimaa isoentsyymiä.

Kissoilla AFOSin puoliaika elimistössä on lyhyt, mikä kannattaa ottaa huomioon diagnoosia tehtäessä tai taudin seurannassa.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Eroteltu näyte säilyy huoneenlämmössä ja jääkaapissa 7 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 2 kk. Lievä hemolyysi, lipemia tai ikteria eivät häiritse määritystä.

Viitearvot:

  • Koira: 14 – 147 U/l
    • kasvava pentu 45 – 240 U/l
  • Kissa: 12 – 73 U/l
  • Hevonen: 76 – 262 U/l
    • kasvava varsa 140 – 360 U/l
  • Nauta: 0 – 90 U/l
  • Alpakka: 0 – 220 U/L
  • Linnut: 0 – 135 U/L
  • Fretti: 7 – 90 U/L
  • Vuohi: 0 – 300 U/L
  • Marsu: 7 – 90 U/L
  • Sika: 105 – 218 U/L
  • Kani: 9 – 72 U/L
  • Lammas: 0 – 180 U/L

Menetelmä:

Fotometrinen määritys (perustuu IFCC suosituksiin).

Hyväksytään Kennelliitossa dobermannien viralliseen maksalausuntoon. Toimita tällöin virallinen lomake näytteiden mukana. Lomakkeet löydät täältä >>

Tulkinta:

Suurentuneet pitoisuudet

  • maksasairauksissa vaurioituneiden solujen sisältämää entsyymiä vuotaa verenkiertoon
    • sappistaasi
    • maksaa vaurioittavat lääkkeet
    • myrkyt
  • haimatulehduksessakin kudosvaurio aiheuttaa entsyymin vuotamisen verenkiertoon
  • lisämunuaisen kuorikerroksen hyperaktiivisuus (etenkin koirat)
  • kilpirauhassairaudet
  • diabetes
  • luuvauriot tai luustokasvaimet
  • lääkeaineet, etenkin fenobarbitaali ja kortikosteroidit

Lue lisää liitteistä:

Päivitetty: 3.7.2024