Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Parvovirus/kissarutto pikatesti (koira, kissa) (F)

Koiran parvovirus (CPV-2) on hyvin kestävä, kosketuksen välityksellä tarttuva virus. Se aiheuttaa ripulia sekä huonosti rokotettujen emojen pennuilla sydänlihastulehdusta. Etenkin aikuiset rokotetut koirat voivat kantaa tautia oireettomana ja levittää virusta ulosteissaan. Yleisin parvo on nuorilla rokottamattomilla pennuilla, tai pennuilla, joiden rokotussarja on vielä kesken.

Ensimmäisiä oireita, joita ovat väsymys, oksentelu ja syömättömyys, seuraa yleensä kahden vuorokauden sisällä verinen ripuli, johon liittyy kuume ja mahdollisesti myös suolen tuppeutuminen itsensä sisään. Oireiden vakavuus vaihtelee, ja parvo voi johtaa myös ennakko-oireettomaan äkkikuolemaan.

Parvovirusta vastaan ei ole lääkkeitä, mutta sitä vastaan voidaan rokottaa. Narttukoiran rokotuksista tulisi huolehtia hyvin ennen astutusta, sillä pennut saavat vasta-aineita virusta vastaan jo raskauden aikana istukan läpi sekä synnytyksen jälkeen maidosta. Pennut suositellaan rokotettavaksi ensimmäisen kerran 12 vk iässä yhdistelmärokotteella, jossa on myös parvovirusrokote. Seuraavan kerran 16 vk ja yhden vuoden iässä annetaan tehosterokotteena sama yhdistelmärokote. Myöhemmin tehosterokotukset kerran 1–3 vuodessa. Jos sairastumisriski on suuri, voi ensimmäisen rokotteen ottaa jo pennun ollessa 6 vk ikäinen. Sen jälkeen rokotusohjelma jatkuu normaalisti 12 vk iässä.

Hoidossa tärkeintä on nestetasapainon ylläpito suonensisäisellä nesteytyksellä ja sairastuneen eristäminen terveistä yksilöistä. Sekundaaristen bakteeritulehdusten välttämiseksi hoidossa käytetään usein myös antibiootteja.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:

Ulostenäyte.

Menetelmä:

Antigeenin tunnistava pikatesti omassa laboratoriossa.
Testin herkkyys 96,7 % ja spesifisyys 99,9 %.

Tulkinta:

Pos./neg.