Laboratoriokäsikirja
Tutkimukset aakkosjärjestyksessä
Virtsan prot/krea-suhde
Virtsasta ei normaalisti löydy juuri ollenkaan proteiineja, koska munuaiset suodattavat ne pois hyvin tehokkaasti. Munuaisvaurioissa, yleensä glomeruluksissa mutta pienemmässä määrin myös tubulusvaurioissa, virtsan proteiinipitoisuus lisääntyy (proteinuria). Yleensä suurimmaksi osaksi virtsaan erittynyt proteiini on albumiinia (albuminuria) johtuen molekyylin fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista.
Virtsan proteiini/kreatiniinisuhdetta käytetään proteinurian ja sen vaikeusasteen toteamiseen. On suositeltavaa tutkia kaikki eläimet, joilla näkyy munuaismuutoksia ultraäänitutkimuksessa, sekä atsoteemiset eläimet. Proteiinin erittymisessä virtsaan on isoja päiväkohtaisia eroja, minkä vuoksi proteinurian diagnosointiin suositellaan useamman virtsanäytteen tutkimista kahden viikon aikana (yleensä 3 kpl). Näytteet voidaan analysoida erillisinä tai yhdistettynä, poolattuna näytteenä. Poolauksessa tulee huomioida näytteen säilyvyys.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Virtsanäyte lisäaineettomassa virtsaputkessa, erotteluputkessa, Urine Stabilur tai CCM-putkessa (min. 1 ml). Suositellaan aamuvirtsaa. Toimita näyte laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Bakteerikasvu vaikuttaa tuloksiin. Säilöntäaineeton näyte säilyy 3 vrk jääkaappilämpötilassa, säilöntäaineellinen 4 vrk. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna.
Menetelmä:
Proteiini: kolorimetrinen määritys (pyrogalloli), kreatiniini: fotometrinen määritys (jaffe)
Viitearvot:
- koira ja kissa:
- proteiini-kreatiniinisuhde < 0,5
- proteiinieritys vuorokaudessa < 20 mg/kg
Tulkinta:
virtsan proteiini/kreatiniini-suhde
- 0,5–1,0 saattaa aiheutua alkavasta, lievästä munuaisvauriosta.
- suhde > 1,0 kertoo huomattavasta proteinuriasta.
- suhde > 2,0 tarkoittaa jo suurta glomerulusten tuhoutumista.
Vastauksessa annetaan lisäksi tulokset erikseen sekä proteiinille että kreatiniinille. Esim. U-Virtsan prot/krea-suhde: 0.09, U-Prot: 0.083 g/l, U-Krea: 8.0 mmol/l.
Pelkkä virtsan proteiinipitoisuus ei ole hyvä proteinurian mittari, koska siinä on huomattavaa vaihtelua mm. virtsan väkevyyden/erittymisnopeuden mukaan. Siksi tulos suhteutetaan kreatiniinin määrään, jolloin em. ongelmat tuloksen määrittämisessä pienenevät.
Tulosten tulkinnassa tulee huomioida väliaikaisesti proteiini/kreatiniinipitoisuutta kohottavat seikat, kuten voimakas fyysinen rasitus, kuume tai lämpötilan muutokset.
Lähteet:
Staging of CKD. IRIS, 2009.
Overview of the IRIS staging system for CKD. Elliott J, Watson ADJ. 2010
ACVIM Fact Sheet: Acute Kidney Injury. Palm CA. 2014.
MSD Veterinary Manual, Brown SA. Renal dysfunction in small animals. Saatavilla: https://www.msdvetmanual.com/urinary-system/noninfectious-diseases-of-the-urinary-system-in-small-animals/renal-dysfunction-in-small-animals
Canine chronic renal disease: Prevalence and types of glomerulonephritis in the dog. MacDougall DF, Cook T, Steward AP, Cattell V. Kidney Int. 1986; 29, 144-115.
Päivitetty: 19.3.2024
