Laboratoriokäsikirja

Tutkimukset aakkosjärjestyksessä

Takaisin hakutuloksiin

Virtsan albumiini (mikroalbuminuria) ((US)/U)

Glomerulussolujen seinämä ei normaalisti päästä lävitseen yli 60 kDa suuruisia molekyylejä. Siten 69 kDa kokoinen albumiinimolekyyli ei normaalitilassa pääse virtsaan. Jos glomerulukset ovat vaurioituneet ja/tai glomerulussuodoksessa on niin paljon proteiineja, että tubulusten resorptiokyky ylittyy, albumiinia (ja muita pieniä proteiinimolekyylejä) erittyy virtsaan. Koska albumiini on ylivoimaisesti yleisin verenkierron proteiini, ja sen koko on hyvin lähellä terveenkin munuaisen suodatuskokorajaa, erittyy sitä lievissä munuaisvaurioissa yksittäisistä proteiineista virtsaan eniten.

Lyhytkestoista, väliaikaista proteinuriaa voi esiintyä esimerkiksi kuumeen, voimakkaan rasituksen, virtsatietulehduksen ja (epileptisten) kohtausten aikaansaamana. Jatkuvaa proteinuriaa saavat aikaan esimerkiksi munuaisten tulehdukset tai infektiot, kroonisesti suurentunut verenpaine, munuaisten kasvaimet ja jotkin krooniset sairaudet (esim diabetes).

Mikroalbuminuria määritellään tilanteeksi, jossa virtsasta löytyy hieman albumiinia, muttei niin paljon että tilanne on selkeästä munuaisvauriosta aiheutuva (makroalbuminuria/proteinuria). (Lievä) mikroalbuminuria on, ainakin osittain reversiibeli, eli perussyyn hoitaminen sekä ruokavalion, liikunnan yms. elintapojen korjaaminen normalisoi tilanteen. Perinteiset munuaisten toiminnan tutkimiseen käytettävät määritykset, kuten kreatiniini ja urea, paljastavat tilanteen vasta kun enää noin 25 % munuaiskapasiteetista on jäljellä.

Tavanomainen virtsan liuskatesti havaitsee vasta > 300 mg/l albumiinipitoisuudet, jolloin tilanne on jo palautumaton makroalbuminuria/proteinuria. Parhaat liuskatestit havaitsevat myös < 300 mg/l pitoisuudet, mutteivät pysty luokittelemaan niitä. Vasta-aineisiin perustuva turbidimetrinen määritys antaa luotettavan numeroarvon, joten mikroalbuminurian seuraaminen on mahdollista. Tämä on tärkeää etsittäessä hyviä hoitokeinoja tilanteen normalisoimiseksi, ja seurattaessa munuaisten toimintaa jatkossa.

Mikroalbuminurian määritelmän mukaan virtsan albumiinipitoisuus on oltava 20–300 mg/l kolmessa peräkkäisessä mittauksessa, jotka on suoritettu > 2 viikon välein toisistaan. Lisäksi postrenaaliset syyt (esim virtsatieinfektiot) on poissuljettava.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:

Virtsa (aamuvirtsa suositeltava, jotta virtsa on riittävän väkevää) 0,5 ml lisäaineettomassa tai erotteluputkessa tai urine stabilur putkessa. Näyte säilyy huoneenlämmössä 7 vrk, jääkaappilämpötilassa 14 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk. Säilytys viileässä ja lähetys mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen suositeltava mikrobikontaminaatioiden vaikutusten välttämiseksi.

Menetelmä:

Immunoturbidimetrinen määritys

Viitearvot:

  • koira < 20 mg/l
  • kissa < 10 mg/l

Tulkinta:

Suurentuneet pitoisuudet mm.

  • (kroonisesti) suurentunut verenpaine
  • diabeettinen nefropatia
  • munuaistulehdus (nefriitti)
  • munuaisten kasvaimet
  • perinnöllinen (idiopaattinen) nefropatia
  • Cushingin tauti
  • hypertyreoosi
  • leptospiroosi
  • jotkin punkki–välitteiset sairaudet
  • munuaisten toiminnan heikkeneminen iän myötä

On huomattava, että esim kuume, suuret lämpötilamuutokset, (epileptiset) kohtaukset ja voimakas fyysinen rasitus aiheuttavat lyhytkestoista mikroalbuminuriaa.

Lähteet:

Validation of a human immunoturbidimetric assay to measure canine albumin in urine and cerebrospinal fluid. Gentilini F, Dondi F, Mastrorilli C, Giunti M, Calzolari C, Gandini G, Mancini D, Bergamini PF. J Vet Diagn Invest. 2005; 17:179–183.

Päivitetty: 14.2.2024