Laboratoriokäsikirja
Kliininen kemia
Seleeni
Seleeni on yksi tärkeimmistä hivenaineista. Sitä saadaan ravinnosta esimerkiksi seleeniä sisältävistä proteiineista (ns. orgaaninen seleeni) sekä seleeniä sisältävistä lisäravinteista (ns. epäorgaaninen seleeni). Seleeni imeytyy melko tehokkaasti, kuitenkin orgaanisena paremmin kuin epäorgaanisena. Seleeniä on elimistössä sekä lihassoluissa että verisoluissa ja veriplasmassa. Sen aineenvaihdunta on tarkan säätelyn alaisena, seleenipitoisuuden perusteella elimistöön tuleva uusi seleeni joko sitoutuu proteiineihin tai eritetään pääosin virtsaan.
Seleenin tärkein tehtävä on olla kofaktorina glutationiperoksidaasissa (GPX), joka on erittäin tärkeä antioksidatiivinen entsyymi. GPX neutraloi etenkin rasituksessa/anaerobisessa energiantuotannossa syntyviä soluille erittäin haitallisia vapaita happiradikaalimolekyylejä. Lisäksi seleeni osallistuu kilpirauhashormonien toimintaan, immuunipuolustukseen ja myrkyllisten metallien (esim. elohopea, lyijy, kadmium) sitomiseen.
Seleeninpuutos aiheuttaa lihasvaurioita (etenkin sydän-, mutta myös luurankolihasten). Myös kilpirauhasen epänormaali toiminta on mahdollista. Seleeninpuutoksen oireita tavataan pääosin nuorilla vasikoilla keväisin tai laidunkauden alussa. Lypsävillä lehmillä seleeninpuutoksella ja utaretulehdusten yleisyydellä on havaittu olevan yhteyttä.
Seleenin liikasaannin aiheuttama toksisuus on mahdollista, joskin toksisten vaikutusten alkamiseen vaaditaan melko huomattava liikasaanti. Akuutti seleenimyrkytys on harvinainen. Sen oireita ovat esim. koliikki, sokeutuminen ja paralyysi. Myrkytys voi johtaa myös eläimen kuolemaan. Lievä krooninen seleenimyrkytys ilmenee esim. laihtumisena ja yleisenä huonokuntoisuutena. Naudoilla on raportoitu myös sorkkien epämuodostumia.
Maidosta tehtyä seleenimittausta voidaan käyttää arvioitaessa ruokinnasta saatavan seleenin riittävyyttä sekä vasikoiden riittävää seleeninsaantia. Näytetyyppiä valittaessa ja tuloksia tulkittaessa kannattaa huomioida, että orgaaninen seleeni erittyy voimakkaammin maitoon kuin epäorgaaninen. Lisäksi on havaittu että orgaanisista seleeneistä seleenihiiva nostaa voimakkaammin maidon seleenipitoisuutta, kun taas selenometioniini veren seleenipitoisuutta.
Vastausaika:
4–5 arkipäivää (yhteistyössä IDEXX-laboratorion kanssa)
Näytetyyppi:
Seerumi tai Li-hepariiniplasma (min. 0,5 ml) tai maitonäyte (lisäaineellisessa putkessa). Samanlaisella ruokinnalla olevien eläinten näytteet (max. 3) voidaan yhdistää pyynnöstä laboratoriossa. Näytteeksi käy myös tankkimaito. Näyte säilyy huoneenlämmössä 7 vrk, jääkaapissa 14 vrk ja pakastettuna -20 °C vähintään 3 kk.
Menetelmä:
ICP
Viitearvot:
- Nauta, veri 50–150 µg/l
- tavoitetaso > 70 µg/l
- Nauta, maito 20–50 µg/l
- Hevonen, veri 70–170 µg/l
- urheiluhevosille 100-170 µg/l
- Alpakka, veri 100–250 µg/l
- Lammas, veri 53–176 µg/l
Tulkinta:
Pienentyneet pitoisuudet
- liian vähäinen seleenin saanti ravinnosta tai lisäravinteesta
Suurentuneet pitoisuudet
- liiallinen seleenilisän antaminen joko ravinnossa tai injektiona
Lähteet:
NAUTOJEN SAIRAUDET 2005 Vitamiinien ja hivenaineiden puutostilat ja liikasaanti 1; Satu Pyörälä ja Tiina Tiihonen
Review: The oxidant/antioxidant equilibrium in horses. Kirschvink N, de Moffarts B, Lekeux P. Vet J. 2007.
Micromineral requirements in horses. Pagan JD. Kentucky Equine Research, Inc.
Trace minerals for the performance horse: known biochemical roles and estimates of requirements. Jackson SG. Kentucky Equine Research, Inc.
Sarjokari, K. 2016. Seleeni -analyysitulokset ja niihin reagointi. [Ppt-esitys]. Valio Oy. Saatavana: http://www.proagriaoulu.fi/files/nurmipaivat/2016_seleeni_kristiina_sarjokari.pdf Sarjokari, K. Ei päiväystä. Seleenin saanti kuntoon. [Verkkosivu]. Saatavana: http://www.maitojame.fi/articles/seleenin-saantikuntoon/2380276
F. Barbe, E. Chevaux, M. Castex, G. Elcoso, A. Bach. Comparison of selenium bioavailability in milk and serum in dairy cows fed different sources of organic selenium. January 2019. Animal Production Science 60(2). DOI: 10.1071/AN18719
Päivitetty: 19.2.2024
